Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen on äiti, joka lukee 10 vee lapsensa päiväkirjat niin että lapsi on oven takana
22.03.2009 |
ja äiti lapsen huoneessa lukkojen takana nauramassa ivallisesti, repii kavereiden kirjoittamat kirjeet kädestä ja lukee ne ekana itse, kerää lapsen leikkimeikit ja muita pikkutavaroita ja pissaa niiden päälle?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä??? Tarvitsetko oikeasti vastauksen? Tietysti mielenvikainen, häiriintynyt, psykopaatti.
Toivottavasti tämä juttu on keksitty. Jos on totta, niin tuo on tapa tuhota lapsen mielenterveys jo alkuunsa ja tehdä hänestä sairas. Ilmoita sosiaalivirastoon. Lapsi pois tuollaiselta vajaaälyiseltä ämmältä.
Lisään vielä, että ilmoittaisin tosiaan HETI sosiaalitoimeen, jos tuo on totta. Jos vanhempi on noin pahasti häiriintynyt, niin lapsen elämä on kyllä yhtä kauheaa kärsimystä...:0. Ihmetyttää, miksi nämä tällaiset sairaat lehmät niitä lapsia saavat, ja sitten on niitä, jotka vuosikausia yrittävät ilman tulosta...:(
Miksi kysyt, ap? Tiedätkö tällaisen tapauksen? Soita heti lastensuojeluun!
Halusin vain kuulla muiden mielipiteen, koska itse en oikeasti tiedä onko em. asiat oikeasti tosi sairaan kuuloisia, koska vietin niin hirveän lapsuuden, että normaalin ja epänormaalin raja on jäänyt itselleni vähän epäselväksi. Ilmeisesti kaikki nämä asiat ja muutkin lukuisat äidin tekemät jutut ovat jättäneet jonkinlaisen pahan olon kalvamaan.
Olo kyllä helpottui hieman, kun vasta vuosi sitten pystyin uhmaamaan äitiäni ja pistämään välit kokonaan poikki, olen nyt 29-vuotias. Siihen asti äiti terrorisoi ja manipuloi elämääni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas.
Minunkin äitipuoli luki mun päiväkirjaa, ja kirjeet. Kerran kävi huoneestani hakemassa kirjeitä ja päiväkirjan ja luki ne ääneen kun meillä oli olohuone täynnä sukulaisia. Olin silloin 16 v. Mutta ei sentään kusassut mun tavaroiden päälle. Hakkasi kyllä ja muuten oli sadistinen. Se oli sitä ihanaa 80-lukua milloin vielä lasten pieksäminen oli ihan ok. Ei kukaan siitä ainakaan ls-ilmotusta tehnyt.
varmasti jää kalvamaan tuollaiset asiat. Oletko miettinyt jotain ulkopuolista keskusteluapua? Joskus sellanen on ihan hyväksi meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin ne kuitenkin kaivamassa takaisin, ja kun äiti huomasi että olin käynyt dyykkaamassa, hän otti tavarat, laittoi ne muovipussiin ja virtsasi nähteni siihen pussiin. Hihkui samalla, että "vieläkö tekee mieli näitä käyttää?". Pussissa oli siis äidin syntisiksi katsomia tavaroita, kuten huulikiiltoa, ripsiväri, diskokasetteja, hajuvesiä yms.
Hän myöskin hakkasi ja läpsi - jollei kädellä, niin tiskirätillä, henkarilla tms, repi tukasta kunnon tuppoja, hyppi selkäni päällä ja potki, kun itkin kivusta ja pelosta, äiti nauroi katketakseen ja toivotteli, että "älä kuole itsessäliin!", uhkaili lisälyömisellä jos itkuni kuuluu yläkerrasta alakertaan, rikkoi, ratsasi ja tuhosi tavaroitani, repi hevosjulisteet seinältä, kun ne olivat kuulemma minulle kuin epäjumalia, heitti lempivaatteitani roskikseen ja pakotti pitämään hänen sopivaksi katsomia vaatteita, kuunteli vieressä puheluni, luki KAIKKI päiväkirjani ja kirjeeni, tuli öisin nukkumaan viereeni koska pelkäsi että masturboin, tuli yöllä haastamaan riitaa ja ivailemaan ja lopulta hakkasi.
Pahinta tässä on se, että isäni oli kaikessa tässä mukana. Niin se oli sitä kultaista 80-lukua ja 90-luvun alkua, kun kukaan ei välittänyt, ketään ei kiinnostanut. VIHAAN ÄITIÄNI!!!!! Ja jostain syystä erityisesti juuri häntä, vaikka isä oli vähintään yhtä väkivaltainen. Isä ei ollut kuitenkaan yhtä sadistinen.
Ap
mutta muutenhan 80-luvulla ja aikaisemmin kasvatus oli usein itsetuntoa polkevaa, meillä esim vanhemmat naureskelivat kuukautisilleni ja muille kehittymisen merkeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkalulaatikosta kaivanut terävän puukon jota piteli ranteilla. Katkera itku tuli, kun ei uskallus riittänyt.
meillä esim vanhemmat naureskelivat kuukautisilleni ja muille kehittymisen merkeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluitteko johonkin uskonlahkoon? Kamalalta kuulostaa.
Voimia kovasti asian käsittelyyn!
Ei pissannut tavaroiden päälle, vaan mun päälle.Kaikkea tekemisiäni moitti, aina vaan sanoi, ettei sussa ole mitään kehumista. Tavaroita penkoi ja tutki. Sanoi aina, että tämä on hänen talonsa, koskaan emme saaneet olla siellä yksin, aina oli äiti paikalla. Kodilta se talo ei todellakaan tuntunut.
Naapurit haukkui takana päin, kukaan ei ollut hyvä ja mukava ihminen, paitsi hän itse. Antoi kuitenkin naapureille hyvän kuvan, miten hän pystyy kasvattamaan yksinhuoltajana 7 lasta.
Enpä kovin hääppöistä itsetuntoa pystynyt itselleni kehittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä pystyi pissaamaan päällesi?? Voi hyvänen aika näitä sairaita, sairaita äiti-ihmisiä. Mulla kanssa itsetunto surkea, en uskalla puolustautua koskaan, olen liian kiltti.
Ap
lähtökohdat ovat olleet tuollaiset? Kuulostaa ihan kamalalta. Entä onko sulla itselläsi lapsia? Aiot varmaankin kasvattaa heidät eri tavalla?
Kuuluitteko johonkin uskonlahkoon? Kamalalta kuulostaa.
Kun sitten sairastuin itse lopulta psyykkisesti ja erosin yhteisöstä, koko jengi hylkäsi minut. Olin 14-vuotias silloin. Kiitos tsempeistä, viha kalvaa joka ikinen päivä ja välillä yökin, mutta toivon että joskus voisin unohtaa.
Ap
tosi pahoillani puolestasi ap! Hienoa kuitenkin, että sinulla oli viisautta ja voimia laittaa välit poikki äitiisi. Varmasti sekään ei ollut helppoa, mutta sillä tavalla otit oman elämän haltuusi. Toivon sinulle mielekästä elämää kaikesta huolimatta. Asiat eivät varmasti unohdu, mutta uskon että voit saada paljon hyvää elämääsi jatkossa.
Rakkautta elämääsi, terv. eräs
Miten olet pystynyt kasvamaan normaaliksi aikuiseksi, kun lähtökohdat ovat olleet tuollaiset? Kuulostaa ihan kamalalta. Entä onko sulla itselläsi lapsia? Aiot varmaankin kasvattaa heidät eri tavalla?
Kyllä siinä vuosia meni - laitoksessa kasvoinkin 18-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen kipuilin vielä pitkään. Lopulta löysin onneksi ihania ja kunnollisia ystäviä, ja heidän esimerkkiänsä noudattaen menin lukioon, hankin ammatin ja lopulta päädyin yliopistoon opiskelemaan.
Mulla on lapsia, enkä ikinä voisi kohdella heitä niin kuin minua on kohdeltu. En anna vanhempieni tavata lapsiani, vaikka he ovatkin syyllistäneet minua siitä, että olen evännyt heiltä isovanhemmuuden.
tämän ap:n aloittaman ketjun, menin kyllä aika hiljaiseksi. Ihailen sua ap, kun olet selvinnyt kaikesta tuosta.
Pitääkö tuollaista kysyä, eikö jokaiselle ole ihan selvää että tuossa tilanteessa pitäisi olla jo kiireesti soittamassa lastensuojeluun ja poliisille?!?