Millaiset äidit oikeasti ovat rajaamassa päivähoitoa?

Enemmistö on niitä, joilla on jo valmiiksi päivähoitopaikka ja siitä ei haluta luopua. Monet kyllä vähentävät hoitopäivien ja -tuntien määrää.

Päivähoidossa on myös se "ongelma" että lapsi oppii virikkeisiin. Joka päivä kaveriseuraa, askartelua, leikkilauluja, jumppaa tms ja piha täynnä leikkivälineitä, kiipeilytelinettä jne. Kotona onkin sitten aika tylsää äidin ja vauvan kanssa, kun tuollaiseen on tottunut. Päivähoidossa jo ollut vaatii usein enemmän virikkeitä kun sellainen joka on aina ollut vain kotona ja siten ensin mainitun lapsen kotihoito voi olla selvästi haasteellisempaa.

Vanhempi sisarus/sisarukset aloittavat nykyään päivähoitotaipaleensa todella usein nykyään siinä vaiheessa kun äiti jää äitiyslomalle.



Yleisempää ainakin täällä päin kuin se, että pidetään jokin vanha hoitopaikka.

Kun toinen lapseni syntyi, esikoinen oli 2,5-vuotias, eikä tullut mieleenkään viedä häntä hoitoon, kun olin itse kerran kotona. Olin kaksi vuotta kahden lapsen kotiäiti. Päivät sujuivat mukavasti: aamulla ja iltapäivällä oltiin puistossa muiden äitien ja lasten kanssa, ja kerhoonkin esikoinen pääsi jossain vaiheessa (olisiko ollut jo 3-vuotiaana). Muiden äitien kanssa kahviteltiin ja nautittiin kiireettömästä elämästä - harrastettiin mm. vaatteiden tilaamista postimyyntikuvastoista :-).Se oli elämäni parasta aikaa monella tavalla. Sitä paitsi opittiin tuntemaan ihan hurja määrä naapureita ja lähistöllä asuvia ihmisiä.



Nyt nuo lapsoset ovat jo koulussa, ja olen "iltatähden" kanssa kotona äitiyslomalla. Kylläpä onkin aika paljon tylsempää olla vain yhden lapsen kanssa! Ei tarvitse vielä mennä edes puistoon, kun vauva on pieni. Kotonakaan ei aina jaksa siivoilla ja touhuta. Naapureita en oikein tunne, kun asutaan uudessa paikassa, eikä vauvan kanssa tutustu samalla tavoin kuin taaperon kanssa. Ihan lähimmissä taloissa ei kotiäitejä olekaan. Onneksi kuitenkin opiskelen jonkin verran, muuten varmaan tulisin mökkihöperöksi.



Suosittelen hoitamaan isommatkin lapset kotona, siinä riittää puuhaa ja elämää ja päivät sujuvat paljon mukavammin ja nopeammin!

mielipiteistä subjektiivista oikeudesta päivähoitoon. Olen lto ja jokainen tuntemani päiväkodin työntekijä poistaisi kyseisen oikeuden. Tottakai eri asia on päivähoito esim. lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteenä tai osapäivähoito 5-vuotiaille. Tiedän että meidän pk tarjoaa todella laadukasta hoitoa ja kasvatusta, mutta silti lapsen paras on olla kotona äidin ja sisarusten kanssa ainakin alle 5-vuotiaina.

huomatkaa, että vaikka puhutaan "kokopäivähoidossa" olevista virikelapsista, niin tuo kokopäivähoito on 25 tuntia eli 5 h /pv. En henkkoht ole ikinä tavannut ketään, jonka esikoinen olisi 5 x vko 8 -10 h/päivä hoidossa, jos äiti kotona.

niin että ongelma kyllä ovat sekä vauvan synnyttyä vanhempaa lasta tarhassa hoidattavat että kotihoidontukilaiset.

"Olin kylläkin kohtuullisen normaali mutta en jaksanut tehdä mitään. vauva sylissä tuijotin seiniä, syötin häntä ja kävelin kadulla isoa ympyrää lähikortteleissa."

Sulla on ollut siis rankkaa. Olet kuitenkin yksittäistapaus. Asioita pitäisi katsoa hieman laajemmin.

Ongelma eivät ole ne äidit jotka pitävät vauvan synnyttyä vanhempaa lasta tarhassa (Tarkkana: äityisvapaan aikana) tai työttömät jotka OIKEASTI hakevat töitä, vaan ne äidit jotka vievät toisen lapsen hoitoon ja ovat itse kodinhoidontuella kotona (Tarkkana: kodinhoidon tukea saa vasta kun vauva 8-9kk).

Jos menee töihin, niin lapset tarhaan, jos haluaa jäädä kotiin, niin kummatkin lapset kotona.

Kaupungin ei tulisi maksaa tarhatukea ja kodinhoidontukea samalle perheelle.

Tarhakuukausi ei maksa kaupungille sen mitä vanhemmat maksaa, vaan n. 4 kertaa enemmän.

Suurissa kaupungeissa on tosi iso pula tarhapaikoista. Eli pitäisi ilman muuta priorisoida tarhapaikat työssäkäyvien vanhempien lapsille.

Onko reilua että työssäkäyvä äiti ei saa lapselleen tarhapaikkaa, koska sen on vienyt joku äiti joka haluaa "keskittyä yhteen lapseen kerrallaan", eli on kotona kodinhoidon tuella..?

Espoossa.

huomatkaa, että vaikka puhutaan "kokopäivähoidossa" olevista virikelapsista, niin tuo kokopäivähoito on 25 tuntia eli 5 h /pv. En henkkoht ole ikinä tavannut ketään, jonka esikoinen olisi 5 x vko 8 -10 h/päivä hoidossa, jos äiti kotona.

jotka isä tuo ja vie työpäivänsä mukaan eli kyllä ovat kokopäiväisiä.



Kaikki minun tuntemani ovat joka näitä tai sitten sellaisia jotka ovat hoidossa sen 7 tuntia.

Eräskin tuttavani jäi muutamia vuosia sitten työttömäksi. Hänellä oli tuolloin 4-vuotias tytär (isän kanssa yhteishuoltajuus, isä hoiti joka toinen vkl ja yhden illan viikolla). Tytär jatkoi päiväkodissa yhtä pitkää päivää kuin ennenkin, eli äiti vei hänet sinne seitsemän jälkeen ja haki klo 17 maissa.



Koko pitkän päivän äiti vain laiskotteli kotona tai lähti ostoskeskukseen viettämään aikaa. (Tiedän tämän, koska asuin naapurissa, ja hän itse kertoi). Töitä hän ei pahemmin viitsinyt etsiä, teki vain sen pakollisen että sai päivärahat. Masentunut hän ei ollut, vaan myönsi ihan itsekin olevansa vain hemmetin laiska.



Toisenkin vastaavanlaisen tapauksen tunnen... Ei ole paljon naurattanut siinä vaiheessa, kun olen itse yrittänyt kynsin ja hampain saada lapsilleni päivähoitopaikkaa edes työmatkan varrella tai jotenkin muuten järkevässä paikassa sijaitsevasta päiväkodista. Lähipäiväkotiin ei olla ikinä päästy.

8h/pv, 5pv/vk hoidossa olevat oikein ovat (siis jos toinen vanhemmista on kotona vauvan kanssa)? Itse en tunne ketään, jolla näin olisi tai olisi ollut ja tunnen sentään aika paljon lapsiperheitä. Myöskään lasteni pk-ryhmissä en tiedä olleen ketään sellaista. Onko noita "kokopäivävirikelapsia" tosiaan niin paljon, että se vaikuttaa johonkin?

pärjäävät esim. ilman unta. Minun on ainakin nukuttava päivällä, jos suuren osa yötä olen valvonut vauvan kanssa. Vai olisko asianmukaista antaa 4 v. leikkiä yksikseen kun äiti nukkuu?? Ikävä kyllä, minä en ilman unta pärjää. Ja mies on päivät töissä, isovanhempia ei ole, asutaan haja-asutusalueella, joten naapureillekaan isompaa ei voi sysätä. Eli lapsen parasta ajatellen SAA käydä tarhassa. Enkä siis taida tämän palstan kriteereillä olla hyvä äiti, kun fysiologisista syistä en käy ympäri kellon pirteänä, pullantuoksuisena, lapsen tasoisena leikkikaverina, joka siinä sivussa hoitaa vauvan, siivoukset, kaupassakäynnit, pyykit jne.

Lapset 9v, 7v ja juuri kohta 4v. Nuorin lapsi päiväkodissa lyhennetyn työaikani ajan (aloitti 2,5v:na). Isommat lapset hoidettu kotona esikouluun asti.

Mielenterveyteni ei horju, parisuhte ei ole raunioilla, nukkumattomat yöt eivät vie voimia ja arki ei kurista elämänpiiriä pieneksi. Elän normaalia ja hyvää perhe-elämää. Mutta lähtökohtani on lapsuuden perheestä jossa on ollut mielenterveysongelmia, alkoholismia, uusperhe, avioeroja, itsemurha ja pysyvää sairautta. Siinä ei päivähoito olisi auttanut, vaan ihan muut tukitoimet, joita ei kyllä näkynyt.

Kunnassa jossa asun on säästökampanja ja säästöt kohdentuvat pahasti palveluihin (virikehoidosta ei voi säästää kun on lakisääteinen), varsinkin lapsilla se näkyy ryhmäkokojen kasvattamisella, erityisopetuksen vähentämisellä ja avustajien eväämisellä.

Olen lukenut Liisa Keltinkangas-Järvisen uusimpia nykyisen päiväkotijärjestelmän haittavaikutuksista lapsille. Olen kuullut myös kuinka päiväkodin henkilökunta ei jaksa ja lapsiryhmät ovat isoja. Lisäksi kouluelämässä on tosiaan meidän lasten luokalla näkynyt paljon näitä levottomia lapsia (joilla usein pitkä täysipäiväinen päiväkotiura takana) ja opettajat ovat loppuunpalaneita.

En ole kateellinen, enkä katkera. Säälin näitä hoitoon vietäviä virikelapsia. Lisäksi haluan vaikuttaa aktiivisena kuntalaisena päätöksen tekoon, varsinkin siihen joka on lapsia lähellä.

Olen todella sydämetöntä ja epäinhimillistä sanoa, että kotona olevien lapset eivät ansaitse päivähoitoa.

Taustalla on aina todellinen tarve, ei lapsia muuten päivähoitoon vietäisi. Nyt keskustelua siitä, millainen persoona tällaisilla kieltäjillä on? Onko nykyisin äitinä olo niin ahdistavaa ja vaikeaa, että sorrutaan epäempaattiseen ja syrjivään toimintaan ja asenteisiin? Vai onko nämä äidit niitä joilla ei ole varaa itsellä pitää lasta hoidossa vaikka oma mielenterveys horjuu, parisuhde on raunioilla, nukkumattomat yöt vievät voimat, arki kuristaa elämänpiirin pieneksi?

Millaiset naiset ovat näiden lynkkaavien ja ymmärtämättömien kirjoitusten takana? Jopa selvitysmiehet ovat asialla ja laskevat säästettyjä miljoonia.

KUINKA PALJON SÄÄSTYY kun ongelmissa kierivien tai väsyneiden äitien lapset ovat poissa kodin rankasta ilmapiiristä edes muutamia tunteja. Todennäköisesti säästyy paljonkin mm sosiaalimenoissa kun lapset saavat edes jonkin verran sosiaalistua ja voivat täten paremmin.

Hävettää olla äiti ja nainen, karmean fasistisia ja totalitäärisiä äitejä nykyään!

T: Erilaisenkin äitikauden nähnyt ns vanhempi äiti

Asutkohan jossain muualla päin Suomea? Pääkaupunkiseudulla nuo kokopäivävirikelapset ovat todella arkea.

8h/pv, 5pv/vk hoidossa olevat oikein ovat (siis jos toinen vanhemmista on kotona vauvan kanssa)? Itse en tunne ketään, jolla näin olisi tai olisi ollut ja tunnen sentään aika paljon lapsiperheitä. Myöskään lasteni pk-ryhmissä en tiedä olleen ketään sellaista. Onko noita "kokopäivävirikelapsia" tosiaan niin paljon, että se vaikuttaa johonkin?

ei minultakaan nukkumattomat yöt ainakaan vielä ole mielenterveyttä tai voimia vieneet, mutta kas kun ihminen vain tarvitsee tietyn määrän sitä unta, joten lienee oleellista muistaa ja tiedostaa se unentarve, ennen kuin se mielenterveys ja voimat menevät siinä touhussa.



Meillä isompi osa-aikaisena tarhassa ja lukeutukoon puolestani virikelapseksi, en koe huonommuutta siitä, etten samoja virikkeitä kotona pysty tarjoamaan. Ja tässä maalaispitäjässä ei kerhoja tms. ole olemassakkaan, eli tarhat ovat ainoa lasten sosiaalinen tapaamispaikka.

varsinaista omaa sankaritarinaa kaikki. Oletteko ottanut huomioon, että 4-5-vuotias elää omaa, ainutkertaista leikki-ikäänsä. En ole aivan vakuuttunut, että puistoilu pikkutaaperoiden kanssa tai ohjattu kerhotoiminta seurakunnan tms. tätien valvomana takaa mielikuvitusrikkaiden ja pitkäkestoisten leikkien mahdollisuuden ikätovereiden kanssa. Tietysti jos omat lapset on pienellä ikäerolla tai jos naapurissa sattuu olemaan kotihoidossa olevia ikätovereita, niin leikkiseuraa löytyy ilman päiväkotiakin. Suurella osalla perheistä ei vain ole näin.

Levottomista lapsista olen kyllä ammattikasvattajolta kuullut mainintaa kotihoidetuista vilkkaista pojista, joille äidistä ei ole ollut enää vastusta, ryhmässä oleminen on hankalaa ja dvd-asiantuntemusta löytyy. Toki tätä ei voi yleistää.

Pieni vauva tarvitsee äitiä enemmän kuin leikki-ikäinen. Vauvalla pitää olla oikeus saada äiti käyttöönsä jakamattomana ainakin ensimmäiset puoli vuotta. Vauvalle on paljon parempi, kun äiti voi keskittyä häneen ainakin osan päivästä.



Isommat lapset eivät tarhassa kärsi. Seurakunnan kerhonohjaajien pätevyys ei yleensä riitä juuri mihinkään, joten kerhot ne vasta 'säilytyspaikkoja' ovat!

Maassa, jossa asun, ei ole subjektiivista päivähoito- oikeutta. Siihen ei ole vielä tarpeeksi päivähoitopaikkoja.'



Päivähoitopaikan saajat valitaan jokaisesta ikäryhmästä arpomalla. Siinä ei ainakaan kaksi vuotta sitten katsottu, oletko jonottanut paikkaa viikon vai kaksi vuotta.



Jaksan aina vain ihmetellä, miksi käyttää energiaa muiden tilanteen paheksumiseen. Sen sijaan voimat yhteen ja parempaa hoitoa vaatimaan.

Ensi sijalla kun on ne yli 3-vuotiaat lapset ja näiden vauvojan ja taaperoiden vanhemmat joutuu viemaan lapsensa sitten sinne vähän kauemmaksi päiväkotiin tai saavat pph paikan, vaikka halusivat päiväkotiin paikan.

Heitä suututtaa virike lapset joita todellisuudessa on tosi vähän päiväkodeissa.

Onhan se kiva, kun voi jotain syyttää kun ei siitä lähipäiväkodista paikkaa saatu sille meidän vauvalle.



Meidän lapsen päiväkodissa on peräti yksi virikelapsi 5-v vanha, jonka äiti hoitaa pienempiä sisaruksia kotona.

äitejä jotka vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta. Miksi jotain oikeutta pitäisi vastustaa? Tämähän on kaikkien ETU, ennen kaikkea LASTEN.

äidiltä hyvä yleisöosastokirjoitus aiheesta.