Lue keskustelun säännöt.
Mistä lapselle lähi- ihmisiä?
22.03.2009 |
Tilanteemme on se, että sekä mieheni ja minun sukulaiset eivät juurikaan pidä yhteyttä muulloin kuin jouluisin ja syntymäpäivisin tms.
Eikä niitä sukulaisiakaan palkoa ole, miehellä on kaksi sisarusta, minulla yksi sisar, joka on myös lapsemme kummi.
Tahtoisin pitää heihin kaikkiin yhteyttä paljon useammin. Soittelen liki viikottain ja pyydän kylään, kun lapsi kaipaa setiään ja tätejään, mutta koskaan ei ehditä.
Yksi mummo lapsella on , mutta hän asuu 600 kilometrin päässä.
En tarkoita että sukulaisten pitäisi olla jonain lapsenhoitoautomaatteina, mutta lapsen puolesta surettaa, kun kukaan ei ole kiinnostunut. Poika on 7- vuotias ekaluokkalainen.
Voikohan tukiperheen saada siksi, että lapsi tarvitsisi muitakin välittäviä ihmisiä kuin omat vanhemmat?
Kommentit (3)
En tiedä, molemmat ovat ihan mukavia ihmisiä, soittelevat joskus (kertoen lähinnä oman perheensä kuulumisia), mutta eivät vain koe tärkeäksi olla fyysisesti läsnä meidän kanssamme.
Tahtoisin todellakin, että voisimme tavata viikonloppuisin, mutta heillä on aina jotain harrastuksia, ystäviä (muita kuin me...), matkoja, siivouspäiviä.
Näyttää siltä, että minulla on paljon kavereita, mutta ei ystäviä.
Ehkä olemme sitten niin tylsää seuraa, että meidän seuramme ei vain kiinnosta.T. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä päin asutte?
Olen ekaluokkalaisen pojan 38v yh-äiti ja itselläni kanssa kaverit aika vähissä.
Ja tosiaan tuntuu että nilläkin vähillä on kaikilla aina kiire eikä ehditä tapaamaan jne. Ja pari kaveriani ovat eri paikkakunnilla asuvia sinkkuja joten elämäntilanne hieman heillä erilainen.
Samoin olisi kiva pojankin kannalta jos olisi kaveriperhe jossa samanikäisiä lapsia, olisi kiva kyläillä puolin ja toisin kun olisi lapsilla kaveria toisistaan. Toki pojalla on kavereita koulussa ja pihapiirissä mutta olisi kiva kun olisi joku kaveriperhe jossa samanikäisiä lapsia.
Tai muut omat/miehesi ystävät? Eihän aina noiden lapselle läheisten ihmisten tarvitse olla sukulaisia.
Meillä on tilanne että sellainen että olemme mieheni kanssa kummatkin ainoita lapsia. Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet ja suku on todella hajallaan ympäri Suomea. Omat vanhempani asuvat ulkomailla osan vuodesta. Mutta kyllä meillä on lapselle silti tärkeitä ihmisiä ihan lähistölläkin. Lapsen kolme kummia puolisoineen, omat muut ystävämme jne. Jos ei nyt viikoittain nähdä näitä muita niin kerran puolessatoista - kahdessa nyt kuitenkin (siis jotain näistä). Pikkuhiljaa lapselle on syntynyt oikeinkin lämmin suhde näihin ihmisiin ja heidän lapsiinsa.