Minkälaisia rukousvastauksia olet saanut?
Kommentit (43)
En kuulu enää kirkkoon enkä rukoile.
ihmeellsen tarinan. Hän EI ole uskovainen, mutta oli erään kuuluisan oman alansa gurun vuoksi päätynyt kirkkoon rukoustilaisuuteen. Tämä guru oli siis uskossa ja tapahtuman vieralija.
Hän luuli, että lopussa kutsutaan ehtoolliselle ja vieressä istuva mummo halusi hänet sinne mukaan. Siellä hän seisoi keskellä sitä isoa lössiä ja tajusi, mihin oli joutunut. Paniikki kuulemma iski, koska hän olis halunnut pois, mutta ei voinut.
Kun rukoilija tuli hänen kohdalleen, tuttuni päätti kertoa pari vuotta kestäneistä vatsavaivoistaan. En muista mikä hänellä oli vikana, mutta oli tähystykset oli tehty ja hän oli pari vuotta valvonut unettomia öitä kipujen vuoksi. Tässä rukoustilanteessa hän sanoi rukoiljalle, että vatsassa on varmaan syöpä (ei ollut, mutta jotain vakavaa kuitenkin).
Tuon tilaisuuden jälkeen hänellä ei ole ollut yhtään mitään vatsassa. Se parin vuoden piina loppui istumalta. Hän vieläkin nauraa sitä ja sanoo, että tulee hänelle mitä tahansa kremppaa, niin hän ehdottomasti aikoo mennä samaan tilaisuuteen.
olisihan se kätevää, että kaiken saisi, mitä pyytää. Mutta tiedätkö - katkeruus on kyllä kamalinta maailmassa...
En kuulu enää kirkkoon enkä rukoile.
joillekin vastaa, useimmille ei. Vai hi, OLISIKO KYSE SATTUMASTA!
Itse mielummin ajattelen ettei ole Jumalaa ollenkaan, kuin uskoisin, että Jumala on ailahtelevainen, puolueelline, epäreilu ja kostonhimoinen partaveikko, joka kuuntelee ihmistä, jos kuuntelee.
olisihan se kätevää, että kaiken saisi, mitä pyytää. Mutta tiedätkö - katkeruus on kyllä kamalinta maailmassa...
En kuulu enää kirkkoon enkä rukoile.
En minä katkera ole. Olipahan yksi esimerkki vain rukouksen mahtavasta voimasta. Siitä se tietenkin johtuu, etten ole oikeasti uskonut ikinä. Nyt olen rehellisesti oma itseni enkä mikään tapakristitty, koska äiti vaatii. Olo on hyvä ja vapaa.
olisihan se kätevää, että kaiken saisi, mitä pyytää. Mutta tiedätkö - katkeruus on kyllä kamalinta maailmassa...
En kuulu enää kirkkoon enkä rukoile.
Että sinun isäsi on ollut ailahtelevainen, puolueellinen, epäreilu ja kostonhimoinen. Ns. Jumalakuva on sama kuin oman isän kuva.
Itse mielummin ajattelen ettei ole Jumalaa ollenkaan, kuin uskoisin, että Jumala on ailahtelevainen, puolueelline, epäreilu ja kostonhimoinen partaveikko, joka kuuntelee ihmistä, jos kuuntelee.
En minä katkera ole. Olipahan yksi esimerkki vain rukouksen mahtavasta voimasta. Siitä se tietenkin johtuu, etten ole oikeasti uskonut ikinä. Nyt olen rehellisesti oma itseni enkä mikään tapakristitty, koska äiti vaatii. Olo on hyvä ja vapaa.
olisihan se kätevää, että kaiken saisi, mitä pyytää. Mutta tiedätkö - katkeruus on kyllä kamalinta maailmassa...
En kuulu enää kirkkoon enkä rukoile.
universumin, koko maailmankaikkeuden = Jumalan kanssa ja tiesin heti parantuneeni. Minut todettiin seuraavalla viikolla terveeksi ja sain lopettaa läkitykseni.
Kerran olin menossa linja-autoon ja tajusin pysäkillä ettei kortissani ole latausta. Minulla oli todella tärkeä tapaaminen, josta en olisi voinut olla myöhässä. Huusin mielessäni Jumala auta! Linja-auto kaarsi paikalle ja päätin vain astua sisään ja ottaa vastaan sen mitä oli tullakseen (rahaa minulla ei ollut). Linja-auto kuski huikkasi hymyillen, että tulee halpa kyyti, kun kortinlukija meni rikki edellisellä pysäkillä.
Että sinun isäsi on ollut ailahtelevainen, puolueellinen, epäreilu ja kostonhimoinen. Ns. Jumalakuva on sama kuin oman isän kuva.
Mitä psykoanalyytikot sanoisivat esim. buddhalaisista? Että heidä isänsä ovat olleet tyyniä, mietiskelyyn taipuvaisia pulleita miehiä?
Siis eiväthän he ole buddhaa personalisoineet, vai ovatko? Eikö se ole pelkkä patsas?
[
Mitä psykoanalyytikot sanoisivat esim. buddhalaisista? Että heidä isänsä ovat olleet tyyniä, mietiskelyyn taipuvaisia pulleita miehiä?
[/quote]
Tai Mariaan turvaavien katolisten isit on olleet hieman transsuja, sinisissä kaavuissa kulkevia surusilmäisiä neitsyitä?
Kyse on siitä, mitä juuri SINÄ ajattelet, millainen Jumala on. Ei kaikki katoliset ajattele Jumalasta samalla tavalla. Enkä minä, sinä tai tuo kolmaskaan henkilö. Toiselle Jumala on kostonhimoinen, toiselle nallekarhun omainen, kolmannelle rakastava.
Ei ole olemassa mitään yleispätevää Jumalakuvaa.
[
Mitä psykoanalyytikot sanoisivat esim. buddhalaisista? Että heidä isänsä ovat olleet tyyniä, mietiskelyyn taipuvaisia pulleita miehiä?
Tai Mariaan turvaavien katolisten isit on olleet hieman transsuja, sinisissä kaavuissa kulkevia surusilmäisiä neitsyitä?
Ja samana iltana tapasin mieheni. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja lapsia on kaksi, onnellisia...
Tuota ennen en ollut kyseistä asiaa rukoillut, joten ei ollut sattumaa.
Samoin kerran rukoilin että eräs tekemäni vääryys tulisi ilmi, en jaksanut enää salata sitä. Samana päivänä se vielä tulikin ilmi, ilman että itse asiaan olisin vaikuttanut.
Nämä on ne mitkä eniten on painuneet mieleen. Myös joitain muita matkan varrelta.
Eihän Jumala järjestään jokaista toivomusta täytä, mutta auttaa kyllä jos oikeasti ja vilpittömästi toivoo jotain asiaa ja se on mahdollista toteuttaa (ts. ei ole ehdoton tarkoitus että käy toisin).
löysin minäkin miehen kun olin niin mielessäni ajatellut. aivan täsmäälleen silloin kun hänet halusinkin tavata. yhdessä oltu kohta 15 vuotta. Jumalalla ei ole tämän asian kanssa minkäänmoista tekemistä, en ole edes kastettu, joten tuskin hän pakanan toiveita kuuntelee, kun ei uskovaisillekaan aika tunnu riittävän.
ja niin. Buddha on historiallinen henkilö siinä missä Jeesuskin.
Hän on Jumalan äiti, esirukoilija.
ihmeessä elätän lapseni ja itseni siinä sivussa kuukauden loppuun. Rukoilin Jumalalta apua asiaan.
Samana päivänä eräs leikkipuistotuttava kyseli olisiko lapseltani jäänyt pieneksi vaatteita, hän olisi halukas ostamaan. Osti sitten kaikki lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja selvisimme siitä kuusta rahallisesti!
koska JUMALAA EI OLE ja RUKOILU ON AJANHAASKAUSTA. joulupukkikin toteuttaa toiveet varmemmin..