Vauva 10-kuisena päiväkotiin - kaverin käytös hämmästyttää

Tämä nyt on varmaan täällä loppuun kaluttu aihe, mutta mä jaksan hämmästellä tätä ystäväni suunnitelmaa. Lapsi on kuukauden ja hän jo miettii, mihin ryhmään hän tämän vauvan ja neljävuotiaan saa loppuvuodesta. Neljävuotias itkee päiväkodissa, kun on ikävä kotiin, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Isäkin vietti kolme viikkoa kotona äidin ja vauvan kanssa ja tietenkin nelivuotias oli täyden päivän tarhassa. Olis kuulemma ollut muuten sellaista hulinaa.

Mä en jaksa ymmärtää, miten hyvin koulutettu ja hyvin varakas perhe ei näe, miten pieleen menee. Onko kyse siitä, ettei nelikymppiset vanhemmat enää jaksa hoitaa pieniä lapsiaan vai mistä on kyse. Onko ihan pakko lisääntyä, jos niitä lapsia ei kuitenkaan jaksa itse hoitaa? Sitä vaan tarvii olla kaks lasta ja sillä sipuli!

Tämä todellakin on loppuun kaluttu aihe täällä.

niin miksi eivät palkkaisi hoitajaa kotiin?



Riippuu myös paljon siitä apljonko tekevät töitä viikossa/päivässä? Jos lapset olisivat vain yhden päivän/vko hoidossa tai joka päivä 2-3h niin ei niin paha jos hoidossa ovat täyspäiväisinä...

on ihan täydet päivät ja pienempikin kuulemma tulee olemaan. Äiti ei kuulemma pysty tarjoamaan riittävästi virikkeitä. Multa meinas suoni revetä päästä, kun kuulin. Mä olen naivina luullut, että nää on ihan vaan puheita, mutta näitä oikeesti on olemassa ja vielä läheisinä ystävinä :).

Päiväkotiin haluvat siksi, että hoitajan kanssa kotona ei saa riittävästi virikkeitä. Ei esim. askartelua tai musiikkia riittävästi.

Kaikkien ei tarvitse olla samasta muotista tehtyjä.

sääliksi käy nuo lapset, joista vanhemmat eivät sen vertaa välitä, että hoitaisivat itse kotona. Surullista.

Mutta kyllä sun ystäväsi toimii mun mielestä väärin jos 4vee on päivät pitkät tarhassa.toi isyysloman aikainen tarhassaolo nyt on kaiken huippu. Oikeassa olet ap, ihme touhua.

Ja huom! taas perustelut muka LAPSEN kannalta. Ja todellisuudessa 4-vuotiaalle kyetään järjestämään kotona ihan riittävää toimintaa, vaikka kyseessä ei olisikaan pätevä lastenhoitaja. Surullista. Ja vielä surullisempaa on se, että vaahdotaan voimakkaasti yksilön oikeudesta (siis vanhempien) ja unohdetaan kysyä sen vauvan mielipidettä.

Miten te oikeesti jaksatte tätä samaa jauhaa täällä päivästä toiseen?

Mutta nyt just tänään aihe kiinnostaa, kun luin tätä sivuavan artikkelin aamulla lehdestä.



Ja joo, voit ap olla oikeassa siitä, että nelikymppisenä ei enää jaksa sitä vauva-arkea kamalan hyvin. Itsekin olen muistellut, kuinka sitä nuorena jaksoi valvoa ja olla seuraavana päivänä skarppina. Nyt vanhempana yksi valvottu yö pistää koko viikoksi puoliteholle. Kyllä ikä varmasti usein vaikuttaa, vaikka onhan siitä iästä sitten toisaalta tietysti hyötyäkin, kun on elämänkokemusta.



Mutta sitten taas kun vedetään toiseen suuntaan, niin se elämänkokemuksen tunne voi tehdä sen, ettei enää kyetä kuuntelemaan ulkopuolisten neuvoja. Nuorempana ei vielä ole liikaa itsevarmuutta, ja neuvoja kuuntelee avoimemmin mielin.

joiden mielestä päivähoidossa on jotain sellaista, mitä ei koti voi tarjota.



Minun siskoni haukkui minua vuosikaudet, kun "pidin" lapsia kotona säilössä, enkä "tarjonnut parasta".



Pienemmällä astma, minkä takia lääkärikin suositteli kotihoitoa. Mutta ei - siskoni mielestä aiheutin lapsilleni elinkäiset vammat ja kehitystaantumat päätökselläni.

Ihan vain omia tuntemuksia tilitin...

Olen vain kuvitellut näiden olevan jotain legendaa ja ettei tällaisia vanhempia oikeesti ole. Tietenkin kaikki saa tehdä, mitä tykkää, mutta mun on jotenkin tosi vaikeeta ymmärtää ystävääni ja keskustella hänen kanssaan asiasta. Eniten hämää, ettei fiksu ihminen ymmärrä, miten kaameeta aikaa hänen nelivuotias ihana tyttärensä elää, kun hänen päivittäin kärrätään päiväkotiin aamuvarhaisella ja noudetaan illan koittaessa. Ystäväni mielestä hänen lapsensa ei ymmärrä, että hän on kotona vauvan kanssa.



Olen jotenkin puun ja kuoren välissä. Jos sanon oman mielipiteeni, ystävyytemme varmasti muuttuu, enkä usko, että hän muuttaa käsityksiään, vaikka sanoisin mitä. Toisaalta ei tämäkään tilanne ole mistään kotoisin, kun en oikein koe olevani samalla aaltopituudella ystäväni kanssa.



ap

Itse olen hoitanut kaikki lapset kotona, mutta ymmärrän niitäkin jotka eivät hoida. Ei se itsellänikään aina niin helppoa ollut. Olen sitä mieltä, että kotihoito on parasta, jos vanhempien voimat riittävät.

Tuntuuhan se tietty oudolle, että 4-v on kokopäivähoidossa 5pv/vko jos äiti on kotona. Joku osa-päivähoitokuvio olisi kohtuullisempi.

että voihan olla joku syy, jota ei vain kerro. Esimerkiksi jos ekan lapsen syntymästä tuli synnytysmasennus, niin nyt pitää varotoimena isomman päiväkodissa, jos se vaikka auttais siihen, ettei masennus tällä kertaa iskisi.



Mutta tosiaan vähän vähempikin voisi riittää tai edelleen sitä ap:n ehdottamaa apua kotiin voisi käyttää. Mutta nää varmaan arvostaa päiväkotia ja lapsi on siellä pitkät päivät, jotta isä voi kätevästi viedä ja hakea lapsen, eikä äidin tarvi lähteä kesken päivän vauvan kanssa liikkeelle.

lapsia joita ympäri maailman jätetään heitteille ihan lopullisesti, kidutuksien ja raiskauksien uhreiksi joutuneita lapsia, vaittomia eläimiä ja aikuisiakin... Lapsia joilla ei ole ruokaa ja joiden vanhemmat kuolivat...

joustaa lasten kustannuksella, kun niillä kuitenkin keskimäärin ihan hvyin asiat. Hoh hoijaa!

Ei ole masennusta eikä tukiverkoston puutetta. Järki ei vaan sano, mikä on lapselle parasta ja ilmeisesti on kyse myös vanhempien mukavuuden halusta.



ap

niin varmasti en kertoisi ap:n kaltaiselle kyylälle. Tulisi kuitenkin seuraavana päivänä nauramaan sitä tänne.