Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä kummit?
24.03.2009 |
Odotamme mieheni kanssa esikoista elokuussa. Ongelmaksi taitavat muodostua kummit. Olemme itse mieheni sisaren lasten kummeja. Vastaavasti heillä itsellään on ennestään paljon muita kummilapsia. Mieheni veli ei kuulu kirkkoon ja hän odottaa myös vaimonsa kanssa lasta loppuvuodesta. Yhteisiä ystäviä meillä ei ole. Emme kyläile missään, eikä meillä käy ketään appivanhempia lukuunottamatta. Mainitut mieheni sisaruksetkin ovat käyneet meillä viimeksi useita vuosia sitten. (Me olemme kyllä vierailleet heidän luonaan, jo kummivelvollsuudestakin). Itse olen ainoa lapsi, emmekä kumpikaan miehen kanssa ole tekemisissä omien (ensimmäisten) serkkujemme kanssa. Mieheni ei ole missään yhteydessä poika/sinkkuvuosien kavereihinsa. Omat vanhat bestikseni ovat muilla paikkakunnilla, olemme tavanneet viimeksi joitakin vuosia sitten ja yhteydenpito muuten on mailien tai puhelujen varassa, jääden muutamaan kertaan vuodessa.
Haluaisimme kuitenkin pikkuisemme kastettavan. Jos lapsi kastetaan, pitääkö hänellä olla kummit? Ilmeisesti vieläpä kaksi? Mutta jos ei ole sellaisia ihmisiä, jotka luontevasti voisi pyytää kummiksi? Käsittääkseni kummeja voi kyllä lisätä myöhemmin, mutta annettua kummiutta ei voi poistaa. Isovanhemmatkin voisivat ilmeisesti toimia kummeina, mutta siihenkään emme haluaisi ryhtyä / joutua.
Mistä saamme lapsellemme kummit? Pitääkö pyytää sellaisia, joilla on jo ennestään iso liuta kummilapsia? Vai pyytää näitä vanhoja kavereita, jotka tulisivat näin "pakotetuiksi" tiiviimpään yhteydenpitoon kummiuden myötä? Neuvoja? Ehdotuksia?
Kommentit (18)
Onko teillä kuitenkin läheisiä kavereita, joiden uskotte pysyvän tärkeinä vuosienkin saatossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki ne, keitä ensisijaisesti ajateltiin kummeiksi, ovat eronneet kirkosta. Voisi olla jo kirkonkin aika tarkistaa tuota käytäntöä, kun nykyisin kummius kuitenkin on jo aika kaukana siitä, mihin se ajatus alunperin on perustunut.
Kyllähän sulla ne vaihtoehdot on aika tiedossa. Minä en kyllä haluaisi kummiksi, jos en ole ollut missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa vuosiin, tuntuisi aika pakkopullalta... Meillä oli taas ongelma enemmänkin keitä valita, kun molemmilla niin tiivis ystäväpiiri lapsuudesta ja opiskeluajoilta.
Onko teillä halua tutustua tai ystävystyä uusiin ihmisiin tai yritää palautta vanhoja ystävyyssuhteita? Ei ne kyllä siitä kummiksi pyytämällä parane (ne vanhat suhteetkaan) vaan niitä pitää vaalia puolin ja toisin koko ajan... Teidän elämä tuntuu aika "yksinäiseltä" minusta, mutta jos se on teille ok, niin noi kummivaihtoehdot on kyllä varmaan noi sun itse mainitut.
Eikös seurakunta voi tarjota nimelliset kummit, lisäksi voisi ottaa niitä tuttuja/sukulaisia jotka ei kuulu seurakuntaan. Tai entäpä teidän omat tädit/sedät tai enot, onko joku heistä läheinen teille ja tahtoisitteko suoda kunnian?
No, ehkä joku teidän aikaisemmista kavereista voi ryhtyä kummiksi? Jos siis tarvitsette kummit siihen, että lapsi saa kasteen. Kai nuo kirkkoon kuulumattomat saa olla mukana kastetilanteessa siviilikummeina.
Lapselle on lopulta samantekevää, millä nimellä hänelle tärkeitä ihmisiä kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkastaa käytäntöjään.. Miksi kastaa lapsi, jos ei jaa kirkon oppia..? Kirkon näkökulmasta nimittäin kummius ei ole muuttunut mihinkään. Mutta kyllä kirkko on silti reagoimassa tähän ongelmaan pakon edessä. Kirkosta eroaminen on hurjaa eritoten nuorten keskuudessa, joten potentiaaliset kummit alkavat sen puoleen olla vähissä, ja vaarana on että kirkkoon kuuluvatkin vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta. On tehty aloite, että yksi kummi riittäisi. Tosin kirkon reaktionopeuden tämän ehdotuksen voimaansaattaminen voi kestää "hetken".
Meillä kaikki ne, keitä ensisijaisesti ajateltiin kummeiksi, ovat eronneet kirkosta. Voisi olla jo kirkonkin aika tarkistaa tuota käytäntöä, kun nykyisin kummius kuitenkin on jo aika kaukana siitä, mihin se ajatus alunperin on perustunut.
kysyn, voiko kirkkoon liittyminen olla kummeista kiinni? Hyvin kummallista on, jos ulkopuoliset henkilöistä riippuu se, voiko kastaa ja liittyä kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäkää nimiäiset. Liittyköön kirkon jäseneksi sitten jos haluaa rippikoulun käytyään ja setviköön itse, keitä pyytää kummeiksi, ei sitten ole teidän ongelmanne.
Jos ei tee asialle mitään...
Yleensä halutaan nuoria kummeiksi, mutta kuten aikasemmin joku ehdotti niin nyt olis hyvä aika pitää yhteyttä teidän omiin täteihin ja setiin. Kyllä sitä vanhemmankin ihmisen voi pyytää kummiksi.
Uskosin että jos omasta takaa saatte hankittua sen yhden kummin niin seurakunta pystyy järjestämään sen toisen. (Kysykää seurakunnasta!)
Mielikuvitusta kehiin! ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyn, voiko kirkkoon liittyminen olla kummeista kiinni? Hyvin kummallista on, jos ulkopuoliset henkilöistä riippuu se, voiko kastaa ja liittyä kirkkoon.
kummit on oltava ja jomman kumman vanhemman kuuluttava kirkkoon. Eli pelkästään lasta ei voi ottaa kirkon jäseneksi jos vanhemmat eivät ole.
molemmilla on kyllä kavereita ym tuttuja mutta ei ystäviä, semmosia joita olisi luontevaa pyytää kummiksi... päädyttiin sitten pyytämään kaksi vanhempaa setää (sukulaista siis)..... nuorempia sukulaisia olisi ollut turha edes pyytää koska eivät tullee edes juhlaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimiäiset liittyy niin vahvasti ateismiin, että se olisi tuntunut pahalta lastemme kohdalla
i]pitäkää nimiäiset. Liittyköön kirkon jäseneksi sitten jos haluaa rippikoulun käytyään ja setviköön itse, keitä pyytää kummeiksi, ei sitten ole teidän ongelmanne.
[/quote]
kannattaa kääntyä, sieltä saa viranpuolesta sitten kummit jos ei muuten löydy.
Meillä taas tilanne, että tuttavia on paljon, mutta niin läheisiä kavereita/ystäviä ei ole, joita haluaisi pyytää kummiksi. Esikon toinen kummi on aivan mainio, mutta toinen pahoittanut meidän perheen mielen nyt niin monesti, ettei edes harkita kakkosen kummiksi. Voi siis olla että meillä pidetään vain nimiäiset kakkoselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytäntö, että serkukset pyytävät toisiaan, että tulisi samalla myös sukulaisuutta vaalittua. Jollekkin 15v serkkutytölle, joka on juuri käynyt rippikoulun olisi suuri kunnia päästä lapsenne kummiksi.
eikö voisi olla sun kamu ja miehen kamu? kai jokaisella ihmisellä bestis on?
Toinen reitti on oiesati nämä tädit ja sedät, ei vanhemmat sukulaiset. Avostavat usimmiten kutsua. Vanhemmalla sukulaisella voi oikeasti olla paljon annettvaa lapsellesi, ja heidän suhteensa voi olla henkisesti hyvinkin arvokas.
harmi,että aika monella on kummiski valittyú sen hetken vanhempian bestikset-- veri kun on vettä monesti sakeampaa.
eikö ihan oikeasti kannattaisi hankkia ystävä/perhetuttuja?
Tiesit joitsekin vaihtoehtonne; isovanhemmat, ne joilla jo on kummilapsia tai vanhat kaverit. Kaksi konfirmoitua kummia tosiaan on oltava, eikä sitä asiaa voi mitenkään kiertää. Vaikuttaa siltä, että ette ole halukkaita etsimään uusiakaan ystäviä, joten se vaihtoehto lienee poissuljettu...