Lue keskustelun säännöt.
Synkät, jopa itsetuhoiset ajatukset!
24.03.2009 |
Olen kahden pienen lapsen äiti ja olen lasten kanssa kotona. Minulla on ollut noin vuoden verran todella synkkiä ajatuksia ja usein pohdin, että olisiko itsemurha paras ratkaisu ongelmiini. En tiedä tarkalleen, mikä minun ongelma on. Mutta sen tiedän, että olen todella yksinäinen. Minulla on ihana ja rakastava aviomies, joka vaan on aina töissä. Hän auttaa tosi paljon lastenhoidossa ja kotitöissä aina kun vaan on kotona. Vieraita meillä ei käy oikeastaan koskaan (lasten synttäreillä käy). Omat vanhempani ovat kuolleet ja miehen vanhemmat asuvat lähellä, mutta ovat ns. kiireisiä eläkeläisiä. Lisäksi heitä ei tunnu kiinnostavan lastehoito, vaan ajattelevat, ettei heillä ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsia (ja eihän heillä olekaan...). Isovanhemmat käyvät kylässä kerran kahdessa viikossa ja ovat meillä noin tunnin.
Olen yrittänyt tutustua muihin äiteihin, mutta tulokset ovat kehnot. Omat ystäväni asuvat toisella puolella Suomea. Päivät kuluvat lasten kanssa ulkoillessa ja kaksi kertaa viikossa käydään kerhossa.
Mä en jaksa edes kirjoittaa kaikkia asiaan liittyvä seikkoja, kun mä olen niin loppu. Nytkin pitäisi olla laittamassa lapsille ruokaa, mutta mä en vaan jaksa. Hain noin vuosi sitten apua lääkäristä, mutta eipä lääkäri tai lääkkeet voi yksinäisyyttä poistaa.
Mä tiedän, että mä selviän tästäkin päivästä, vaikka mun päällimäinen ajatus on, että mä ajan autolla rekan alle. Sitä olen vaan pohtinut, että yksin vai lasten kanssa. En mä enää tiedä, mistä saisin apua. Täytyisi varmaan nakata lapset pihalle pakkaseen ilman vaatteita, niin joku naapuri soittaisi sossutädit paikalle.
En jaksa kirjoittaa enempää. Tästä tuli nyt tosi epälooginen selostus, mutta jaksa olla nyt täydellinen. Meen laittamaan lapsille ruokaa, jos se vaikka piristäisi tätä olotilaa.
Kommentit (5)
Älä riistä henkeäsi ja viattomien lastesi henkeä.
Hakeudu mielenterveystoimistoon ja vie tämä avausviestisi tulostettuna heille niin ymmärtävät tilanteen vakavuuden.
Itsellänikin on vaikeaa ja jos päätyisin päivieni päättämiseen en voisi ajatella vieväni lapsiani mukanani. Ja kun mietin niin en halua lopettaa elämääni olisihan se läheisiäni kohtaan todella väärin. Tuska ja ahdistus seuraisi heidän elämänsä loppuun saakka ja he eivät ole sitä ansainneet.
Psykiatriaan erikoistuneet hoitajat ja lääkärit voivat sinua auttaa, hae apua ja ota apu vastaan.
Voimia tähän päivään ja tuleviin, auriko alkaa paistaa ja kevät tekee tuloaan ja uusi parempi kesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa saisit puhua tunteistasi? Saatko nukuttua tarpeeksi ja syötkö säännöllisesti?
Olet lujasti yrittänyt selvitä tilanteestasi yksin ja sinulla selvästi voimavaroja on. Sinun ei tarvitse selvitä yksin vaan vooit hakea tukea ammatti-ihmisiltä-. Oletko kertonut miehellesi millaisia tuntemuksia sinulla on?
minun kirjoittamani. Minulla myö samanlaisia ajatuksia siitä että en jaksa ja muutamia kertoja tullut mieleeni että ajanko rekan alle:( Minullakin hyvä, rakastava aviomies joka voisi kieltämättä enemmän panostaa minuun. Olen tästä hänelle sanonut, mutta eihän sitä jaksa jatkuvasti olla tietenkään tolkuttamassa samoista asioista.. sitä turtuu ajan myötä. Yhdessä olemme olleet yhdeksän vuotta ja yksi lapsi. Muuten elämässä pitäis olla kaikki hyvin, on oma talo ja vakituiset työpaikat ilman lomautus/irtisanomisuhkaa. En tajua minäkään mikä ihme minua vaivaa. Apua en ilkeä hakea.. kuulostaa varmaan hullulle mutta asia on näin. Voimia sulle. Et ole ainut.
Ei elämässä tarvitse yksin pärjätä!
Apua täytyy saada kun sitä tarvitsee! Nyt mars puhelu miehelle, että hätätila ja heti kotiin! Kerrot miehellesi tismalleen samat asiat kun meille täällä. Sitten vaatteet päälle ja mars terveyskeskukseen tai jos kotipaikkakunnallasi on, niin mielenterveystoimistoon. Ja vielä tänään.
Voimahali ja rutistus!
tosi vakavalta! Mutta itsemurha ei ole mikään ratkaisu, tiedäthän! Hae edelleen apua itsellesi, sitä tarvitset. Ota yhteys paikkakuntasi kriisikeskukseen tms. tai tk-lääkäriltä vaadit lähetettä psykiatrille tai johonkin missä saat keskustella asioistasi. Sano sille ettei lääkkeet ratkaise tätä asiaa. Pääkaupunki seuduilla ihan terveysasemilla tomii kriisihoitaja, johon voit olla yhteydessä.
Ja mieti mikä sinua piristäisi, vaadi miestä olemaan enemmän kotona. Tai ota lapset ja reissaa ystäviesi luokse viikonlopuksi tai viikoksi. Kun olet masentunut et onnistu silloin luomaan uusia ihmissuhteita välttämättä. Osta lapsille valmisruokaa ja liiku ulkona tai kaupungilla, tehkää jotain mieleistä, joka on mukavaa sinullekin.
Voimia heka apua! Ps: Katso nämä: http://www.aima.fi/yhdistys/