Ristiriitaiset tunteet pienten lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden antamisessa

eivät niitä enää tarvitse. Minä olen tehnyt juuri näin, ja kaikki

ovat olleet tyytyväisiä!

ja kaikki 74 ja sen alle kokoiset vaatteet ovat menneet niin tuskin on oikeasti edes järkevää mitään säästellä tai lähetellä. Veljesi ei ehkä osaanut vastata kysymykseesi mitään ja siksi sanoi noin, yleensähän kai äidit keskenään sopivat noista vaatteiden antamuisista, myymisistä tai lainailuista. harvemmin miehet edes niistä mitään tietää.



Itse en ole ollut innokas antamaan mitään meidän lasten vaatteita tai tavaroita pois ja siksi en ole niitä kenellekään edes tarjonnut. Jos/kun joku on niitä kysellyt olen vain vastannut myyväni pois, joku ostamisesta kiinnostunut on kysellyt enemmän ja ollaan saatu kauppojakin tehdyksi. Mutta itse en koe omaavani mitään velvollisuutta lahjoittaa pois ihan myytäväkuntoisia, itse uusina osatmiani vauvan vaatteita ja tavaroita. Enkä voisi kuvitellakaan että menisin itse kyselemään sukulaisilta tai tutuilta jos he lahjoittaisivat lastensa tavaroita meille. Joistain olen kysynyt myisivätkö ja näinkin ollaan saatu kauppoja tehdyksi.

Siis, kun tähän saakka olen tehnyt niin että olen ostanut vaatteet käytettynä kirpparilta huokeaan hintaan. Ja sitten laittanut huutikseen myyntiin käytön jälkeen. Yllätyin itsekin, kun aloin laskemaan, että vaikka laitoin alhaisen lähtöhinnan, niin sain vaatteista ainaskin omat pois, ellei vielä enemmän.



Kyse ei nyt ole mistään pikkusummista, vaan ihan hyvin olen vaatteista saanut rahaakin.



Lainailemaan en ala, koska en halua monen vuoden päästä niitä vaatteita vielä enemmän käytettyinä takaisin, koska meille ei tule enää vauvoja, ja eipä ne käytössä paranne.

Ja jos heidän vauvansa on toista sukupuolta, niin ei meidän vaatteet ehkä ole niin kauhean kivat, koska en osta kovin unisex vaatteita.



Eli annan heille jotain pientä, ja voin vaikka kirpparilta ostella heille jotain pientä kivaa. Ja loput taidan myydä tuttuun tapaan.



Jotenkin en haluaisi että minä hirveällä vaivalla (ja rahalla) lähetän heille niitä vaatteita, ja he siellä nyrpistelevät näitä kuluneita rytkyjä joista minä olisin täällä voinut saada vielä sievoisen summan. Tai että niitä vaatteita tulee heille yksinkertaisesti niin paljon, että tuntuu että niitä on liikaa.



En viitti heiltä rahaa pyytää vaatteista, koska se ei minusta olisi kivaa sekään.



Ja miksi huono omatunto kolkuttaa on....että saimme heiltä myös meidän vauvalle aika paljon juttuja, uutena ja käytettynä tämän vaimon ystävättärien kautta, esim. turvakaukalon (jonka ehdin jo myydä pois, koska meille ei ollut enää käyttöä sille).



Mutta jos lähetän heille osan vaatteista ja muita pieniä tarvikkeita, niin eiköhän se sitten korvaa asiaa. Ja jos tullaan käymään, niin sitten tietenkin tuodaan iso kasa tavaroita.

sisaruksille ja haluan niille säästää, mutta kun joka vierailulla siltikin kehtasi asiaa kysellä niin kaivoin kaapeista jotain vaatteita heille mukaan.



Jo vauva-aikana kyselivät kaikkia tarvikkeita, mutta sanoin, että meille on tarkoitus tulla enemmänkin kuin se yksi lapsi, että haluan säästää ne tuleville lapsilleni jne.



En ole mielestäni mikään idiootti, mutta jotkut voisivat vähän miettiä, että jos perheessä on pienempiä ja vieläpä samaa sukupuolta olevia niin ei niitä isomman lapsen vaatteita tarvitsisi kokoajan olla kyselemässä.



Taidat sinä itse olla sellainen kyselijä, joka ei ajattele omaa nokkaansa pidemmälle!!

mutta itse aiot ostella heille kirppareilta rytkyjä ja periä rahaa vaatteista.



Hohhoijaa.....

on antaa kuin ottaa. Minä ainakin jaan meidän muksujen vaatteet ilolla eteenpäin. Vaikka en ole rikas, niin aina olen voinut lapsille hankkia lisää vaatteita alennusmyynneistä tai kirppareilta. Paljon olen myös saanut vastavuoroisesti takaisinpäin vaatteita ilmaiseksi tutuilta mammoilta. Antamisesta tulee ainakin itselleni hyvä mieli :)

Mutta anna mitä oikeasti voit hyvillä mielin antaa, ja sitten myy mitä myyt. Mutta kyllä minusta on luonnollista antaa, jos hekin ovat sinulle antaneet. Eri asia olisi, jos sinä olisit joutunut kaiken ostamaan uutena, ja he vain olettaisivat saavansa kaiken ilmaiseksi sinulta.

nyt pihistelet itse vaatteidesi kanssa, vaikka olet saanut heiltä paljon vaatettakin.



Ahneella on paskainen loppu.

Minä tekisin niin, että juttelisin vähän enemmän tarvikkeista ja mitä olit ajatellut niille tehdä. Kerro, että teillä on tiukkaa ja olet myynyt vaatteita ostaaksesi uusia. Laita vaikka kaikki ne, jotka haluat antaa heille eri nippuun ja sitten ne, joista olet rahaa vailla toiseen kasaan ja käytte läpi sitten ne yhdessä. Kysyt, mitä he voisivat niistä maksaa, jos haluavat ne. Luulisi järkevien ihmisten tajuavan, että ei kaikkea voi ilmaiseksi antaa...

Myyt sitten kun palauttavat ne.

Ainoa, mistä oon pyytänyt maksun, on uutena ostettu turvakaukalo, jota on vaan käytetty muutaman kerran (Meillä ei ole autoa). Voithan sinä pyytää tavarat takaisin, kun eivät enää niitä tarvitse ja myydä sitten.



Kun kerran kysyt, niin mun mielestä olet vähän ahne. Voithan sä mysö kysyä veljeltäsi, jos ovat valmiita tavaroista jotain maksamaan, jos et ilmaiseksi halua niistä luopua.

Meillä on ollut vähän sama juttu. Olen kuitenkin myynyt kirppareilla osan ja säästänyt veljen lapsille osan. Kaikki lapset saavat myös lahjaksi vaatteita ja vanhemmatkin haluavat ostaa omilleen jotain uutta. Eli kukaan ei tarvitse mieletöntä määrää vaatteita, eli jos annat kaikki teiltä jäävät vaatteet veljesi perheelle, he hukkuvat tavarapaljouteen.

Oma veljeni on myös välillä maksanut jotain, esim. monoista, suksista, polkupyörästä, luistimista... Hän on halunnut ihan oma-aloitteisesti korvata niitä ja alun nolostelun jälkeen olen ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Vaatteista en ole halunnut rahaa, mutta nuo urheiluvälineet ovat tosi kalliita ja ne jäävät pieneksi vähän käytettyinä ja hyväkuntoisina.

Ehkä voisit ihan reilusti keskustella tilanteesta ja tuntemuksistasi veljesi perheen kanssa. Ymmärtävät varmasti myös sinun näkemyksesi!

Jos kerta olet myynyt jo pienet pois, niin eihän sulla ole mitään annettavaa. Kun ikäeroa tulee 2v niin kokoero on jo niin iso, etten usko kenenkään ottavan nurkkiin sellaisia odottamaan. Ja eihän sun ole pakko antaa muutenkaan kaikkia, vaan esim. sellaisia, joita et saa helposti myytyä. Paljon on mielestäni sellaista vaatetta ja tarviketta, joista ei maksa vaivaa laittaa myynti-ilmoituksia, vaan helpommalla pääsee, jos saa annettua jollekin.

Ja siis aika pitkälti annoin hänelle vauvamme tarvikkeet mutta sovimme että kun ei hänellä enää ole niille käyttöä antaa ne takaisin ja saan ne sitten myydä. Tässä olen juuri myynyt pieniä vaatteita ja muita tarvikkeita kun sisko ilmoitti että saa hakea pois ei enää käyttöä.



Olisiko siis mahdollista sopia että saavat tarvikkeet lainaan ja antavat sitten takaisin kun eivät tarvitse? Tai jos kehtaat mieti tavaroille könttäsumma jossa on sukulais alennus ja kysy haluavatko ostaa kaikki tavarat.



Mnä olen ehkä ahne mutta en ole ilmatteeksi tavaroita antanut pois kun olen niihin itse paljon rahaa laittanut. tse kun en ole mitään keneltäkään saanut kun ei lähipiirissä ole llut vauvoja ennen kuin meillä oli.

Jos raha on tärkeä, myy ne. Jos läheisten ilahduttaminen ja auttaminen on tärkeää, tee se.



Itse annoin meidän vauvanvaatteita siskolleni kun sai vauvan. Annoin ne tosin vain lainaan, tarkoitus käyttää vielä sitten omassakin perheessä jos meille joskus toinen lapsi tulee. Eli enpä olisi niitä myynyt kuitenkaan, vaan säästänyt jatkoa ajatellen. Ja uskoisin että sitten jos me joskus saadaan toinen lapsi, saadaan myös siskon lapsen vanhoja lainaan vastavuoroisesti. Näin meidän perheessä toimitaan.

Ymmmärrän sua. Mustakin tuntuu että on "pakko" antaa veljelle vanhoja tarvikkeita. En siis kehtaa olla antamatta, onhan se mun veli. Mutta toisaalta tuntuu että voisi niistä muualta rahaakin saada.



Mutta perhe on pahin, vai miten se meni.

heille ja laittavat sitten itse eteenpäin, kun eivät enää tavaroita tarvitse

Lähes kaikki meidän pojan vaatteet menevät suoraan miehen siskon pojalle. Ilmaiseksi. Usein kiittelevät kuinka kätevää ja rahaasäästävää tämä on heille. Minua tuo järjestely hieman harmittaa joskus mutta nielen pikkumaisen harmistukseni. Miehen sisko on parhaimpia ystäviäni ja vaatteiden myynnissä olisi kova homma. Joskus tulee mieleen että voisivat jonkun kympin vaatteista antaa tms. Varmaan jatketaan näin maailman tappiin.



Nyt mielessä on ollut että jos miehen sisko myy nuo meidän kamat niin kehtaanko pyytää osan rahoista (en usko että niistä enää kahden lapsen jälkeen hirveästi saa).

Ei kai kukaan oleta saavansa yhdeltä tietyltä kaikkia lastentarvikkeita. En usko siis, että veljesikään odottaa, että heidän ei tarvitse hommata mitään vaan kaikki tulee valmiina teidän perheeltä.



Minä tekisin sinuna niin, että kerää toiseen pinoon ne, jotka haluat antaa. Veljesi saa siitä sitten valita mitä haluaa. Toiseen pinoon ne, jotka myyt. Sitten lisäät siihen vielä ne mitä veljesi perhe ei halua.



Lainaaminen ei minusta ole hyvä idea, koska ihmiset pitää tavaroista huolta hyvin eri lailla. Voi tulla kovasti pettymyksiä jos lempihousut onkin mustikkasoseessa.



Me ollaan pääsääntöisesti annettu ilman kaikki eteenpäin koska olemme itse taas saaneet niin paljon muilta. Vastavuoroisuus pelaa. Jos ei ole antaa sopivia lastenvaattteita takaisin, niin sitten vaikka lastenhoitoapua tai hyvät tarjoilut vappupiknikille.

Me olemme siskoni kanssa tehneet lapsia kätevästi vuorotellen. Nyt kun siskollani on viimeinen vauva, mutta meillä vielä yksi suunnitelmissa, niin aion kysyä, että haluaako hän vauvansa kasvettua myydä itse ostamansa tarvikkeet ja vaatteet eteenpäin, myydä minulle tai lainata minulle niin, että saa myydä kun meidän viimeisin on kasvanut. Ne jotka minä olen ostanut, palautuu luonnollisesti minulle, kun siskoni viimeisin kasvaa.