Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Otanko yhteyttä ex-miesystävääni vai en? Mietin asiaa viime yönäkin niin etten saanut
30.03.2009 |
juurikaan nukuttua....
Eli tilanne on tämä: Olen onnellisesti naimisissa ja meillä on kaksi lasta...
Tätä nykyistä suhdettani, nykyisin avioliittoa edelsi 10-vuotinen seurustelu erään todella sympaattisen, kultaisen, ihanan miehen kanssa. Tuo mies auttoi mua eteenpäin kun mulla oli vaikeaa, kiitos hänen olen nyt tässä ja järjissäni ja voin hyvin. Olin vasta 16-vuotias kun aloin seurustelemaan tuon pojan kanssa. Ja siis 26v kun erosimme lopullisesti minun aloitteestani (silloin tuntui että tahdon olla ihan vapaa). 28v menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa... Tuota lopullista eroa ennen oli monta välirikkoa kun minä tahdoin etsiä itseäni ja näiden aikana mulla oli muitakin miehiä. Tämä exäni sanoi että hän odottaa mua aina ja rakastaa aina jne. On aina tukena mitä vaan tapahtuukaan. Ja näin siis oli vaikka minä töpeksin ihan älyttömästi. Nyt vasta osaan katua noita tekosiani kunnolla. Ex kosikin monta kertaa ja minä aina sanoin että ei ja perustelin etten ole valmis sellaiseen...
En oikeastaan tiedä rakastinko exää sen vähemmän kuin nykyistäni, tuskin. Syy siihen miksi olen nykyiseni kanssa on oikeastaan sattumaa, eli hän osui kohdalle sitten kun olin henkisesti vakaa, kypsä, valmis sitoutumaan jne. Tuntui myös helpottavalta ettei hän tiennyt menneisyydestäni liikaa. Rakastuimme ja menimme aika nopsaan naimisiin ja kaksi lasta sitten peräjälkeen.
No nyt olen alkanut katua ihan hirveästi sitä miten tuota exää kohtelin ja jotenkin hävettää etten sitten lopulta valinnut häntä kaiken jälkeen vaikka ihan yhtä hyvä hän olisi ollut kuin nykyiseni (en kadu silti nykyiseni valintaa, myös hän on ihana ja olen 100% sitoutunut häneen). Lisäksi nyt kuulin kaveriltani, että ex oli vuodattanut luottamuksellisesti hänelle että hänestä (exästä) tuntuu että mä käytin häntä vaan hyväkseni, en oikeasti rakastanut, käytin vaan sen aikaa kun tarvitsin ja kunnes löysin paremman. Lisäksi hän sanoi että on tavallaan nolannut itsensä kun vannoi rakkautta minuun kaikkien edessä jne ja nyt hän on yksin ja minä naimisissa toisaalla.
Olen tosi surullinen exän puolesta nyt. En siis halua mitään säpinään hänen kanssaan, vaan tahtoisin kertoa että ihan oikeasti rakastin häntä ja että ilman häntä en olisi tässä nyt ja hän auttoi minua niin korvaamattomasti elämässäni. Ja ehkä senkin että tapasimme vain väärään aikaan, se on syy miksi meistä ei tullut perhettä jne mitä hän haaveili.
Kannattaako ottaa yhteyttä? Vaikka facebookin kautta pistää postia tai soittaa?
Kommentit (26)
että näin moni kehoittaa vain unohtamaan menneet ja olemaan puhumatta asioista. Eikö kuitenkin ole aivan yksiselitteistä, että asioiden hautaaminen puhumatta aiheuttaa pitkällä ajalla mielenterveyden ongelmia, katkeruutta tms.
Minä uskon, että 10 vuotta yhdessä ollut pari tuntee toisensa hyvin ja kykenevät edelleen avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. En silti sano, ettei mitään riskejä ole olemassa siinä, miten toinen puoli reagoi, mutta eiköhän ap tunne hänet paremmin kuin me muut ketjun keskustelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pitääkö ex:n elämää mennä hämmentämään sen takia, että ap selvästikin haluaa synninpäästön itselleen? Onko yhteydenoton syy siinä, että itselle tulisi parempi mieli (saisi anteeksi) vai se että ex ilahtuisi? Se reaktio ei välttämättä ole positiivinen, saattaa tulla pahaankin saumaan. Esim ex on jauhanut asiaa päässään vuosia ja juuri päässyt sen yli... Noita mielenterveyden ongelmia kannattaa käydä läpi vaikka terapissa jos on aihetta.
ottaa yhteyttä. Kun on se riski että sotken jotain lisää. Omalle miehelleni kerroin asiasta ja ymmärsi kyllä ja sanoi että teet kuten parhaaksi koet, oli myötätuntoinen, mutta jotenkin vaistosin että kuitenkin toivoo että unohdan koko jutun enkä ota yhteyttä.
Lisäksi kun ei ole muita todisteita siitä että ex kovasti kärsisi vuokseni, kuin tuo (tosiaan humalassa) tapahtunut tilitys kaverilleni. Exällä on ollut jokusia suhteita mun jälkeen, mutta kaikki lyhyitä ja nyt on siis taas sinkku. Ja itse asiassa ex olikin aika ylitsepursuavan tunteellinen joskus etenkin vähän ottaneena, joten voipi olla tuo hänen purkauksensa kaverilleni liioiteltukin... tai sitten ei. Toisaalta on tosi herkkäkin. Mutta enköhän mä nyt anna tän olla. Toivon itsekin pian unohtavani koko jutun.
"Nyxäni" lohdutteli että harvassa on ne ihmiset jotka ei koko elämänsä aikana ole tietoisesti tai tiedostamatta jotakuta loukanneet, sellaista on elämä. Ja niin kait se on...
ap
sinä et ollut silloin valmis ja se ei ole sinun vikasi, niin vaan tapahtui.
Olisi pitänyt sanoa jotain jo aikaa sitten jos olisi ollut sanoakseen. Yli 5v jo lopullisesta erostamme ja sen jälkeen ei ole nähty kuin sattumalta välillä.
Vasta nyt kun mulla on parisuhde, joka on oikeasti hyvä parisuhde ja jossa minäkin toimin kuten kuuluu, ymmärrän nuo mokailuni exäni kanssa kunnolla... En voisi ikinä kuvitella enää tekeväni moista ja en voi käsittää miten en silloin ymmärtänyt...
ap
Alue: Aihe vapaa
ja jos sen teet, valitse sanasi erittäin tarkkaan. Minuun on joskus ex ottanut yhteyttä ja hänen viestinsä oli näennäisen positiivinen, jopa anteeksipyytävä, mutta viesti sisälsi siitä huolimatta paljon elementtejä, jotka vain loukkasivat minua lisää. Pointti on, että sinä ap et välttämättä ymmärrä täydellisesti, mitkä kaikki asiat käytöksessäsi ovat exääsi loukanneet, ja saatat tahtomattasikin uusintaa ja vahvistaa näitä loukkauksia uudella viestilläsi. (Minun exäni ei edes tehnyt tätä mitenkään tahtomattaan, vaan hän vältti tarkasti ottamasta kunnolla vastuuta loukkauksistaan; pahoittelu oli näennäistä.)