Miten te yli 10v nuoremman tai vanhemman kanssa seurustelevat

Millä lailla esim 30 ja 40v on täysin eri elämänvaiheessa? Eiköhän suunnilleen 25+ ikäiset ole kaikki "vain aikuisia", kun eläkkeellekin jäädään aika vaihtelevasti.

Pitääkö kavereiden siis olla tasan samanikäisiä kuin itse on? Mulla ei ole kumppania, mutta kavereiden kanssa ikäeroa 15 vuotta molempiin suuntiin.

Hauska oletus, lienet itse aika nuori kun kysyt tällaisia? En koe olevani miehen kavereiden kanssa yhtään eri elämänvaiheessa. Osalla on lapsia, osalla ei, osalla ne lapset on lukiolaisia ja osalla tarhaikäisiä. Olen 38, hän 49. Ei se tässä kohtaa tunnu, mutta silloin varmaan olisi tuntunut kun olin 18 ja hän 29.

No mulla kavereissa ikäskaala on niin laaja että parisuhteessa se ois mulle jo liikaa, mutta ystävyydessä ei.

Hyvin tullaan toimeen. Miehellä on eri ikäisiä kavereita. Nuorempia, saman ikäisiä ja vanhempia.

Miten vaikka 35- ja 45-vuotias on automaattisesti ihan eri elämäntilanteissa? Missä asiassa?

Ikäero. Täysin uusi aihe tällä palstalla.

No, ehkä kuitenkin 10000000 aloitusta.

Miehen (ja mun) kaverit on ikäskaalaa 33-52. En oo ikinä kuullut että ihmisten on tarkoitus olla tekemisissä vain täsmälleen itsensä ikäisten kanssa.

No on kyllä niin kiusallista että ihan mennään vaikka kavereille kylään, vietetään aikaa yhdessä ja vaihdetaan kuulumisia.

Ei mutta oikeasti. Ainakin meillä tärkein yhdistävä tekijä on se, että elämänarvot ja haaveet kohtaavat. Sattui vain niin, että meillä on yli 10 ikäeroa. Itselläni on myös kavereita hyvin monesta ikäluokasta, jotkut ovat perheellisiä parikymppisiä ja toiset nelikymppisiä sinkkuopiskelijoita. Virkistävää, suosittelen.

Mun samaa ikäluokkaa olevat lukiokaverinikin ovat ihan eri "vaiheissa". Yksi sai juuri ensimmäisen parisuhteensa ja toisella on neljä lasta. Yksi opiskelee ja toisella on työuraa yli 10 vuotta takana. Kuka näitä miettii?

Kaverit eivät ole täsmälleen saman ikäisiä vaan aikalailla meidän välistä. Tulen kyllä esim töissäkin oikein hyvin toimeen kaikkien kanssa (25-65 vuotiaiden).

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla esim 30 ja 40v on täysin eri elämänvaiheessa? Eiköhän suunnilleen 25+ ikäiset ole kaikki "vain aikuisia", kun eläkkeellekin jäädään aika vaihtelevasti.

No kyllä esim. 25-vuotias ja 40-vuotias on usein vielä aika eri elämänvaiheessa. 25v. voi olla vielä keskellä parasta opiskelu- ja biletysikää, kun 40v:n kaveripiirissä on pieniä lapsia tai ainakin suunnitelmia niistä, on vakityöt ja asuntolainat. Tietysti ihmiset on yksilöitä ja moni 25v on myös tuossa samassa vaiheessa. Eikä se välttämättä ole mikään ongelma, vaikkei olisikaan.  Itse huomaan nyt 28-vuotiaana selkeästi, että koen 40-vuotiaat itselleni "läheisemmiksi" kuin esim. 20-vuotiaat. En voisi kuvitellakaan seurustelevani 20-vuotiaan kanssa, 40-vuotias taas olisi ihan mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla esim 30 ja 40v on täysin eri elämänvaiheessa? Eiköhän suunnilleen 25+ ikäiset ole kaikki "vain aikuisia", kun eläkkeellekin jäädään aika vaihtelevasti.

No kyllä esim. 25-vuotias ja 40-vuotias on usein vielä aika eri elämänvaiheessa. 25v. voi olla vielä keskellä parasta opiskelu- ja biletysikää, kun 40v:n kaveripiirissä on pieniä lapsia tai ainakin suunnitelmia niistä, on vakityöt ja asuntolainat. Tietysti ihmiset on yksilöitä ja moni 25v on myös tuossa samassa vaiheessa. Eikä se välttämättä ole mikään ongelma, vaikkei olisikaan.  Itse huomaan nyt 28-vuotiaana selkeästi, että koen 40-vuotiaat itselleni "läheisemmiksi" kuin esim. 20-vuotiaat. En voisi kuvitellakaan seurustelevani 20-vuotiaan kanssa, 40-vuotias taas olisi ihan mahdollinen.

25-vuotiaan näkökulmasta viidenkin vuoden ikäero on suurehko, mutta näiden asioiden merkitys vähenee tasaisesti sitä mukaa kun ikää tulee. Keski-iässä 15 vuottakaan ei ole enää paljon mitään jos se vanhempi osapuoli on aktiivinen ja henkisesti nuori. Parin kymmenen vuoden ikäero alkaakin jo sitten tuntua siinä vaiheessa kun toisella on se yli 70 lasissa ja vanhuuden vaivoja ja toinen paahtaa vielä työelämässä.