Perheuimareille

Meillä koko harrastus alkoi, kun nuorempi oli n. 6 kk ja vanhempi 2v3kk. Vanhempi oli siis edellisenä kesänä pari kertaa kahlannut järven rannassa, muttei muuta kokemusta ollut.



Meillä molemmat lapset totuttelivat veteen oman aikeuisensa kanssa, eikä tuollaista toiselta toiselle sukelluttamista sitten tullut harrastettua oikeastaan ollenkaan, poikkeuksena ne muutamat kerrat, kun ryhmänohjaajalle sukellutettiin. Meidän lapset ovat olleet kovia vierastamaan, joten sekin karsi tuota mahdollisuutta.



Harrastusta on nyt takana puolitoista vuotta ja suurta iloa on siitä ollut meille kaikille. Lähes puolivahingossa tuli mentyä silloin aikoinaan mukaan. Isompi lapsi osaa jo lähes uida alkeismyyrää (pari vetoa itsekseen kestää pinnalla) ja muutenkin on sinut veden kanssa. Itse olen kasvanut järvenrannalla ja minulle oli tärkeää, että omatkin lapset oppivat rakastamaan vettä.

Meillä on siis kaks kappaletta pikku-uimamaistereita. :)



Esikoisella on sellanen kellukepuku ja sit myös käsissä kellukkeet. Niitä on vaihdellen kokeiltu vähän ohjaajien neuvojen mukaan, ja nyt quu on jo pitkään osannut uida ihan itsekseen. Toki katsotaan perään ja polskitaan seurana, mutta siis aikuisen kädet on pääasiassa vapaana. Itse se jo kiipeää laidalle ja hyppii ja laskee liukumäestä, kun sille päälle sattuu. Ja sit kovasti harjoittelee "perämoottorin" käynnistämistä eli polskintaa ja sellasta oikeaoppista uintiasentoa pinnan suuntaisesti. Kun tolla kellukepuvullahan on mahdollista aluksi tehdä vähän kuin vesijuoksua. Käsikellukkeissa meillä ei ole enää juurikaan ilmaa, mutta quu haluaa ne vielä vähän niin kuin uskon vahvistukseksi, että saa pidettyä pään kunnolla pinnalla eikä hörpi vettä. Hienosti se jo sujuu. Silloin 2v kohdalla vielä quu hörppi niin paljon vettä uidessaan, että ei millään ehditty kotiin asti pissalle, vaikka kotimatka ei ollut pitkä ja vaikka aina käytettiin potalla uintipaikassa pari kertaa ennen kotiin lähtöä.



Mutta asiaan. Meillä pojilla siis ikäeroa se 2v. Kun Aatu aloitti uimarinuransa 3kk ikäisenä, quu oli jo melko omatoiminen vedessä. Toinen vanhemmista uitti vauvaa, toinen quuta. Heti aluksihan ei niitä sukellutuksia tule vauvalle, ja ekat sukellutukset on joka tapauksessa pintasukelluksia ja niitä, missä tarttee vaan yhden aikuisen. Meillä ohjaajat auttaa lähetyssukellutuksissa, jos haluaa, eli tulee siihen joko lähettäjäksi tai vastaanottajaksi. Ja sitten me ollaan sukellutettu vaan itse niin, että quu polskii siinä ihan meidän tuntumassa. Vauvan sukellutushan on vaan hetken humpsaus, eikä siinä ajassa esikoiselle mitään ehdi tapahtua, vaikka se tekisikin vieressä jonkun oman "sukelluksensa" ja olisi hetken uppeluksissa. Meillä ainakin molemmat pojat on jo niin tottuneita vesillä, että ei ne ole moksiskaan, jos vaikka sattuu putoamaan patjalta tms. altaaseen. Sit vaan otetaan koppi ja uinti jatkuu. :)



Hauskoja uinteja!



-Q-