Kurittomista vieraista lapsista
Jatkan keskustelua vieraiden kurittomien lasten ojentamisesta. Lapsellani on kaveri, joka ei usko mitään. Kun lapsi ja tämä kaveri tekevät jotain väärin ja kiellän, omani saattaa jopa totella mutta mitä tekee tämä vieras lapsi: lällättää päin naamaa "enpäs" ja oikein kerjää verta nenästään jos kärjistäen sanotaan. Näen punaista, kun vieras mukula sanoo minulle aikuiselle ihmiselle tuolla tavalla. Mietin jopa sellaista, että onko lapsi normaali kun uskaltaa pistää kaverinsa äidille vastaan? Tällä kaverilla on kotona todella lepsut rajat. Ei käytetä mitään rangaistuksia.
Kommentit (5)
että meillä on tällaiset säännöt, ja niitä totellaan. Jos hän ei tottele sinua, soitat hänen vanhempansa hakemaan hänet kotiin, tai viet itse hänet kotiinsa.
vaikka olisivat kerralla viettämässä poikien elokuvailtaa tms.
Mielestäni olisi alentavaa nöyryyttää omaa tai lapseni vierasta kotonani. Jos mulle tehtäisiin niin kylässä tai lapselleni, harkintaan menisi koko ystävyyssuhde. Varsinkin jos vielä muita on kuuntelemassa. Ei kuulu hyviin tapoihin.
Jos lapseni tai heidän kaverinsa kuulevat mun ojentavan, komentelevan tms., pitävät sitä oikeana tapana toimia. Tämähän sitten jatkuisi ketjureaktiona eteenpäin, kun lapset tekevät aikuiselta omimaansa toimintatapaa.
Rakentava keskustelu on tehokkaampaa. Vaatii kylläkin enemmän aikaa.
Lapsi on todella yhteistyökykyinen ja -haluinen, kun hänen kanssaa hetken järkevästi keskustelee. Määräilystä pillastuu ja perusteluksi ei riitä tyyli koska meillä on näin tai koska minä sanon niin. Minusta lapsi on järkevä omilla aivoillaan ajatteleva!
Vanhemmuus kun ei ole vain sitä, että ollaan mukavia. Vanhemmuuteen kuuluu vastuuta ja aikuiset määrittelevät ja päättävät asiat.
Nykyään vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja ja sääntöjä vaan lapset sanelevat kaiken.
Ja mistähän lasten kasvava henkinen pahoinvointi johtuu??? Siitä, että joutuvat päättäjän, lue aikuisen, rooliin lapsina ja se aiheuttaa epävarmuutta ja turvattomuutta!