Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä noita "birth stories" naisten synnytyksiä!
03.04.2009 |
Siis puhun tuosta kanadalaisesta sarjasta joka tulee nytkin neloselta.
Joka synnytyksessä näyttää olevan hengailijoita mukana. Useimmiten siellä näyttää pyörivän synnytyssalissa mukana tulevien vanhempien vanhemmat. Tosin sitten eilisessä jaksossa pariskunnan vanhemmat lapset (jo teinejä) ja naapurit olivat tulleet todistamaan synnytystä. Siis naapurit!
Ihan oikeasti. Mikä ihmeen "experience" synnytyksestä on tehty kun sinne pitää saada naapuritkin mukaan. Ja kuka haluaisi esim. anoppinsa ja appensa mukaan synnytyssaliin? Mikä idea tuossa on???
Kommentit (20)
...on niin luonnollinen tapahtuma, että kaikki vaan sinne pällistelemään jalkojen väliin! ;)
No ei. Olen itsekin ihmetellyt touhua. Ei todellakaan vaikuta mun mielestä "luonnolliselta". Kun muistan mitä touhua synnytys oli, niin en haluaisi sinne ketään ylimääräistä (miehen lisäksi). Suomessa suositaan muutenkin lapsiystävällisiä synnytyksiä, (eli ei välttämättä sängyllä) jolloin valot ja ylim. äänet pyritään minimoimaan lapsen syntymän aikana.
Musta tuntuu, että tuollaisiin ohjelmiin osallistujat ovat luonteeltaan suht estoottomia, ja siksi heidän synnytyksensäkin ovat tuollaisia. En usko että se on Kanadassa maan tapa tuoda koko lähipiiri sairaalaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä appiukko leikkasi napanuoran. Mä en päästäisi edes omaa isääni mukaan synnytkseen, saati sitten appiukkoa :D
Kyllä meillä ainakin nähdään lasten isovanhempia (eli meidän vanhempia) ihan viikoittain. Naapureidenkin kanssa kyläillään toisillamme lähes joka viikko.
Silti ei ole kyllä tullut mieleen kutsua keitään näistä mukaan synnytyksiin.
Outoa.
muut tutut pällistelevät mun jalkovälissä... HUH HUH!!!
Eli ponnistamista epiduraalin vaikutuksen alaisena (näyttää olevan sääntö enemmän kuin poikkeus). Onko tämä suomalainen systeemi siis jotenkin poikkeava, kun epiduuralin vaikutuksen suosittellaan olevan poistunut ennen ponnistusvaihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole moiseen aiemmin törmännyt ja itsekin synnyttänyt kaksi lasta epiduraalin avulla ja ponnistusvaiheessa sen vaikutus oli vielä ilmeinen.
etta tosiaan synnytyssaliin voi tulla koko perhe, jopa lapsia myoten. Sinansa janna ilmio, koska muuten et USAssa tai Kanadassa juuri vanhempiasi ilman vaatteita nae, ja alastomuus on kaikin puolin tabu (toisin kuin Suomessa, jossa on sauna... ;-)), pahastuvat jopa "eurooppalaisista" patsaista joilla ei ole vaatteita. :D Sita paitsi luulen etta lapsille voisi olla aika jarkyttavaakin, kun synnyttaminen ei parhaimmillaankaan ole mitaan elamysmatkailua, ja jos tulee jotain komplikaatioita... Ja appiukko on kylla taallakin viimeinen ihminen jonka haluavan katselevan minua synnyttamassa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se vaan on Kanadassa tuo elämä. Itse asuin siellä pitkään ja niin se elämä rullaa siellä. Yhtä lailla kanadalaiset pitävät suomalaisia lapsenhylkääjinä ja lapset pitäisi kuulemma ottaa huostaan, kun täällä nukutetaan ulkona vaunuissa lapsia.
Elää voi onnellista ja hyvää elämää muillakin kuin näillä suomalaisilla tavoilla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että elämä ylipäätänsä oli parmpaa Kanadassa kuin Suomessa, mutta meidän oli monista syistä "pakko " palata Suomeen.
etta kylla taalla Keski-Euroopassakin on mulla ollut epiduraali ihan taysilla paalla viela ponnistusvaiheessa, eika ole kylla haitannut yhtaan. Pystyin ihan hyvin ponnistamaan ilman kipuja, eika itse asiassa ollut mitaan selkeaa "ponnistamisen tarvettakaan", ponnistin vain aina kun kasky kavi. Synnytys oli helppo ja nopea, ja seka vauva etta mina toivuimme hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-Euroopassa myös asustan. Epiduraalihan annetaan sen vuoksi, että se vie kivut, ja se ponnistusvaihehan on pahuksen kivulias ilman epiduraalia! Ponnistin kun käskettiin ja hyvin tuli lapsi ulos. Ei epiduraali vie lihasten toimintakykyä, kivuntunteen vain!
Eli ponnistamista epiduraalin vaikutuksen alaisena (näyttää olevan sääntö enemmän kuin poikkeus). Onko tämä suomalainen systeemi siis jotenkin poikkeava, kun epiduuralin vaikutuksen suosittellaan olevan poistunut ennen ponnistusvaihetta?
Suomessa on vallalla luomu-ihailu, osittain siksi epiduralista kuulee vaikka mitä juttuja. Äidit kehuu kilpaa, kuinka synnyttivät luomuna ja ilman mitään lääkkeitä jne. "Sissi-äiti pitää olla synnytyksestä alkaen, muuten ei ole kunnon äiti" -voi lukea monien tavasta puhua. Epiduraali saattaa joillakin viedä ponnistustarpeen ja/tai hidastaa synnytystä. Ensimmäisessä pitää siis ponnistaa kätilön ohjauksella, kuten muutama henkilö mainitsikin.
Siksi monet muualla kuvatut synnytykset vaikuttavat suomalaisittain liian rauhallisilta, sillä siellä käytetä´än lääkkeitä. Miksi kärsiä, jos ei tarvitse? Suomessa puserretaan, huudetaan ja kiroillaan luomuna, joten on ymmärrettävää, ettei ole kiva juttu jos on appiukko katsomassa.
(Ei sen puoleen että se olisi kiva muutenkaan tosin..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi ensin poistua, kaikki ovat ihan sen aikana synnyttäneet.
pitäisi ensin poistua, kaikki ovat ihan sen aikana synnyttäneet.
Se yksi tv-toimittaja kirjoitti kolumnissan miten mukava kokemus oli jenkeissä synnyttää ja ettei häntä innosta yhtään ajatus Suomessa synnyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niillä omat äitinsäkin siellä mukana. En kyllä itse haluaisi äitiänikään sinne hössöttämään ja hätäilemään, voisin hyvin kuvitella :D ;D:D t. mamma x 2 30v.
No kyllä minä olen ponnistanut epirudaalin vaikutuksen alla ja hyvin meni. En ole ajatellut asiaa edes sen enempää vaan oletin sen olevan ihan normaalia.
Ensimmäisen synnytin luomuna (nopea synnytys.) ja tähän toiseen sain epirudaalin ja ilokaasun.
Niin ja ihan Suomen Tampereella synnytin.
asun Kanadassa, olen myos synnyttanyt taalla. Synnytyssaliin sai tuoda mukana miehen lisaksi kaksi henkiloa. Useasti apuna on juuri oma aiti tai paras ystava, tai doula, synnytyspartneri. Pyysin etta hoitohenkilokuntaa on minimimaara.
Jokaisen oma valintahan se on. Mitas ymmartamista siina.
Synnytin kun epiduraali oli viela taysissa voimissaan, sain enemman puhtia tyontaa kun ei ollut sita tappavan vahvaa sarkya mihin keskittya, tama oli oma pyyntoni kun tiedan kuinka alhainen kipukynnykseni on.
Jokainen tavallaan.
Eli ponnistamista epiduraalin vaikutuksen alaisena (näyttää olevan sääntö enemmän kuin poikkeus). Onko tämä suomalainen systeemi siis jotenkin poikkeava, kun epiduuralin vaikutuksen suosittellaan olevan poistunut ennen ponnistusvaihetta?
Suomessa on vallalla luomu-ihailu, osittain siksi epiduralista kuulee vaikka mitä juttuja. Äidit kehuu kilpaa, kuinka synnyttivät luomuna ja ilman mitään lääkkeitä jne. "Sissi-äiti pitää olla synnytyksestä alkaen, muuten ei ole kunnon äiti" -voi lukea monien tavasta puhua. Epiduraali saattaa joillakin viedä ponnistustarpeen ja/tai hidastaa synnytystä. Ensimmäisessä pitää siis ponnistaa kätilön ohjauksella, kuten muutama henkilö mainitsikin.
Siksi monet muualla kuvatut synnytykset vaikuttavat suomalaisittain liian rauhallisilta, sillä siellä käytetä´än lääkkeitä. Miksi kärsiä, jos ei tarvitse? Suomessa puserretaan, huudetaan ja kiroillaan luomuna, joten on ymmärrettävää, ettei ole kiva juttu jos on appiukko katsomassa.
(Ei sen puoleen että se olisi kiva muutenkaan tosin..)
ymmärrä tota mainitsemaasi "sissi-meininkiä", hoidin sen pois alta jo intissä, joten synnärillä ei ollut sisseilyyn enää tarvetta :)
Ei vaan, epiduraali oli kyllä kuin jumlaten aine ja kummatkin synnytykset sujuivat hyvin sen ansiosta. Jos vielä kolmannen lapsen saan, en epäröi yhtään sen käyttämistä. En käsitä miksi pitäisi kärvistellä, jos ei ole pakko?
synnytykseen mukaan isovanhempia tai parhaita ystäviä. Itsekin olen ollut mukana ystävieni ultrissa ym, joskaan omissa synnytyksissäni mukana on ollut vain mieheni.
Kulttuurieroja nuo vaan on, ja tosiaan Kanadassa isovanhemmat ja suku muutoinkin pitää tiivimmin yhteyttä kuin Suomessa. Täkäläiset kummastelevat suomalaisvanhempia, jotka hylkäävät lapsensa pitkiksi iltapäiväntunneiksi ihan yksikseen.
kusutteko joitakin mukaan synnytykseen. Nainen sanoi, että ei kutsuta, niin henkilökunta tivasi useamman kerran, että ettekö tosiaan, edes isovanhempia.
Nainen sanoi, että onhan mulla mies mukana, riittää hyvin ja vanhempanikin asuvat kaukana.
Henkilökunta tosissaan ihmetteli asiaa.
Tämmöisissä asioissa juuri huomaa miten yksityistä kansaa suomalaiset on. Isovanhempia "kuuluu" nähdä juhlapyhinä, jos he yhtään ottavat enempää osaa lapsiperheen elämään, heti ollaan sormi pystyssä että soo soo, isovanhempien hyväksikäyttöä! Ja: noilla on varmaan mielenterveysongelma kun ovat isovanhempien kanssa tekemisissä harva se päivä!
Ja juu, meidänkin perhe näkee isovanhempia vain harvakseltaan. Minusta olisi kiva jos he olisivat tiiviimpi osa elämää. Nähtäis vaikka viikottainkin, tai useita kertoja viikossa.