Kerroin äidille raskaudesta

ja oletko naimisissa? ehkä olet hänen mielestä liian nuori?

... itsellekin tuli oikein paha mieli, kun luin viestisi! Kuka äiti voi käyttäytyä noin? Muista kuitenkin, että elät omaa elämääsi, joten älä välitä äitisiä käyttäytymisestä vaan nauti tulevasta vauvastasi! Häntä kohtaan voit käyttäytyä sitten täysin erilailla kuin oma äitisi käyttäytyy sinua kohtaan. Älä anna äidin käyttäytymisen pilata onneasi. Jokainen uusi elämä on lahja. :)

Itelle oma eka raskaus on tosi tärkeä asia. Toisaalta mun äidille se on ehkä maailman luonnollisin juttu, hän on itte synnyttänyt kaheksan ja hänellä on jo kuusi lastenlasta. Ei äiti ollenkaan jaksa mun kanssa enää kohkata, enkä sitä siltä vaadikkaan. Itte vouhkaan vauvajutuista siskon kanssa, miehen kanssa ja parin kaverin kanssa. niin ja miehen vanhempien kanssa, mies on heidän ainokainen ja tämä mahassani kasvava heidän eka lapsenlapsi.



Ei munkaan äiti mulle soittele vointeja kysyäkseen, mutta jutellaan sitten jotain kun nähdään.



Toivottavasti äitisi ymmärtää lopulta miten iso juttu on kyseessä, tai toivottavasti löydät jonkun toisen, korvaavan vauvaintoilijan. :) Onnea odotukseen!

Ikää 33 ja hartaasti toivottu vauva. En ymmarra .. ap

Miten äitisi suhtautui uutiseen kun kerroit?

helppo sanoa, mutta tiedän miten tollainen satuttaa, oma äitini kysyi kun kerroin että lasta odotan "ettekö te osaa huolehtia ehkäisystä" eli inhoittavaa kun oma äiti on tollainen ja en sitten koko raskaus aikana hänestä mitään kuullut.

uutisesta sellaisen järkytyksen että sai kohtauksen ja kuolla kupsahti? Ota nyt hyvä ihminen selvää, onko äitisi enää elävien kirjoissa...

yhteydessa. Paha mieleni alkoi jo silloin.

Meillä ei vanhempani ole koskaan edes onnitelleet. Lapsia on kolme ja aina raskausuutinen on sivuutettu.

Ja äitini ei kyllä koskaan ota minuun yhteyttä ellei tarvitse jotain autokyytiä, esim. huonekalukaupasta huonekalu kotiin....

Mutta tämä onkin normaalia häneltä.

äidille kertomista pidetään varmaan yhtenä tärkeimmistä tapahtumista siinä vaiheessa.Mä ainakin louykkaantuisin tosi verisesti tollasesta reaktiosta.En paljon soittelis vähään aikaan.

Eli laitoin hanelle vieläpä sahkopostiviestin,

mihin liiton kuvan ultrasta (jo vko sitten) mut

ei siis ole siihenkään vastannut. Olen aikuinen

ihminen ja tuntuu tosi surkealta että tämä asia

vaikuttaa minuun näin . Luulin olevani vahvempi

ihmisenä. Ap

Ovatko kaikki elämääsi liittyvät asiat yhtä vähäpätöisiä hänen mielestään?

Jos normaalisti äitisi käyttäytyy sinua kohtaan noin, niin anna olla, jätä omaan arvoonsa ja sitten vasta jos hän tekee mitään elettäkään, niin osallistu sinäkin.



Itselläni sellainen äitisuhde, ettei häntä kiinnosta mikään minuun liittyvä. Kun kerroin muuttavani kotoa, hän sanoi että Tervemenoa, ja sen koommin on vain käynyt jokaisen lapsen ristiäisissä. Kaikki raskausuutiset sivuutti, eikä ole kiinnostunut minun tai lapsenlastensa kuulumisista. Päätin antaa olla ja keskittyä niihin ihmisiin jotka minusta ja perheestäni välittävät, ja nyt olen paljon onnellisempi.

Aikanaan oli tapana, että raskaudesta ei puhuttu juuri lainkaan, koska pelättiin että vauvasta puhuminen tuo huonoa onnea. Vanhemmassa väessä on edellään tällaisia. Ja onhan nuorempiakin jotka eivät halua ostaa mitään vauvavarusteita ennen kuin vasta ihan loppuraskaudessa.



Oma äitini oli myös tuollainen, ettei puhunut raskaudestani juuri mitään esikoista odottaessani. Hänellä oli aikanaan eka raskaus päättynyt keskenmenoon varsin myöhäisillä viikoilla.

Äitini uskalsi iloita lapsenlapsestaan vasta kun se oli syntynyt.

eli kaksi viikkoa on aika lyhyt aika.

minä en ainakaan hoida lasta... öö no ei tarviikkaan. eikä ole hoitanutkaan, enkä ole pyytänyt. ja on tullut jo toinenkin lapsi.

me näemme toisiamme todella harvoin, mun äiti on jotain ihan outoa. välillä mietin onko hän oma äitini ollenkaan.

joka kaipaa hyväksyntää. Sulla on oikeus tunteisiisi, älä niitä murehdi.

Eli laitoin hanelle vieläpä sahkopostiviestin,

mihin liiton kuvan ultrasta (jo vko sitten) mut

ei siis ole siihenkään vastannut. Olen aikuinen

ihminen ja tuntuu tosi surkealta että tämä asia

vaikuttaa minuun näin . Luulin olevani vahvempi

ihmisenä. Ap

vaikka niin, että tuntee nyt itsensä vanhaksi kun on tulossa mummoksi tms.

Tavallisesti isovanhemmat ovat todella innoissaan- ja niin kuuluu ollakin, se vahvistaa lasten vanhemmuutta ja on suuri lahja lapsenlapsille.

Onko äidilläsi vaihedevuodet, joku kriisi vai komplekseja naisena, äitinä???

Surullista. Miksi sun pitäis olla vehvempi ihminen?? Kyseessä on hieno ja herkkä asia, saahan tunteet olla herkillä. Jos äitis kokee itsensä vanhaksi, eikä kykene hyväksymään vanhenemistaan? Toivottavasti kasvaa, koska mä tunnen tosi monia kukoistavia isovanhempia..

Isovanhemmaksi tulo oli todellinen kriisi varsinkin appivanhemmille. Vauvan syntymän jälkeenkin meni monta kuukautta, että olivat todella stressaantuneita ja tapaamiset jotenkin vaivautuneita. Sitten homma alkoi luistaa ja ovat todella iloisia ja ylpeitä lapsenlapsestaan.

Mullakin tuli mieleen että jos uutinen pukkasi kriisinpoikasen.



Oma äitini, vaikka olikin pitkään jo lapsenlasta toivonut koki pienen shokin kun tajusi mummoutuvansa. Kai se uuden sukipolven myötä tulee oma vanhuus askeleen lähemmäksi.