synnytysasennoista

Itse olen kaksi lastani saanut jakkaralla synnyttää. Ja toiveissa kolmas lapsi ja en halua enää edes yrittää makuuasennossa ponnistaa, kun tuntui etten ollenkaan osaa/ saa aikaiseksi (vanhaa kunnon sanontaa)en lasta en paskaa.. Mieti itse olisiko helppo käydä kakallakaan selällään makaen..

Tämä tietysti vain minun mielipide =)

Hei!



Itse olen tykännyt synnyttää molemmat tyttäret selällään parista syystä: a) Olen synnyttänyt kaksi yli nelikiloista, ja minusta on hyvä, että ponnistusvaihe on hitaampi (ei ehkä repeä niin paljon). b) en olisi pystynyt liikkumaan synnytyksen loppuvaiheessa, saati kannattelemaan itseäni jaloilla, niin kipeä olin (kokeilin kyllä).



Ekassa synnytyksessä olin niin kipeä, että onneksi pystyin edes hengittämään. Selällään olo tuntui helpoimmalta, ja onneksi synnytinkin selällään ettei tullut enempää repeämiä. Eppari on molemmilla kerroilla parantunut erittäin hyvin, tuo pitkä repeämä emättimen pohjalla kohdunsuulle asti taas oli kipeä ja pitkään. Parani lisäksi huonosti.



Toisen kanssa palasin aulakävelyltä osastolle supistuksissa, ja olin silloin 6 cm auki, varmaankin kävely joudutti avautumista. Alkoi olemaan jo siinä rajoilla että pääsin takaisin sänkyyn, ja pystyin kannattelemaan itseäni. Helpoin avautumisasento on minulle ollut oikealla kyljellä makaaminen sen jälkeen kun kävelemään ei pysty.

Toinen käynnistettiin ja sain myös epiduraalin (jonka ansiosta nukuin monta tuntia heräten ponnistamaan :). Ponnistuksen ollessa ajankohtainen, meillä ollut vanhempi kätilö suositteli heti kokeilemaan jakkaraa.

Ponnistusvaihe meni sujuvasti ja nopeasti...jostain kuulin jälkeenpäin että alaspäin synnyttäessä on vauvalla esteetön kulkusuunta, kun taas sängyllä maatessa lantio tekee vauvalle pienen mutkan.



Myös toisen lapsen synnytin jakkaralla ja aion pyytää sen myös tulevaan koitokseen!!!



Jakkara on mahtava juttu, mutta pitkissä synnytyksissä äiti voi olla niin poikki ettei jaksa siinä olla? Jakkarassahan on vain reunat, joten siinä ei kovin pitkiä ponnistusaikoja jaksa kyllä olla. Itsellä molemmat syntyneet nopeasti, joten ei alkanut painamaan jalkoihin.



Suosittelen kyllä kokeilemaan!!

sen, että ehkei kaikki kätilöt sitä suosittele siksi, koska se ei ole heille välttämättä mikään helppo asento työskennellä!?



Jakkarahan ei ole normaalia korkeampi, ja kätilön pitää kyykistellä lattianrajassa ottaen "koppi" liukkaasta vauvasta, ja jos napanuora esim. kiertynyt kaulanympäri, saattaa toimiminen lattianrajassa olla haasteellinen...

olin tutustumassa tyksissä ja ajattelin että synnytän jakkaralla tai seisaalleeen tms.

Totuus oli että käynnistettyyn vk 39 laittamalla tabletteja emättimeen ja ennen kuin mitään tapahtui laitettiin niitä useampia. synnytys oli ensimmäiseni ja todella raju, mitään välejä supistuksissa ei ollut ja niin nopeasti ?? 6h meni että en saanut/ ehtinyt saamaan? mitään kivunlievitystä, oksensin ja paskansin alleni enkä kyennyt mitään muuta kuin selällään sukkasynnytykseen hädin tuskin tajuissani. jälkeenpäin ajatellen varmaan helpolla pääsin kuin noin nopeasti meni mutta sai jäädä kaikki ideat eri asennoista,supistuksia tuli kokoajan ja taju oli mennä. LApsi joutui teholle myös tämän rumpan jälkeen kun tuli hengitysvaikeuksia ja sokerit tippuivat liian rajun synnytyksen vuoksi..



eli kannattaa miettiä valmiiksi mutta voi olla että synnytys menee kuitenkin ihan erilailla kun olit haaveillut...

Olen molemmissa synnytyksissä (NKL:lla) saanut epiduraalin. Epiduraali ei todellakaan automaattisesti tarkoita selinmakuuta paikallaan!



Ekassa synnytyksessäni epiduraali nimen omaan mahdollisti sen, että jaksoin taas nousta pystyyn ja liikkua, mikä nopeutti vauvan laskeutumista. Koetin ponnistaa jakkaralla, mutta omasta tahdostani siirryin sitten sängylle. Ponnistin aikani kyljelläni, mutta kun sikiön sydänäänet laskivat supistusten aikana (keskossynnytys), otettiin imukuppi käyttöön ja ponnistin vauvan maailmaan koevedolla, puoli-istuvassa asennossa.



Toisessa synnytyksessä jouduin odottamaan useita tunteja kohdunsuu 10 cm auki, koska vauva ei ollut asettautunut oikein. Aina kun yritin ponnistaa, sydänäänet laskivat. Sikiön hapetuksen kannalta paras asento oli maata oikealla kyljellä, joten siinä sitten kiltisti pysyin. Kun vihdoin sain oikeasti ponnistaa, tyttö oli maailmassa 6 minuutissa. Ponnistin aluksi kyljelläni ja sitten puoli-istuvassa, jalat kätilön ja kandin kylkiä vasten.

Tämä voi olla hyvinkin tyhmä kysymys mutta osaako joku kertoa miten voi olla ettei 6h:ssa ehdi saamaan mitään kivulievitystä?

Sai synnyttää epiduraalin kanssa jakkaralla jos jalat kantoivat. Kätilölle aika hankala työasento, mutta kätilön voi varmasti vaihtaa sellaiseen joka siinä jaksaa kyykkiä. Kättärillä ainakin kannustettiin jakkaralle ja helppohan siinä oli puskea.



Joku tossa jo sanoikin että ei sitä paskallakaan käydä selimakuulla =)

ainakin kyljellään maaten voi epiduraalin kanssakin synnyttää, muista en tiedä, mutta jos ei voi niin kuvittelen sen johtuvan jostain muusta kuin siitä, ettei jalat kantaisi - mulla ainakin neljän epiduraalin kohdalla olisin voinut vaikka hölkätä, jos olisi siltä tuntunut ----



en kyllä ymmärrä miksi sitä selällään/ makuuasennossa synnyttämistä pidetään niin pahana, mulla se ainakin on ollut mukavin asento, en olisi voinut kuvitellakaan pyrkiväni muuhun asentoon...

heippa, tuohon TAYSiin en osaa sanoa mitään, mutta muutoin.

Eli kolme synnytystä takana, niistä ekassa ja kolmannessa synnytin pallilla. Se oli oikein luonnollisen tuntuinen asento, kun saa lonkat hyvin auki ja koko yläkropalla voimia siihen ponnistamiseen. Eka synnytys oli tietty ponnistusvaiheeltakin pidempi kuin myöhemmät, eli silloin ehdin kokeilla myös ponnistamista kyljelläni, kontillani ja jopa seisten. Mutta voiton vei siis palli.

Kakkonen oli synnytettävä puoli-istuvassa asennossa kun vavan sydänäänet laski supistusten aikana. Kyllähän se vauva silloinkin ulos tuli, mutta kyllä mun oli vaikeampi kohdistaa sitä ponnistusta oikeaan suuntaan. Kolmas synnytys sujui vallan mainiosti, eli esteitä synnytysjakkaran käytölle ei ollut.Oli kyllä niin hyvä päästä siihen taas, ja ponnistusvaihe meni helposti. Oli jopa kilon/3cm isompi vauva kuin kakkonen, eikä tuntunut missään ;-)

Eli jos vaan jaksat, niin kokeile eri asentoja, toisaalta älä tee liian tarkkoja suunitelmia ;-) Mä toivon todellakin että myös neljännen saan synnyttää jakkaralla, mutta toisaalta vauvan turvallisuus tärkeintä.

Taysissa riippuu ihan siitä minkä kätilön satut samaaan. Osa kannustaa kokeilemaan asentoja, jotkut tykkää päästä helpoimmalla eli pistää synnyttäjän maate. siihen ei kannata silti alistua! Ole siinä asennossa kun susta hyvältä tuntuu!!!



Itse sain ekassa synnytyksessä epiduraalin ja ponnistin seisaaltaan.



Tsemppiä ja rohkeutta synnyttymään niin kuin sinulle parhaiten sopii,

toivottaa Burde :)

sain esikoiseni syyskuussa -08, TYKSissä

ja sain epiduraalin kivunlievityksenä.

Minä ainakin synnytin sekä selälläni ollessa sekä kyljellä,

molemmat koin kyllä helpoiksi. Itse en olisi kyennyt jaloilla olemaan tai käyttämään jakkaraa, koska epiduraalihan puuduttaa kehon vatsasta alaspäin, ja muistan

kun tuli vessaan pääsyn tunne ja nousin sängystä, jalat tärisi ihan mielettömästi...ja eipä tuo vessahätä oikeasti ollut...sanoivat että niin käy kun kohdunsuu avautuu viimeisilleen ennen ponnistusvaihetta, halusivat minun oikein nousemaan ylös.



Tosin, synnytys on niin yksilökohtainen,

voi olla että sinulle sopii kontaten synnyttäminen tai jakkaralla synnyttäminen, minulle taas ei :D



Eli ei epiduraalin annon jälkeen ole kiellettyä tietyt asennot.

Toivottavasti saat epiduraali puudutuksen, jos sitä toivot.

Minun kohdalla se ainakin oli hyvä, ja toivon jos vielä lisää lapsia saan, saavani myös toiseen ja tuleviin synnytyksiin epiduraalin.



Tsemppiä!!!

"Kakkonen oli synnytettävä puoli-istuvassa asennossa kun vavan sydänäänet laski supistusten aikana. Kyllähän se vauva silloinkin ulos tuli, mutta kyllä mun oli vaikeampi kohdistaa sitä ponnistusta oikeaan suuntaan."



Osaakohan kukaan vastata, miksi näin? Olen ennenkin kuullut, että jos sydänäänet on huonot pitää olla selin. Toisaalta sanotaan että sikiön hapetus on huonoin selinmakuulla ja lisäksi ponnistus on vaikeampaa (=hitaampaa) selin. Ymmärrän kyllä että esim. imukuppia on vähän paha muussa asennossa käyttää, mutta eikö ensin kannattaisi yrittää jotain ponnistusvaihetta nopeuttavaa asentoa ja jos se ei tepsi, niin sit takasin sänkyyn ja apuvälineet käyttöön. Esim. just tossa Sairaala-sarjassa näin jakson, jossa tuntui olevan tämä tilanne (vauva olis pitänyt saada nopsaan ulos), mutta ainoat keinot olivat ponnistuskehoitukset äidille (ja asento oli jalat kohti kattoa...)



Yksi syy voisi ehkä olla, että epäillään napanuoran kiertymistä ja olis sit hyvä nähdä hyvin heti kun pää syntyy. Mutta jotenkin silti ihmetyttää.. Kyllähän sen napanuoran muussakin asennossa varmaan pystyy tutkimaan.

Kaveri synnytti siellä tovi sitten. Hän oli kysellyt jakkaran perään ja kätilö ei ollut suositellut. Oli sanonut, että "hän ei voi siinä yhtään auttaa jos tulee repeämiä". Siis tarkoitti varmaan ettei pysty tukemaan välilihaa ponnistusvaiheessa. Kaverin synnytys päätyi sektioon, joten enpä tiedä miten olisi ponnistusvaihe sujunut. Siis olisihan hän ehkä saannut sitä jakkaraa käyttääkin jos olisi vaan itse ollut sinnikäs.



Eli siinä mielessä kantsii ehkä miettiä etukäteen mitä haluaa. Vaikka usein neuvotaan olemaan "avoimin mielin". muuten sitä herkästi taipuu kätilön neuvoihin. Jotka toki voi olla hyviäkin, eipä sillä. Mutta kyllä tuo kommentti musta vähän erikoiselta kuulosti.



Itse just pelkään, etten "saa" kokeilla eri asentoja. Olen tässä psyykannutkin itseni sellaiseen tilaan, että rupean varmaan heti raivoamaan jos mua yritetään ohjailla sänkyyn makaamaan.



Niin ja kannattaa yrittää sopia sitä asiaa kätilön kanssa vielä siinä vaiheessa kun pystyy puhumaan. Itse menin synnytyssaliin kun alkoi ponnistuttamaan ja sängyllehän päädyin. Tosin kontillani olin, mutta enpä tiennyt etukäteen, että sänky on yllättävän kapea ja korkea. Siinä ei paljon asentoja kokeilla.

Sori, luin alkuperäisen kysymyksen huonosti. Itselläni ei ollut epiduraalia, enkä siitä osaa sanoa mitään. Jos kipuja ei ole, niin sitä varmaan helpommin on asennossa mihin kätilöt ohjaa. Itselläni selinmakuu oli niin tuskallista, että kierähdin välittömästi sisätutkimuksen jälkeen ympäri.

minä synnytin esikoisen puoli-istuvassa asennossa kun en oikein edes tajunnut pyytää mitään muuta. Mutta nyt toisella ajattelin kokeilla jakkaraa sillä tuo selällään olo kävi mulla selkään ja sit tuo ponnistaminen tuntui tosi hankalalta. Sitten tietysti piti tehdä eppari kun et lapsi tuli nopeammin ulos. Sit olenkin montavuotta kärsinyt tuosta epparihaavasta kun tuntuu välillä aukeavan. Nyt olen öljynnyt välilihaa jotta epparia ei tarvitsis tehdä. Inhoon koko toimenpidettä. Esikoisen synnytyksessä ei ollut puudutteita ainoastaa ilokaasu ja nyt kyllä jätän sen pois suosiolla ja ajattelin kohdunkaula puudutusta. Epparia enkä spinaali halua sillä mulla on aiemmin tullu jalkaleikkauksessa spinaalista kauhea päänsärky joka jouduttii hoitamaan veripaikalla. Toki siinä puudute määrä on varmasti paljon isompi kuin synnytyksessä en toki ole varma.



Eli itse luotan ns maanvetovoimaan nyt toisessa synnytyksessä ja toki haluan kokeilla vedessä killumista.



t. tr02 30+6

sain epiduraalin... avautumisvaihe oli pitkä ja sitä joudutettiin oksitosiinilla.



Ponnnistin lapsen maailmaan jakkaralla. Ehtona kätilöllä oli, että jalkojen pitää kantaa. Esitin toiveeni hyvissä ajoin ja kätilö laittoi jakkaran valmiiksi, mikäli vointini sillä ponnistamisen sitten sallii. Ilmiesesti ko. sairaalassa jakkaralla ponnistaminen ei ole kovin yleistä... ainakin kätilöopiskelijoilta sain tällaisen käsityksen.

Ponnistusvaihe oli helppo... kovalla vatsalla joutuu tekemään enemmän töitä sanoisin. Ponnistusvaihe 4min. Kuusi tikkiä, joista neljä pintatikkauksia, ei tehty episotomiaa... toivoin ettei tehdä jos ei välttämätöntä.



Lapsi oli 3250 eli ei mikään kovin iso, kuten en itsekkään.



Suosittelen jakkaralla ponnistamista lämpimästi... oli helppo löytää oikea ponnistussuunta yms.

Sain epiduraalin ja avautumista joudutettiin oksitosiinilla.

Ponnistin lapsen maailmaan jakkaralla. Kätilölle esitin toiveen hyvissä ajoin ja asetti ehdoksi, että jalkojen pitää kantaa, että saa jakkaralla ponnistaa.



Suhtautuminen oli ihan myönteistä... opiskelijalta sain myöhemmin käsityksen, ettei jakkara ole ko. sairaalassa kovin yleinen paikka ponnistaa lasta pihalle.



Ponnistusvaihe 4min. Kuusi tikkiä joista neljä pintatikkauksia. Kovalla vatsalla ponnistaminen saattaa olla jopa työläämpää... helppo ponnistusvaihe siiis itsellä. Ponnistuksen suunnan löytyminen oli helppoa. Episotomiaa ei tehty, esitin toiveen, että mielellään ei episotomiaa, jos ei välttämätöntä.



Lapsi oli 3250 eli aika pieni, mutten itsekkään ole iso.

Niinpä. en ole itsekään tuota koskaan ymmärtänyt, että miksi pitäisi kellistyä selälleen suurin piirtein ikävimpään mahdolliseen asentoon jos sydänäänet laskee. Kai se on vain siksi että lääkärin on silloin helpompi toimia.



Omassa synnytyksessä kävi noin B-kaksosen kohdalla. tosin sydänäänten lasku saattoi olla vain sitä että vyö nappasi välillä minun pulssini sikiön sydänäänten sijasta. Mutta ihan asentoa vaihtamalla se korjaantui, enkä suostunut selälleni jalat ylos telineisiin asentoon vaikka siihen painostettiin, tosin ei sydänäänien laskun takia vaan vauvan perätilan takia. Olin pystykyykyssä siinä sairaalasängyllä eikä lääkärillä ollut mitään vaikeuksia perätilavauvan ulosautossa. Näin tilanteen hyvin ja pystyin ponnistamaan apuna, eppariakaan ei tarvittu. Sain myös itse nostaa vauvan suoraan syliini kunhan kalvot oli kuorittu päältä. Selälleen kellistettynä olisin ollut ihan avuton valas kuivalla maalla.