enpä olisi uskonut, että avaudun täällä, mutta pakko
Kuinka jaksaa ? Sain tietää odottaessani noin 16 viikolla, että minulla on vakava sairaus ja minua kehoitettiin tekemään abortti. En voinut sitä tehdä ja raskaus on henkisesti todella rankka. Sairautta ei voida nyt tutkia tai hoitaa kunnolla lainkaan. Olen yrittänyt tsempata itseäni raskauteen, mutta nyt 30 viikolla en enää jaksa. Olen puhunut asiasta psykologin kanssa ja lääkäritkin ovat ymmärtäväisiä, mutta kun oma olo huononee päivä päivältä ja tunnen itsekin että kaikki ei ole hyvin, niin kuinka pitkälle minua voidaan ns. pakottaa olemaan raskaana? Raskaus ja synnytys aiheuttavat minulle hengenvaaran, jota tietysti pelkään. Voiko lääkärit vain määrätä, että odotetaan ja katsotaan kumman henki alkaa olla enemmän vaarassa?
Kommentit (32)
Mutta toivon sulle voimia kestää, oli sitten edessä mitä tahansa.
mutta kuuntele lääkärien mielipiteitä ja omaa vointia. Jos sun oloa voitaisiin jotenkin helpottaa siihen saakka kun vauva saadaan leikattua? Voimia!
Luota lääkäreihin ja onneksi sinulla on jo noin suuret viikot!
Toivottavasti olet hyvissä käsissä hoidossa. Odottaminen on tuskaista. Tiedän kokemuksesta, vaikka minua ei akuutisti kuolema uhannutkaan. Itse ajattelin sairaalassa maatessani, että helpompi on hoitaa vauvaa mahassa, kuin mahan ulkopuolella aikaisilla viikoilla. Kun olo oli tukala, niin kuvittelin, mikä vauvan tilanne olisi ollut mahan ulkopuolla. hengityskone, nenämahaletku jne.
Voimahalaus ja toivottavasti sinulla on vielä paljon hyviä vuosia edessä pienokaisen kanssa!
tuntuu, että henkistä apua on todella vaikea saada, kun olen kuitenkin "niin selkeä ja tervejärkisen oloinen". (psykologin toteamus) Kuitenkin tilanne on siksi nin ahdistava, kun tuntuu, että omat fyysiset voimat eivät riitä paljoonkaan, ei jaksa oikein olla pystyssä (päivä menee maatessa ja istuessa) ja siinähän sitä on aikaa sitten pyöritellä näitä elämän ja kuoleman kysymyksiä, kuinka kaikki sujuu lopulta, mitä kaikkea epämiellyttävää vielä joudunkaan kohtaamaan, tunnen syyllisyyttä sitäkin, että nyt sitten tietenkin perhe ja mieskin tästä kärsii, olenko itsekäs jos oman fyysisen ja henkisen hyvinvointini vuoksi haluaisin sektion piankin, olenko huono äiti..toisaalta entä jos viikonkin odottelu koituu äidin kohtaloksi.. Tämänkaltaisia asioita mietin ja välillä oikeiasti tuntuu, että pää halkeaa. Mihinkään en oikein jaksa keskittyä, yöunikin on katkonaista.. Ystävät ja sukulaiset ovat lähes enemmän huolissaan, etten oikein halua heitäkään rasittaa, enkä nyt kokoa aikaa voi vieraallekaan puhua. Vertaistukeakaan en oikein ole mistään löytänyt.
Eivätkö lääkärit ole osanneet sanoa, millloin olisivat valmiit esim. leikkaamaan vauvan? Eikö noilla viikoilla vauva yleensä jo selviä ja tässä tilanteessa olisi syy leikata, että oman sairautesi hoito voitaisiin aloittaa?
Varmasti tuntuu, että pää halkeaa, kun itsestäni tuntuu monesti synnytystä odottaessani ihan samalta, vaikka minulla ei olekaan mitään todettua sairautta.
Asialle ei lääkäreiden mukaan voinut tehdä mitään, vaikka jokainen päivä oli kärsimystä kovien kipujen kanssa. Tilanne meni lopulta niin pahaksi, että jouduin viikolla 28 leikkaukseen. Vauva selvisi ja minäkin, mutta ilmeisesti elimistö ei lopulta kestänyt leikkausta ja synnytys käynnistyi viikolla 30+.
Olin todella huonossa kunnossa, tuehdusarvot taivaissa (leikkaushaava oli tulehtunut) synnytystä yritettiin alateitse, mutta voimani oli jo niin lopussa, että vauva leikattiin ulos.
Painoa pikkuisella oli 1460 g ja ensimmäiset 2kk meni keskolassa, mutta teholla vain vajaa viikko( suoraan leikkaussalista siis teholle). Ei tarvinnut olla hengityskoneessa ja muutenkin selvisi hyvin keskosuudestaan. Meille vanhemmille sairaala-aika oli jotain kammottavaa.
Mutta nyt se kaikki on takana ja lapsi täyttää kesäkuussa vuoden :)
Olisiko sun helpompi kestää jos tietäisit, että vauva otetaan ulos viim. kun rv 34 on täynnä?
En osaa sulle muuta sanoa, kuin oikein paljon voimia, ja toivottavasti kaikki menee teillä lopulta hyvin!
mutta sterilisaatiosta puhuvat kaikki. Itse välillä koen, että sekö tässä nyt on pääasia, kunhan nyt selviäisin tästä. Sellaisetkin hoitajat joille asia ei kuulu millään tavalla ottavat tähän kantaa. (vaikka toisalta voihan tuosta lukea positiiviseksi sen, etteivät automaattisesti ajattele minun kuolevan;)
surullinen tilanne, voimia kovasti!
Saanko kysyä mikä sairaus sinulla todettiin?
Minua jäi kovasti painamaan sinun tilanteesi. Onko tilanne sellainen, etteivät lääkärit ole osanneet sanoa, milloin vauvasi olisi hyvä syntyä?
Minusta sinulla on oikeus ajatella omaa terveyttäsi ja pyytää sitä sektiota mahdollisimman nopeasti, jos oma tervydentilasi sitä vaatii. Eikös noilla viikoilla kuitenkin vauvalla ole ihan hyvät selviämismahdollisuudet, vaikka hän tarvii paljon apua ensiviikkoina. Ei tuossa tapauksessa todellakaan ole kyse itsekkyydestä vaan siitä, että koko perheen etu on varmasti se, että sinä pysyt hengissä!
Minusta tuo kuulostaa nyt kyllä todella oudolta.
olet yliopistosairaalan erikoislääkärien seurannasa, lääkärit punnitsevat tarkkaan riskit sekä äidille että vauvalle, ja vauva laitetaan syntymään (joko sektio tai käynnistys) ja vauvan on synnyttävä suurin piirtein sillä hetkellä kun riskit syntyä eivät ole enää kohtuuttomat mutta ennen kuin äidin henki on vaarassa (koska vauva ei voi selviytyä jos äiti ei elä raskauden loppuun - muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta). Eli yleensä se synnytyksen takaraja vähintäänkin on tiedossa (ainakin lääkäreillä, eli heiltä kannattaa kysyä jos eivät ole tajunneet sitä kommunikoida potilaalle), vaikka tietysti voi tulla tilanteita joissa sitä joudutaan aikaistamaan. Viikon 28 jälkeen selviytymisprosentit vauvoilla nousevat huimasti, ja viikon 32 jälkeen pitkän tähtäimen tilanne on lähes sama kuin täysiaikaisella vaikka alussa vauva voikin joutua olemaan sairaalassa joitain viikkoja. Olen myös ollut raskaana vakavasti sairaana ja suurinpiirtein näin on riskejä kohdallani laskeskeltu.
haluat sektion mahdollisimman pian! Raskaus on kuitenkin jo niin pitkällä että vauvalla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet selvitä.
Jos asia on näin niin pyydä nyt pikaisesti sektio kyllä vauva jo selviää.
Sinun terveytesi ja selviämisesi on kiinni pian aloitettavista hoidoista joten toimi ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuli mieleen että olet lestadiolainen jos on puhuttu sterilisaatiosta sillä lääkäri pelkää että olet pian uudestaan raskaana.
Sano jos olen väärässä näissä pohdinnoissani.
Toivon sinulle voimia ja paranemista sairaudestasi mikä se lieneekään.
kunnes se selviäisi ulkopuolella. Onneksi viikkoja on jo 30 koossa.