KOLMOSTEN VIIKKO 13

Ihanaa kun voi täällä kertoa elämää suuremmat uutiset kun tutuille ei vielä voi. Toivottavasti annan toivoa etenkin teille jotka olette kauemmin tämän asian kanssa kamppailleet. Tiedän mitä se on yrittää ja pettyä kk-tolkulla. Näköjään stressillä ja pakkopupuilullakin voi onnistua!



Mulla oli nyt siis ekaa kertaa clomit käytössä ja syön myös metformin-lääkkeitä pco:n hoitoon. Pco ja mun ikä, kohta 35, pistivät ajattelemaan että onnistuuko enää ikinä. Kotona mellastavat tyttö 10 v ja poika 7 v. Jos kaikki hyvin menee pitäisi joulukuussa tulla perheeseen oikea joulu(ilta)tähti!



Siitä päästiinkin siihen aiheeseen, että pelko jatkosta hiipi heti mieleen. Kun kaikkea voi sattua vielä näin alkumetreillä ja tää onni voidaan viedä multa hetkessä pois. 2 varhaista keskenmenoa mulla on ollut. Mutta yritän nyt iloita tästä plussasta, sehän on kuitenkin kaiken alku!



Ja oireista: niitä ei oikeastaan ole, ainakaan mitään selviä. No ehkä pikkuisen tuntuu jotain rinnoissa kävellessä rappuja alas. Ja äsken nukahdin sohvalle päikkäreille kun väsytti niin kovasti. Nuo metforminit aiheuttaa muutenkin huonoa oloa ja ruokahaluttomuutta, että en tiedä johtuuko niistä vaan. Eilen Hesen aterian jälkeen oli kyllä tosi ällö olo koko illan. Ei mulla ollu edellisissäkään raskauksissa juuri mitään oireita, voin oikein mainiosti!



Toivon sydämestäni teille muillekin plussia, ehkä jutut jatkuu tuolla odotuspuolella (hui, en tosiaan vielä edes uskalla kurkistaa sinne)! En häivy täältä vielä minnekään. Hauska yhteensattuma, isäni ja äitini ottivat tänään itselleen hauvavauvan! Sitä onkin jo kiire katsomaan.



eewokki (rv:t vielä niin vähän etten ala niitä laskemaan)

Toivon todella että kaikki menee hyvin, ihanaa!!!



Niin, tuota yrittämisen pituutta olen itsekin miettinyt. Kai se on vain ajateltava niin, että lopettaa yrittämisen varsinaisesti ja päivien laskemisen, ja elelee suht. normaalisti. Mä olen nyt yrittänyt olla laskematta ja ajattelin että ovistestejäkään en nyt tee. Niidenkin tulkinta on niin vaikeaa! Tihrusta ja mieti onko viiva nyt eilistä vahvenpi ja silti ovis voi olla vaikka vasta kahden vuorokauden päästä. Stressaavaa! Täytyy luottaa oman kropan antamiin merkkeihin.



Uusille tietoa vähän. Olen 32v kahden tytön äiti ( 11 / 03 ja 9 / 05 ). Meidän perhe tasapainoilee minun vuorotyön, lasten päivähoidon, miehen työn ja talon rakentamisen kanssa. Täytyy sanoa, että elämä ei ole juuri nyt sitä kaikista auvoisinta! Asutaan ahtaasti 60 neliön kolmiossa, jossa meidän perheen lisäksi majailee vähän väliä minun äitini tai appivanhemmat! Minä teen vuorotyötä ja olen usein viikonloppuisin töissä ja jotta mies pääsee rakentamaan, tarvitaan isovanhenpien apua. Raskaudu nyt sitten tässä kaiken hulinan keskellä. Sekstailemaan ehditään ( jos jaksetaan ) keskiyöllä tai sitten aikaisin aamulla. Useimmiten ei juurikaan ehditä edes kunnolla tavata hereillä ollessa. Mutta kesäkuussa pitäisi päästä muuttamaan uuteen kotiin. Sitä odotellessa...



Minsku

En tiedä osaanko edes kirjoittaa tänne...? Tai kuulunko oikeasti joukkoonne kun kolmannen yritys ei ole vielä alkanut eikä ehkä vielä lähiaikoina alakkaan (työkuviot pitäisi ensin saada vakaammiksi), mutta haave kolmannesta on kova ja valtaa ajatuksista vähintään joka toisen... Ja teidän juttujanne olen seuraillut jo tovin :)



Yritystä meillä ei vielä ole, mutta pieni mahdollisuus on sentään annettu kun ollaan siirrytty hormonaalisesta ehkäisystä kumiin/keskeytettyyn yhdyntään ajatuksella, että jos joku meille Oikein Kovasti haluaa tulla niin on tervetullut. Kuulostaa ehkä oudolle?



Isommat meillä on 6v ja 8v ja ne tuntuu jo niin isoilta, että tekisi mieli venyttää pikkulapsiaikaa vauvalla ja kokea se kaikki ihanuus odotuksesta ja synnytyksestä taaperoikään, jne vielä kerran. Ja mieluiten ennen kun nykyiset lapset on niin isoja, ettei niitä enää kotona näy.

Sirusade: Mun käsityksen mukaan täti tulee naisilla yleisimmin 12-16 pv ovulaation jälkeen. Mulla itsellä on ollut tuo vakio 14 pv. Sitten on tietty ovuloimattomia kuukausia, jolloin limakalvo pysyy kohdussa niin kauan kuin jaksaa ja valuu sit pois. Itse en oviksia tikuttele, mut monihan täällä on maininnut et niihin ei aina kuiteskaan ole luottaminen, joten eikun vaan rennosti peittoa heiluttelemaan, kyllä se vielä tärppää.

Mulla sattui itsellä kans just ovuloimaton kierto (olen siis myös yli 30)...menkat myöhässä, testi nega. ja oltiinkin ihan ihmeissään, et mitä ihmettä tää on??? Niin et kyllä niitä tulee.



Mirabel: en oo minä ainakaan miettinyt vielä ehkäisyä. Kai sitä on vaan niin toiveikas, et ei osaa/halua edes ajatella pahinta mahdollista. Ja tässä vähän aikaa pohdiskeltuani, en kyllä haluakkaan sitä vielä ajatella. Kuumeilun lopettaminen myös täällä vaikea ajatus, mutta kai sitä sit täytyy jos täytyy. Päivä kerrallaan, kuukaus kerrallaan.



Pikku3 dpo tarkoittaa days past ovulation. Ja tervetuloa vaan kuumeilemaan.



Halti harmi nähdä sinuakin vielä täällä.



Ja eewokki vielä kerran tuhannesti onnea!!! Sulla olikin oikein teho clomit :). Ei oo kauaa kun toivottiin leijonan pentuu, tehtiin joulutaikoja ja vaikka mitä ja nyt sulla on sit plussa. Nauti täysin siemauksin!



ON: tätin odottelu jatkuu. Ensiviikon alkupuolella viimeistään pitäisi tulla. Ei oireen oiretta, paitsi pientä mahakipristelyä, joka nyt voi johtuu mistä vaan. Mut en mä jaksa noista oireista tai niiden puutteesta perustaa. On ollu tässä matkan varrella yhtä jos toista oiretta, täysin oireettomia kuukausia, ovuloimattomia kuukausia, ihan varma raskautumisesta kuukausia ja VAIKKA MITÄ. Nyt on jotenkin jo sellanen "luovuttanu" olo et käyköön HIMSKATTI VIE IHAN MITEN TAHANSA, ei jaksa stressata!!!!!



t. wilukisu 10 vee tytön, 6 vee pojan, reilu 30 kymppinen mamma, joka ei tällä lyödyllä ololla nykysellään jaksa laskee yk, sen enempää kun kp päiviä.

eewokille. Ihania uutisia. Toivottavasti päästäs muut mukaan jouluvauvan odottajiin.



Itsellä rupee piinaviikon piina nousemaan. Vointi suht normaali, naama kukkii ja mielialat vaihtelee eli niitä normaaleja tädin hyökkäys oireita. Uutena muihin kuukausiin on rintojen nipistely ja sattuminen, tuntuvat jotenkin täydemmiltä. Tänään jumpassa oli ihan, että aut auts. Elättelen täällä tietenkin toiveita tärpistä. Ensi pe testaan jos ei täti kurvaa. Ja kurvaahan se torstaina säännöllisenä kuin aina ja tipun korkeelta ja kovaa.



Tervetuloa magdaliina: Toki kuulut tänne. Täällähän juuri haaveillaan ja kuumeillaan kolmosta. Joillakin jo yritys, joillakin voi olla vaan se haave yrityksestä.



Itse en ollenkaan stressaa tätä yli kolmenkympin ikää. Tiedän monta, jotka vasta aloittelevat lasten teon minun ikäisenä. Olen hirmu onnellinen, miten asiat ovat menneet ja saanut kaksi ihanaa lasta.

Olen 32v. (kohta 33) pojan 7v ja tytön 4v. äiti. Olen myös vuorotyössä ja muuten arki on sitä samaa kuin muilla pienten lasten äideillä. Kolmosta kuumeiltu jo kauan, varmaan pari vuotta, mutta ehkäisy (hormonikierukka) jäi pois tammikuussa.



kolmosmuru kp 25/28

Ihanaa kuullaa lisää plussauutisia, ja olethan sinä plussasi jo ansainnut noin pitkän yrittämisen jälkeen! Toivottavasti täältä lähtee lisää plussalaisia joulukuuta odottamaan :).



Tervetulao uusille kuumeilijoille! Joukkoon mahtuu kyllä :). Minä olen 30 v ja olen pojan 07/05 ja tytön 07/07 äiti. Kolmannen yritys lähti käyntiin nyt, koska mulla eka ovis pillereiden jälkeen! Eli tässä pitäis nyt puuhailla pari, kolme päivää :)



Misu78, yk1

Ihanaa!



Onnea eewokki!!!!!

Innosta soikeana täällä teidän plussailleiden puolesta!



Itsellä ovis ohi ja käytetty, ensin luulin sen jo menneen, mutta väärässä olin! Nyt sitten odotellaan... Aattelin että jos ei tätiä näy niin testailen ens kuun puolivälissä... Ettei tulisi turhia pettymyksiä liian varhaisista testeistä... Tosin testailu siinä vaiheessa onkin sitten jo turhaa.. Jos niin pitkälle odottaa ja tätiä ei näy niin kyllä oireetkin luulisi olevan jo sen mukaiset että itse tietäisi onko vaiko ei.. Mutta onhan se tikkuun pissaaminen ihan oma lukunsa, ei sitä jännitystä voi jättää kokematta! Eli kuten "rivien välistä" voi lukea, tänään on toiveikas olo!



Niin enpä uutena itseäni ole esitellytkään, kunhan heittäydyin vaan kuun alusta remmiin! Eli olen 27 ja -03 ja -05 syntyneiden pimujen Äiskä. Isäntä täyttää 30 ja onkohan tämä numero kolmonen sitten vähän Isukin ikäkriisin hallintaa... ;)



Mutta kaikille plussatuulia ja keväisiä hormonipupuiluja!

Ehkä pikkuisen esittelen vielä tämän viikon pinoon vaikka on se tullut jo joskus tehtyä. Seuraavassa siis myös (tähän plussakeskusteluun liittyen ajankohtaisesti sopien vähän clomien ylistystä :) )



Ikää siis 32, ja lapset -04 ja -06. Esikoista toivottiin pitkään ja meinasi kaikki toivo hiipua, vaikka nuoria oltiinkin, kun (elämäni ekasta clomikierrosta muuten) tuli vuoden yrityksen jälkeen 1. plussa, joka huonolla tuurilla oli heti kohdunulkoinen, ja päättyi melko dramaattisestikin sairaalaan, ja päivystysleikkaukseen. Munatorvi säilyi, mutta sen toimivuudesta/tukkeutumisesta säästävässä leikkauksessa ei ole tietoa tänä päivänäkään. No, kierrot kun on aina olleet pitkiä ja epäsäännöllisiä, eli ilm ovuloimattomuutta/pco tyyppistä on vähän mukana, niin ajattelin että ei varmaan saada lapsia koskaan yhdellä torvella. Mutta esikoinen sai kuin saikin alkunsa heti tätä kohdunulkoista seranneesta seuraavasta kunnon kierrosta, jälleen pienimmällä mahdollisella clomiannoksella (elämäni toinen ja viimeinen clomikierto tähän mennessä). Tehokkaita ovat siis minun elämässäni olleet ne, raskauden todennäköisyys 100% :)



Kakkonen tulikin sitten yllättäen ihan luomuna vain 3kk yrittämällä, ja luulen että "stressittömyydellä" oli osansa, kun oltiin ajateltu että tässäpä taas yritetään vuosi ja sitten taas clomeille. Silloin mittailin kyllä aamulämpöjä ja koitin niitä inhoja limoja tulkita, ja mielestäni niiden avulla pääsinkin jyvälle missä kierrossa ovuloin ja missä en.



Nyt sitten alkoi tämän viimeisen vauvanyrityskierroksen aloitus hormonikierukan poistolla, ja toivon että saan jonkinlaisen kierron aikaiseksi. Tuskin clomeja enempiin hoitoihin lähdemme, jos ei muuten onnista. Nyt jännittää mitä 2 vuotta kierukan kanssa teki kierrolle, löytyykö sitä. Ja nautitaan kun viimeisen kerran elämässä ei tarvi murehtia ehkäisystä. Hormonit on minusta ikäviä, en pillereitä enää koskaan haluisi, ja kuparikierukka ei ulkoisen takia ole vaihtoehto... no, onneksi nyt ei tarvi sitä miettiä. Saapa nähdä kuinka monta vuotta menee tällä ikää siihen plussaan...Kierukan poiston jälkeen olen kyllä huomannut että haluja on enemmän, sanokoot mitä vaan sen vähähormonisuudesta.

Täällä olisi jälleen uusi kolmosesta haaveileva pyrkimässä mukaan joukkoonne... jonkin aikaa täällä olenkin jo käynyt kurkkimassa.



Olen pikkusen päälle 30- vuotias, 3- ja 6-vuotiaiden äippä. Kohtalaisen tuore tämä haaveilu meillä, sillä vielä uuden vuoden aattona olin vahvasti sitä mieltä, että kaksi lasta on hyvä määrä..... mutta, mutta oi niin nopeasti mieli muuttuu. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että perheestä puuttuu vielä joku.



Yritystä takana vasta yksi kerta... ja siinäkin kävi niin, että "täti" tuli yllättäen ajallaa ja sattui kohdalle heti yrityksen aloitettuamme. Normaalisti minulla on ollut TODELLA epäsäännöllinen ja pitkä kierto, mutta raskautuminen kummallakin edellisellä kerralla on ollut nopeaa....

Edellisten raskauksien jälkeen olen alkanut tuntea todella voimakkaita oviskipuja, joten aika hyvin osaa ajoittaa puuhat täsmäpäiville. Ongelmana vain on se pitkä kierto... kuopusta testattiin 8 kertaa, kun menkkoja ei kuulunut kahteen kuukauteen. Saapi nähdä miten tällä kertaa käy.



Innolla odottelen tulevaa ja seurailen teidän muiden elämää



Pippurinen pimienta kp 13/28-?

urheana ensi viikkoa kohden, vaikka kirves on heitetty kaivoon tämän kierron kohdalta. kp17 menossa ja ovistestissä ei edelleen mitään. Olen päättänyt etten enää testaa tulevissa kierroissa, koska se vaan lisää stressiä ja saattaa masentaa. Ihmettelen kyllä tätä kipuilua oviksen suuntaan ja tätä vuotoa on ihan ovis oireisiin liittyen.

Onko kenelläkään kokemusta jos on ollut kierto ilman ovulaatiota niin loppuuko nämä ns. oireet vasta kun täti jurvaa paikalle ??

nyt siiten odotellaan vaan tätiä pääsiäiseksi kylään ja voimia taas seuraavaan kiertoon, kuukausi tuntuu vaan niiiiiin pitkältä ajalta.



Meillä suvussa vaan vietetään ristiäisiä toisensa perään ja ihaillaan niitä pieniä muruja....salaa koko ajan toivon että itsekkin sellaisen vielä saisin. No, monille lähisuvussa lapsi on ensimmäinen ja tietysti heille sen onnen suon ;-)



Sirusade

joukkoon kuumeilemaan vaan, kuten ehkä useilla, mulla on ollut tuo sama luulo että kahden jälkeen tää on tässä, mutta nyt jo niin täydellä höyryllä mukana vaikka vasta yk4.

toisaalta ihanaa kun on paikka jossa on samassa tilanteessa olevia ja voi vaihtaa näitä alati vaihtuvia mielialoja ;-)

Itselläni -99 ja -03 syntyneet poika ja tyttö, ja vauva ajoista vaan muistot jäljellä.



sirusade kp 17/28 yk4