Lue keskustelun säännöt.
Miksi pieni lapsi on syy ettei perheenne matkustele? Minusta se on tekosyy.
23.03.2009 |
Ulkomaille menoon ei ole mitään esteitä oikeasti mutta kauheasti aina keksitään tekosyitä ettei me voida kun on pieni vauva. itse matkustelin yh:na vauvan kanssa vain 3 kk ikäisenä.
Kommentit (120)
Mikä pakko ihmisen on matkustaa turistina toiseen paikkaan - matkustus on usein ihan turhanpäiväinen juttu. Ymmärrän jos matkustetaan katsomaan tuttavia tai jossain päin maailmaa on jokin mielenkiintoinen työhön tai harrastuksiin liittyvä asia, johon halutaan mennä tutustumaan, mutta muuten vaan matkustus maailman ääriin vetelehtimään tuntuu älyttömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olemmekin reissanneet lasten kanssa. Ensinmäisen reissun meidän kaikki lapset ovat tehneet noin 1 kk ikäisinä. Koskaan ei ole ongelmia ollut. Se on ollut helpoa, rintaa suuhun ja taas menoksi.
Ainoa rajottava asia on 7 hengen taloudessa on raha, jos sitä ois enemmän tehtäisi enemmän matkojakin...
Olen eläessäni matkustanut hyvin paljon ja olen saanut raivokohtauksia lapsille ja heidän vanhemmilleen. Lapsi voi HUUTAA penkissä ja äiti vieressä lukee lehteä. ok, ei tarvi antaa periksi, mutta tätä voi harjoitella kotona, ei koneessa.
Uhmaikäiset ovat pahimpia, potkii penkkejä ja huutavat. Olen tosi rumasti sanonut uhmaikäiselle ja saanut tämän itkemään. Vanhemmat ovat olleet vihaisia ja todennut jääkää kotiin kun ei tehdän lapsi osaa olla kiltisti paikallaan.
Kaiken tämän jälkeen en todellakaan mene lentokoneeseen, jotta lapseni voi huudollaan kiusata muita matkustajia.
Mä olen nähnyt niin paljon maailmaan, että mulle pitkäksi aikaa riittää koti-Suomi.
Sitten kun tiedän että lapseni käyttäytyy koneessa, matkustan.
Ja ihan oikeesti, ne kauhukertomukset kun lapset ovat saaneet tauteja, joita ei tiedetä mitä ne on, kun ollaan laitettu sormet joka paikkaan jne, osa niistä on totta.
... Lapset ei erityisemmin tykkää! Koko ajan kuuluu vaan, että mennään kotiin. Mä ihmettelen, että muilla ei ole tuota? Ja me tehdään reissujamme ihan lasten ehdoilla ja käydään sellaisissa kohteissa, jotka pitäisi olla lapsien mieleen, mutta kotiin vaan haluttaa. Lapset on nyt 6- ja 3 -vuotiaat. Eikö muilla ole tuota?
Vai onko meillä sitten niin mukavaa kotona, ettei siihen reissailuja tartte :)
... Lapset ei erityisemmin tykkää! Koko ajan kuuluu vaan, että mennään kotiin. Mä ihmettelen, että muilla ei ole tuota? Ja me tehdään reissujamme ihan lasten ehdoilla ja käydään sellaisissa kohteissa, jotka pitäisi olla lapsien mieleen, mutta kotiin vaan haluttaa. Lapset on nyt 6- ja 3 -vuotiaat. Eikö muilla ole tuota?
Vai onko meillä sitten niin mukavaa kotona, ettei siihen reissailuja tartte :)
mitä te lomilla teette, kiertelettekö paljon katsomassa nähtävyyksiä tms? Silloin ymmärrän jos lapsilla on tylsää! Meillä lomat lasten kanssa on ihan rehellisesti sitä löhöilyä, ollaan uima-altaalla tai rannalla, lapset ui innoissaan ja leikkivät vedessä, välillä menevät miniclubiin, välillä käydään syömässä jotain ja sitten taas mennään miniclubiin tai uimaan, loikoillaan altaalla ja syödään jädeä... Illalla mennään yhdessä syömään, lapset tanssii minidiscossa... Ei meillä kyllä todellakaan mikään kiire kotiin ole, päinvastoin, kotona itketään monta päivää kun on niin ikävä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken tämän jälkeen en todellakaan mene lentokoneeseen, jotta lapseni voi huudollaan kiusata muita matkustajia.Mä olen nähnyt niin paljon maailmaan, että mulle pitkäksi aikaa riittää koti-Suomi.
Sitten kun tiedän että lapseni käyttäytyy koneessa, matkustan.
/i]Lapset kyllä osaa käyttäytyä lentokoneessa jos niille on tehty selväksi kuinka siellä ollaan. Ja jos joku yliväsynyt nappula itkee väsymystään lentokoneessa, niin ei siihen maailma kaadu, itkua ei kuitenkaan kauaa kestä.
mä olen kuitenkin se, joka joutuu hoitamaan koko systeemin, että kaikki sujuu. Mies vetää lonkkaa ja viettää LOMAA ja mun harteille jää kaikki käytännön asiat lasten kanssa. Olen "loman" jälkeen paljon stressaantuneempi ja väsyneempi. Kaikki on helpompaa kotioloissa tutuissa ympyröissä, siksi ei lomalle.
Nimim. kokeiltu on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtään kirkuvaa ja penkkejä potkivaa lasta? Edes omani eivät tee moista, vaikka uhmäiässäkin ovat matkustaneet. Päinvastoin, meillä pojat nukkuvat suurimman osan 12-tunnin lennosta. Sen sijaan resuaviin ja humalaisiin aikuisiin olen kyllä lentokoneessakin törmännyt.
että eipä meillä moista ole, ainoastaan kotiin palatessa lapset ovat innoissaan, kun pääsevät leikkimään kotona odottaneilla leluilla. ja onhan se reissusta kiva itselläkin palata kotiin. Aika nopsaan sitä kuitenkin alkaa miettimään uutta matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kolme vauvaa. Viimeisin, joka on meidän mittakaavassa todella helppo vauva, huusi joka ilta 2-3 tuntia 4 kuukauden ikään asti. Minusta on lapsen, vanhempien ja kanssamatkustajien rääkkäämistä lähteä matkustamaan pienen itkuisen vauvan kanssa. Mulle oli paljon rentouttavampaa lähteä matkoille vasta yli puolivuotiaan kanssa kun tunsin vauvan rytmin ja säännölliset iltaitkut olivat loppuneet.
Miten se onkin niin että yhden lapsen äidit (puhumattakaan sitten lapsettomista) ovat aina niitä jotka kärkkäimmin jakelevat neuvojaan lapsiperheen elämästä :).
mä olen kuitenkin se, joka joutuu hoitamaan koko systeemin, että kaikki sujuu. Mies vetää lonkkaa ja viettää LOMAA ja mun harteille jää kaikki käytännön asiat lasten kanssa. Olen "loman" jälkeen paljon stressaantuneempi ja väsyneempi. Kaikki on helpompaa kotioloissa tutuissa ympyröissä, siksi ei lomalle.
Nimim. kokeiltu on
Ennemmin joku kotimaan reissu tällä porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se onkin niin että yhden lapsen äidit (puhumattakaan sitten lapsettomista) ovat aina niitä jotka kärkkäimmin jakelevat neuvojaan lapsiperheen elämästä :).
koko lapsikatraan voi kasvattaa ihan vituralleen ja silti jaella "neuvoja" muille, varsinkin niille joilla on vain yksi lapsi eikä "kokemusta" lasten kasvatuksesta :p
Kaikkea sitä kuulee.
Me kotiuduimme juuri viikon etelän reissulta. Mukana matkassa 6-vuotias esikoinen, 3-vuotias keskimmäinen ja 7kk kuopus. Ja omalla tavallaan JOKAINEN nautti lomasta ihan hirveästi.
Kuopus heilutteli paljaita varpaitaan kohti aurinkoa ja hymyili niin, että jokainen vastaantulija jäi ihailemaan hyväntuulista vauvaamme. Ja hänen kanssaan oli tosi helppoa reissata. Äidin tissi riitti vielä pääasialliseksi ravinnoksi. Lisäksi oli kotimaasta asti otettu mukaan yksi ruokapurkki/pvä. Ja paikallisia hedelmiä maisteltiin vähän ja hyvin tuntuivat banaanit ja omenat maistuvan (olivat tosi makeita)
Isommat lapset nauttivat uima-altaalla uimisesta, rantakadulla kävelystä, rauhallisista illallisista rantakadun ravintoloissa, vesipuistosta, eläintarhasta jne.
Lomalla lapset käyttäytyivät TODELLA hyvin. Ei tietoakaan kiukkuamisesta. Esikoinen totesikin kolmantena lomapäivänä minulle: "äiti, oletko sä huomannut, että me ei riidellä ollenkaan niin paljon täällä lomalla".
Kun viikon loma oli ohi, kukaan ei olisi vielä malttanut palata kotiin
Voi kun pääsisi taas kohta lomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten ei mitään? Me matkustellaan ihan kohtuullisesti kotimaassa, ollaan varmaan 60 yötä vuodessa pois kotoa. Ulkomailla ei olla vielä käyty. Meillä oli ihan helppo vauva mutta en olisi hänen kanssaan halunnut pitemmälle matkalle. Kyllä sitä ehtii vielä, oikeasti mitään peruuttamatonta vammaa ei olla saatu aikaiseksi vaikka hän on jo 3v. Itse kävin ensimmäisen kerran ulkomailla joskus teini-ikäisenä ja ihan täyspäinen minusta tuli, kai.
Tuo vauvan kanssa matkustaminen olisi ollut kyllä tosi helppoa ulkomaillekin, pienihän lähinnä nukkuu ja syö tissiä. Mutta semmoisen alle 2-vuotiaan kanssa en ihan äkkiä lähtisi, se on kyllä lomasta kaukana.
Me reissaamme paljon kotimaassa mutta myös ulkomaille tehdään niin lyhyempiä viikonlopun reissuja kuin viikon etelän reissuja.
En ymmärrä miksi 2-vuotiaan kanssa olisi sen vaikeampaa reissata ulkomaille kuin kotimaassakaan.
Tuo vauvan kanssa matkustaminen olisi ollut kyllä tosi helppoa ulkomaillekin, pienihän lähinnä nukkuu ja syö tissiä. Mutta semmoisen alle 2-vuotiaan kanssa en ihan äkkiä lähtisi, se on kyllä lomasta kaukana.
rentouttavaa matkustaa, vaikka sinun lastesi kanssa niin olisikin ap!
Jos vauva tai lapsi ei saa nukuttua vieraissa paikoissa esim. tai on muuten temperamentiltaan herkkä tai jäykkä, niin on hemmetin työlästä ja stressaavaa matkustella - niin kotimaassa kuin ulkomailla. Silloin on varmaan helpoin ja ainoa tapa pysyä kotona, jos se vain on mahdollista. Muuten nukkumisesta ei tule mitään ja vanhempi on kuin pystyynkuollut zombi. Kivaa lomaa?
Vaikka matkustus voi olla tosi piristävää ja ihanaa, yleensä se tarkoittaa myös ekstraenergiankulua vanhemmilta - arki kotona sujuu vaivattomammin.
En ymmärrä miksi 2-vuotiaan kanssa olisi sen vaikeampaa reissata ulkomaille kuin kotimaassakaan.
Minusta on helpompaa mennä tunti autolla kotimaan kohteeseen kuin lentokoneella toiselle puolelle maailmaa. Oma lapsi oli ainakin pienenä sellainen elohiiri etten olisi lähtenyt pitkäksi aikaa lentokoneeseen...
Antakaa ihmisten lomailla niinkuin itse haluavat, jookos :)
Silloin on varmaan helpoin ja ainoa tapa pysyä kotona, jos se vain on mahdollista. Muuten nukkumisesta ei tule mitään ja vanhempi on kuin pystyynkuollut zombi. Kivaa lomaa?
kommenttini liittyi siihen, jos kotimaassa reissaa paljon, mutta ulkomaan reissut tuntuu kaikkea muulta kuin lomalta. Sitä en ymmärrä.
Eihän ulkomaan loman tarvitse aina tarkoittaa toiselle puolelle maailmaa matkustamista. Ihan näistä muista pohjoismaista tai eurooopan maista löytyy paljon kivoja reissukohteita.
Itsekin olemme lähinnä reissanneet Euroopassa, juuri siksi että koen pitkät lennot jo hieman haastavampina lasten kanssa.
En ymmärrä miksi 2-vuotiaan kanssa olisi sen vaikeampaa reissata ulkomaille kuin kotimaassakaan.Minusta on helpompaa mennä tunti autolla kotimaan kohteeseen kuin lentokoneella toiselle puolelle maailmaa. Oma lapsi oli ainakin pienenä sellainen elohiiri etten olisi lähtenyt pitkäksi aikaa lentokoneeseen...
Antakaa ihmisten lomailla niinkuin itse haluavat, jookos :)
Mikä siitä tekee itsekästä, että haluaa perheen kanssa lomalle jonnekin lämpimään? Kyllähän sen tajuaa, ettei vauvaa voi pitää auringonpaisteessa, mutta kuka sanoo, että lomalla täytyy rannalla maata? Meillä on lapset olleet ekan kerran ulkomailla alle vuoden ikäisenä ja kovasti nauttivat ilmakylvyistä varjon alla. Hotellihuoneessa nukuttiin päikkärit kuumimman ajan ja muuten käveltiin ja katseltiin nähtävyyksiä ja elämänmenoa. Ravintoloissa käytiin syömässä ja uima-altaalla pääsi vauvakin lämpöiseen veteen lillumaan. Kyllä siellä hermo lepäsi, kun pääsi valmiiseen pöytään syömään ja mihinkään ei ollut kiire; me vanhemmat pääsimme nauttimaan kahdekeskisestä ajasta terassilla kun lapset nukkuivat ja treenaamaankin päästiin vuorotellen. Meillä kaikki kolme lasta rakastavat matkustelua ja kyselevät koko ajan, milloin lähdetään taas Thaimaahan/Venezuelaan/Portugaliin jne uimaan.