Mitä vastaat, jos lapsi kysyy suoraan että onko joulupukkia oikeasti olemassa?

Vaan vastaan tottakai, että ei ole olemassa. Ja selitän, että se on jouluntaikaa, salaisuus tms. leikkiä.

Tarinassa on aina hiven totuutta ja paljon salaisuuksia!



Näin voi syödä kakun ja säästää sen, En voisi paukuttaa totena sitä juttua, mutta voin vedota lasten seikkaiulunhaluun...

Joulupukin olemassa olosta on ihan turha valehdella.

Ei lapsilta voi totuutta salata kuitenkaan. Ja parempi,

että he kuuluvat totuuden vanhemmilta kuin kavereiltaan.

ainakin saduissa ;)

Lapset eivät ole tyhmiä, ymmärtävät jo tuon perusteella että kyseessä on leikki. Ihana, rakas leikki jota äitikin leikkii.

Jos lapsi osaa kysyä tuollaista niin luultavasti on jo alkanut epäilemään tätä satua.

Minusta totuus ei ole se, että joulupukkia ei ole olemassa. Onhan se, Rovaniemellä on tyyppi joka nostaa ympärivuotista palkkaa siitä työstä ;) Sen lisäksi on monia muitakin joulupukkeja.



Kertoisin kuitenkin, että siinä mielessä joulupukki on satuolento, ettei ole olemassa yhtä joulupukkia, joka keräisi lasten lahjatoiveet. Kertoisin myös, että jouluna vanhemmat / kummit / isovanhemmat ostavat lahjoja.

kummeilta jne.



En ole koskaan syöttänyt heille pajunköyttä, mutta toki he ovat saaneet pitää tonttupukuja ja nauttia muustakin joulun iloisista asioista.



Joulupukki on samanlainen kuin Muumimaailman Muumi-hahmot. Puvun sisällä on ihminen, joka esittää ko. hahmoa. Joulupukkijutut on ihan riittävän jänniä lapsille, vaikka tietävätkin, ettei joulupukki ole todellinen ihminen. Muumihahmojakin lapset rakastavat ja halaavat ja juttelevat heille, vaikka kotimatkalla voivatkin sujuvasti pohtia myös sitä, tuleekohan puvussa kauhean kuuma hellesäällä tms.

No vastaa vaikka että no mitä luulet, onkohan sitä?.

... että niin kauan kuin joulupukkiin uskoo, joulupukki on olemassa.

Se on satua, leikkiä. Johon lapsi uskoo aikansa.

Meillä ainakin nauttivat vieläkin samasta leikistä vaikkeivät enää uskokaan joulupukkiin.

Se on siis huvittelua, suorastaan inhoan ajatusmaailmaa jossa ei saa huvitella vaan kaikki pitää ottaa niin hirveän vakavasti.

Joulupukki on olemassa satuolentona ja meidän mielissä.

Itsekkin uskon hyvää tehneeseen ihmiseen ja uskon, että sellaisia on vieläkin.Uskon myös tarinaan joulupukista varmaan ikuisesti tietyllä asteella. Napapiirillä pukki kyllä on ihan oikeasti ja itsekkin nautin siitä joulun ajatuksesta. Uskotaanhan Jeesukseenkin ja Jumalaan, ainakin meidän perheessä. Toki lahjojen alkuperää yms. ei meillä ole peitelty koskaan.

Pieni lapsi saa ielestäni uskoa joulupukkiin sehän on osa sitä jouluntaikaa mikä minusta kärsii siitä että äiti tietentahtoen pilaa sen kertomalla ettei joulupukki olekkaan totta.

Kyllä ne lapset sen jossain vaiheessa tajuaa ettei se oikeasti ole totta.

Ei minullekkaa koskaa ole äiti suoranaisesti kertonut ettei joulupukkia ole olemassa, olisipa ollut tosi kurjaa jos olisi niin tehnyt. Kyllä sen sitten itse pikkuhiljaa tajusi ettei se totta ole.

valehdella lapsen suoraan kysymykseen päin naamaa.

Jos lapsi kerran itsekin epäilee joulupukin olemassaoloa niin miksi täytyisi pitää kynsin hampain tarinasta kiinni?

Ja kuinka kauan? Mikä on se ikä jolloin voi lakata valehtelemasta?

Pieni lapsi saa ielestäni uskoa joulupukkiin sehän on osa sitä jouluntaikaa mikä minusta kärsii siitä että äiti tietentahtoen pilaa sen kertomalla ettei joulupukki olekkaan totta.

kun itsekkin tarinaan uskon! En ole eläissäni kärsinyt, vaikka samoin ovat vanhempani minua valistaneet, siis että joulun tarina on tosi. Miksi siihen ei saisi uskoa aikuinenkin siinä missä lapsi? Ja onhan se joulupukki olemassa: mene aattona ulos niin näet montakin, jos kotiisi ei joulupukkia tule!

sit kun lapseni kysyy..

Mutta minulle aikoinaa sanottiin että ei se joulupukki niitä lahjoja tuo vaan isi ja äiti ostaa ne m.m Yritettiin kai opettaa jotain rahan arvosta ja ettei ne lahjat itsestaan vaan tule...Mikä mun mielestä on ihan ok, riippuu kai vähän lapsen iästä tajuaako.

valehdella lapsen suoraan kysymykseen päin naamaa.