Miten lapsi opetetaan syömään itse?

Minä tarjosin lapselle n. 1-vuotiaasta alkaen sormin syötäviä paloja. Laitoin aina myös lusikan lautasen viereen, mutta oikeastaan vasta 1,5-vuotiaana hän alkoi lusikkaa käyttää, eli siihen asti söi somin jos ruokaili itse. Nykyään syöminen sujuu sekä sormin että lusikalla, osa ruuasta tippuu edelleen lattialle, mutta koira huolehtii kyllä sotkut pöydän alta! :) Puurot ja kiisselit nje. jotka ei pysy pienellä lusikassa, syötämme hänelle, mutta muuten hän syö pääsääntöisesti itse. Tyttö on nyt 1v 9kk.

Meillä aloitettiin sormisyötävillä. Motoriikka tuli jo siinä "tutuksi".

Lusikka taidettiin antaa vähän yli 1 vuotiaana. Mä kun en tykkää, että ruualla sotketaan niin en antanut kauheasti sitten räveltää sen kanssa: eli jos siis lusikalla ruokaa yritettiin laittaa muualle kuin suuhun, otin sen pois. Mun logiikka kun on semmoinen, että pois oppiminen esim. ruuan heittelystä on huomattavasti työläämpää kuin ettei niin saa vaan tehdä :)



Puolitoistavuotiaana kyllä jo söi täysin itse sekä lusikalla että haarukalla.

n. 9 kk iässä aloin antamaan ensiksi ihan maissinaksuja yms. helposti itse syötävää. Samoihin aikoihin annoin lusikan omaan käteen ihan vaan kun tyttö osoitti mielenkiitnoa lusikkaa kohtaan. Tyttö vaan katseli lusikkaa ja alkoi "leikkiä" sillä. Paukutteli sitä pöytään yms. n. 11 kuukautisena laittoi esimmäisen kerran ruokaa suuhun lusikalla ja kehuin lasta paljon. Tämä olikin vain kertaluontoinen asia ja leikkiminen jatkui. Annoin vaan aina lapselle oman lusikan ja n. 1 vuoden iässä alkoi vain laittamaan ruokaa suuhun itse. Nyt tyttö 1 v 3 kk ja syö täysin itse ja on syönyt jo pari kuukautta, enkä minä saa edes syöttääkkään. Sotkua on tullut ja tulee edelleen (ei kuitenkaan enään kovin paljon) mutta en viitsi välittää, ei kai sitä muuten opi jos ei anna itse yrittää.



Meillä ei mitenkään varsianisesti opetetttu syömään itse ja en odottanut että se olisi tapahtunut jo näin pian mutta se kävi äkkiä ja onhan tämä jo paljon helpompaa kun ei tarvitse itse syöttää.

tehtiin myös juuri näin. Lusikka käteen alle 1v, eikä pojalla kauaa mennyt, kun taidon oppi. Meillä vain ei käytetä mitään erikoisia lapsille tarkoitettuja (tönkköjä) ruokailuvälineitä, vaan ihan tavallista Savoniaa. Siitäkin lasten aterimet on käytössä 2,5-3 vuotiaasta (saa myös jälkiruokalusikan jne nimellä), sitä ennen tavallisella pikkulusikalla ja *leikkelehaarukalla* syövät. Totesin sen olevan lusikan kanssa saman kokoinen, mutta samalla tyylillä tehty kuin isommatkin haarukat, ei siis teräviä piikkejä vaan lapselle sopiva. Meidän kohta 2v ei enää muilla haluaisi syödäkään. :)



Huomattavasti helpotti, kun ei tarvinnut enää syöttää. Ja nykyään osaa syödä tosi siististi, ei juuri vahinkoja satu.

ei kannata liian aikasin tai vauvan yrittää oppia syömään itse lusikalla.

monella jotka antavat sen 1 vuotiaan lusikan kätee ja opettaa syömää itse niin se on semmosta heittelyä ja sotkemista ihan turhaa ja sit ihmetellää kun kestää monta kuukautta kun oppii syömään hyvin. tietysti eroja löytyy ja tämä mun mielipide.

me syötettiin esikoista ainakin sinne 1, 5 v ja sit annettiin lusikka kun selvästi oli kiinnostuneen oloinen lusikasta, oppi sitten syömään 2 päivässä täysin itse ja ikinä ei oo tarvinut katella et muka ruokaa heittelis yms, niinku pienemmil tapana voi olla.

Meillä annoin kummallekin pojalle heti alusta lähtien oman lusikan pöydälle ja kun uteliaina siihen tarttuivat ja halusivat kokeilla niin siitä vaan. Kannustin alusta asti omatoimisuuteen ja sotkuahan siitä alussa tulee pitkäänkin mutta koska kumpikin poika on lähtenyt tarhamaailmaan 1 v. ikäisenä ovat kummatkin pystyneet saamaan itse ruokaa suuhun eivätkä ole olleet riippuvaisia avusta. Itse koin sen jotenkin niin, että jos vielä olisin syöttänyt yli vuoden ikäistä olisivat meidän pojat tottuneet siihen että jaha syötetään eivätkä olisi halunneet kokeilla. Mutta kuten joku muukin huomautti niin lapsen hyvin erilaisia. Erityisesti syömisessä lasta kannustaa oppimaan omatoiminen syöminen jos se tuntuu kivalta ja onnistumisia kannustetaan. Kun meillä pienikin palanen onnistui suuhun asti niin ilo sekä äidillä että pojilla suunnaton mitä sillä on väliä jos roisketta siellä täällä ne pystyy pyyhkimään. Ja sotasta ei välty vaikka odottaisi, että lapsi hiukan isompi kas kestää aikansa tajuta ettei lusikkaa kannata kääntää toisin päin juuri suuhun laitettaessa.

Meidän neiti on nyt 2,5 vee ja vasta vuoden verran on ehkä edes jollain tasolla yrittänyt ite syödä :) Eli 1 veenä kiinnostus ite syömiseen oli vielä hyvin vähäistä, mutta kun sinnikkäästi annettiin lusikkaa käteen alkoi homma joskus jopa kiinnostaa. Tosin ajoittain sitten lusikka jemmattiin neidiltä kokonaan, koska se kiinnosti vähän liikaakin - leluna ;) Ja yhä edelleen riippuu paljon myös ruokalajista, miten itse syöminen jaksaa kiinnostaa, vaikka nyt tässä vaiheessa jo taidot siihen riittäisikin... Mutta kyllä se siitä ja hiljaa hyvä tulee!

Ja suurin piirtein yksivuotissynttäreiden kohdalla annoin syötettäessä oman lusikan käteen ja toisella syötän. Sohii lusikkaa lautasella ja välillä mallaa suuhun (miten päin milloinkin) ja olen ajatellut, että siitä se sitten vähitellen lähtee kehittymään. Kehun kyllä aina kun hän laittaa lusikan suuhun, mutta en ole sen kummemmin alkanut opastaa. Sormiruokaa meillä on tarjottu pieninä paloina siitä lähtien kun oppi pinsettiotteen. Vasta nyt uskallan antaa esim. kokonaisen leipäsiivun, koska tähän asti on yrittänyt tunkea kokonaisena suuhun, mutta nyt puraisee. Aina välillä vaan kokeilin antaa isompaa palaa ja jos ei puraissut, pilkoin itse pienemmäksi. Eli lähinnä olen tarjonnut mahdollisuutta ja luottanut siihen, että oppii kun on valmis ja haluaa. Olin aika yllättynyt, kun vauva-lehden (edellinen numero) kolumnissa muistaakseni 1 v 3 kk ikäinen lapsi oli oppinut hoidossa syömään itse. Itse olin (ja olen) varautunut siihen, että aika pitkään totutellaan lusikkaan, ennen kuin syöminen oikeasti onnistuu itse..

Kannattaa sitten muistaa myös se, että lapset ovat erilaisia. Jotkut eivät ole kiinnostuneita syömään itse ja vaativat syöttämistä pitempään. Lasta ei siis kannata verrata liikaa ja ajatella, että on jotenkin huonompi.

Meillä on kaksi poikaa. Toinen ei ollut juuri koskaan kiinnostunut ruoasta. Sai vuoden iässä oman lusikan, mutta vielä 2,5v sai joskus syöttää.

Toinen poika sai myös lusikan vuoden iässä ja sen jälkeen alkoi syömään itse kuin vanha mestari. 1,5v vaati jo syödä haarukalla kuten muutkin. Häntä ei ole siis suorastaan saanut syöttää muuta kuin vauvana. Välillä se on ärsyttänytkin, kun on sotkenut paljon tai jos on ollut kiire.

Mutta siis yksilölliset erot ovat todella suuret. Homma kuitenkin toimii juuri niin, että lusikka (tai miksei haarukka) käteen ja harjoittelemaan. Ja sormiruokaa siinä ohessa myös kehiin.