2 lapsiset perheet ovat

ei lapsia kasvata.



Viimeisin vauva tukehtui omaan oksennukseensa, ja kuoli.... Silti ei ole lapsia otettu pois!!!



Rakastaako aiti naita lapsiaan, vaikkei osaa heista huolehtia?

Tämä on varmaan aprillipilaa, sillä eihän kukaan voi olla noin daiju!!

Ei tietenkään lapsia pidä tehtailla ja kenen kanssa sattuu, jos ei oikeasti heitä halua tai pysty heitä huolehtimaan.



Myönsinhän minä, että on olemassa poikkeustapauksia, mutta tuttavapiirissäni erottuvat nämi elämä on tälläista-perheet.



Kysymykseen esim. kahden lapsen perheestä jotka toivovat kolmatta on tietenkin yksinkertainen vastaus, he rakastavat kovasti lapsiaan ja perhe-elämää, kun haluavat kolmannen. Tilannettahan voi tarkastella vaikka 5 vuoden päästä jplloin he ovat ehkäpä kolmilapsinen perhe.



Ja minu lapsilukuni ei kuulu tähän, koska kerroin vain huomioistani lähipiirissäni. Voin yhtä hyvin olla lapseton, kahden lapsen äiti tai 5 lapsen äiti.

-ap

tiedä, miksi vastaan mutta ärsytys ainakin nousi tästä ketjusta. Eli ap:n mielestä ne joilla on kaksi lasta, mutta yrittävät kolmatta, eikä sitä kuitenkaan saa niin nämä rakastavat lapsiaan mutta ne jotka "tyytyvät kahteen" (ts. kokevat kahdessa olevan aika paljon työtä, varsinkin jos on vaan reilu vuosi ikäeroa esim. minä) niin mekö ei lapsiamme rakasteta? Koska kaksi on hyvä ja vielä kaiken lisäksi tyttö ja poika. kumpikin tehty hoitojen avulla niin eiköhän nämä kaksi ole oikein hyvä ja todella haluttuja ja rakastettuja!

kolme lasta on nykyään normi. Joko ihmisillä on 1 lapsi tai 3 lasta. Muita on harvemmin.

Hän on tehnyt tieteellistä tutkimustyötä tästä aiheesta ja väitöskirjaa lykkää.

kärkästä yleistystä ap:n teksti. Tarkoitus varmaan onkin että hieman provosoi..



No, aiheeseen itseensä. Minä en usko että asia on noin. Ei kannata nähdä asioita noin mustavalkoisesti. En kyllä viitsisi mennä väittämään tuttavilleni joilla on kaksi lasta (useita tuttavaperheitä) ja jotka eivät enempää halua, että he eivät jotenkin rakastaisi näitä omia lapsiaan! Enkä uskokaan etteivätkö rakastaisi!

Tällaiset äidit/isät jotka eivät lapsiaan rakasta, ovat kuitenkin aika harvassa näissä 'normaalipiireissä', tarkoitan siis 'piirejä' joissa on äitejä, isejä, lapsia, siis perheitä jotka ovat ystäviä. Kyllä sellaisella ihmisellä, joka lastaan ei rakasta, ei kaikki inkkarit ole kanootissa. Ja sellaisella, jolla ei kaikki ole kotona, ei varmasti ihan normaalia ystäväsuhdettakaan ole, väitän ma. Näin kärjistäen.



Mitäköhän mekin lienemme muiden mielestä, koska meillä ei ole kuin yksi lapsi..? Voin ihan suoraan sanoa, etten liiemmin pitänyt siitä vauva-ajasta, ja olen todella iloinen kun vauva on nyt taapero, joka oppii uutta ja itsenäistyy, jonka kanssa voi yhdessä ihmetellä maailmaa, joka kommunikoi sujuvasti äidin ja isän kanssa. Halusinkin nimenomaan lapsen. Olen rakastanut häntä aina, myös vauvana, se vain oli sellainen vaihe, jota en mielelläni uudelleen kokisi. Raskastakin se oli, koliikit yms. Tämä lienee terveempää lisääntymishalua, kun haluaa lapsen, kuin että sanoisi 'voi kun mä haluan vauvan kun ne on niin ihania ja diipa daapa daa..".

Kyllä minä hieman loukkaantuisin, jos joku rohkenisi epäillä rakastanko lastani. Enkä siksi, että 'kalikka kalahtaisi', vaan siksi, että tuntuu ihan älyttömältä, jos joku epäilee meidän omaa pikku 'symbioosia', en ikinä vaihtaisi tätä elämää ja tätä lasta pois, vaikken enempää lapsia haluakaan.



Siitä että minulla on yksi lapsi, voi siis päätellä yhtä sun toista. Voi päätellä vaikka, etten pitänyt lapsensaamisesta, joten jätin lasten lukumäärän vain yhteen. Todellisuudessa pidin lapsensaamisesta, mutta en vauva-ajasta, ja se taas ei tarkoita ettenkö lastani rakastaisi täydestä sydämestä. Jättäkäämme päättelyt siis sikseen, sillä yleensä niillä ei tapaa olla mitään totuuspohjaa.

Minun tuttavapiirissäni on näitä uraohjuksia, jotka kuitenkin naimisiin mentyään "tekevät" sen kaksi lasta, eivätkä meinaa niidenkään kanssa pärjätä, kun on niiin paljon kaikkea muutakin elämässä.



Sad sad sad.

Ja minu lapsilukuni ei kuulu tähän, koska kerroin vain huomioistani lähipiirissäni. Voin yhtä hyvin olla lapseton, kahden lapsen äiti tai 5 lapsen äiti.

-ap

Olisi mielenkiintoista tietaa jos olet esim. 2 lapsen aiti etta rakastatko SINA lapsiasi, vai oletko vain tehnyt heidat vain mainostamaasi "elama on tallaista" tyyliin...??? Heh pistaa naurattamaan!

Tai sitten joku katkera yhden lapsen aiti.

Kommentoihan kiitos?!

on kaksi lasta ja elämä rullaa malllillaan. Enempää emme edes halua hankkia. Kaksi oli aina haaveluku ja olemme onnellisia, että saimme lapsemme. Ehkäpä olemme sellainen "normiperhe", mutta yhtään emme lapsiamme vähemmän rakasta kuin muutkaan. Itse asiassa, minusta enemmän kuin kaksi lasta usein johtaa ongelmiin. kaikissa kasvatusohjelmissakin ongelmaperheet ovat niitä joissa on enemmän kuin kaksi lasta.

Terveisin: pakkoperheellinen :D

Meillä on kaksi lasta ja rakastetaan heitä kyllä enemmän, kuin mitään maailmassa..että se siitä sun idioottiteoriasta, ettei pahemmin rakasteta...

Kaksi haluttiin ja kaksi saatiin.

perheessä äiti, isä, kaksi lasta, jotka poika ja tyttö,

omakotitalo,

kaksi autoa, joista toinen farmari,

VAIN koira puuttuu täydellisestä idyllistä, tosin sekin suunnitteilla

Olemme näin onnellisia, ihan sama mitä joku muu meistä ajattelee, elämämme on mukavaa näin :)

, koska saa niin hyvät tuet, eikä tarvitse mennä töihin, kun on aina vauva kainalossa. Lapsiaan ei pahemmin rakasta, mutta niistä saa hyvät rahat..kun vielä kierrättää vaatteet kaikilla ja ostaa kaiken kirpparilta....

mutta meillä on kaksi vain siksi ettei enempää saatu. Ajattelitkos ap sellaista mahdollisuutta?

kun en ole itsestäni moista huomannut. Ihan rakkaudesta meidän kaksi muksuamme on maailmaan saatettu eikä lapsemme ole rakkautta vaille jääneet. Useampikin olisi saanut tulla, mutta lukuisten keskenmenojen jälkeen päätimme, että kaksi saa riittää.

Siis ehkä jollakin perheellä on sitten kaksi lasta juuri sen takia kun niin pitää olla (vaikka kuulostaa kyllä aika tyhmältä olettamukselta enkä itse oikeasti tunne ketään näin ajattelevaa, vaikka paljon kaksilapsisia perheitä tunnenkin...), ok. Mutta jos vaikka näin olisikin, niin mikä sinä olet sanomaan etteivät nämä vanhemmat silti RAKASTAISI lapsiaa, olisi hyviä vanhempia, tekisi kaikkeaan lastensa eteen jne???????? MIKÄ sinä olet arvostelemaan toisten elämää, motiiveja, lapsilukua? Ihmettelen, valaisehan meitä muitakin!



terv. kahden lapsen äiti, jonka ei tarvitse todistella kenellekään rakkautta lapsiini. Ja kuka tietää mikä meidän lapsiluku tulee lopulta olemaan. Mutta jos se jää kahteen niin hyvä niinkin!

Meilläkin on kaksi lasta - ja siihen jää. Miksi? Siksi, että lasten saaminen lapsettomuushoidoilla on epävarmaa ja yritykset niin henkisesti raskaita, etten halua altistaa jo olemassa olevia lapsiani äidin ailahteluille ja surulle, jos hoidot eivät onnistukaan. Pidän tärkempänä olla äiti näille kahdelle.



Ei perheitä voi arvottaa lapsiluvun mukaan, sillä kaikilla on lapsilukuunsa omat syynsä. Moni helposti lapsia saava ei ymmärrä ollenkaan, miten raskasta on toivoa ja yrittää raskautumista, ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Toisaalta voisin yhtä provosoivasti heittää, että monessa monilapsisessa perheessä on tehty monta lasta peräkanaa tajuamatta, etteivät omat voimat välttämättä sitten riitäkään arjen myllytyksessä, kun rahat on tiukassa ja lapsissa paljon työtä. Uupuneita monilapsisten perheiden äitejä tapaa tuon tuostakin - onko se sitten parempi vaihtoehto lapsen tai vanhemman kannalta?

Kaksi lasta on ehkä normivalinta, mutta miksi? Ehkä juuri siksi, että monet kokevat sen kaikkein parhaaksi ratkaisuksi kohdallaan. Minun perusteluni ovat tässä:



- Olin 33- ja 35-vuotias, kun saimme lapset. Heillä on puolentoista vuoden ikäero. Emme halua olla ihan pienten lasten vanhempia enää nelikymppisinä ja kolmas lapsi putkeen tuntuisi liian rankalta.

- Meistä tuntui tärkeältä, että lapsella on sisarus - tärkeä ja läheinen ihminen koko elämän ajaksi. Yksi lapsikin olisi tavallaan riittänyt, sillä lapsi tuo niin paljon sisältöä ja rakkautta elämään, yksikin. Halusimme tietysti toisen lapsen myös lapsen itsensä vuoksi, eli kasvattaa, antaa rakkautta ja kodin toisellekin lapselle.

- Kaksi lasta on tässä ylikansoittuneessa maailmassa myös ekologisempi valinta kuin suurempi perhe.

- Koemme, että meillä on aikaa ja energiaa rakastaa, hoitaa, tukea, huomioida, kuunnella ym. näitä kahta lastamme paremmin kuin jos heitä olisi useampi. (Jos useampi tulisikin, niin ok, rakkautta riittäisi heillekin, mutta tähän olemme päätyneet.)

- Monet käytännön asiatkin sujuvat helpommin kahden lapsen kanssa. Esim. pääsemme helpommin liikkeelle (harrastamaan, matkustamaan, puuhaamaan kaikkea yhdessä - ja myös toinen vanhempi voi helposti liikkua lasten kanssa yksin) emmekä tarvitse niin suurta asuntoa. Kahden lapsen kanssa elämämme on mielestämme meille kaikille antoisaa ja onnellista. Olemme tiivis paketti.



Tällaisia mietteitä.