Lue keskustelun säännöt.
Mitä voivat sairaalassa tehdä jos nyt menen sinne?
21.03.2009 |
Kyse on kivuista,mitkä kovenevat päivä päivältä:(
Olen raskaana (rv33), Lantionlöystymisen takia en pysty enää edes seisomaan ilman tukea. Kävely on joka askeleelta tuskaa.
En ole nukunut kuukauteen kunnolla. Asentoa täytyy vaihtaa tunnin välein. Joten nukkuinen ei onnistu. Univelkaa on paljon.
Tähän päälle vielä supistelut, joita tulee kivuliaina silloin tällöin, mutta hiipuvat itsekseen.
Neuvolassa ovat osanneet hyvin "pitää minut kotona". Vähättelevät kipujani, ja sanovat että raskaudet ovat erillaisia, joten kestää pitäisi.
Vauva on todettu ultralla viikkoihin nähden aivan liian isoksi, vastaa rv37.
Pyynnöistäni huolimatta en ole päässyt tarkempiin tutkimuksiin, miksi vauva on noin iso. Jos nukutuksi, jostain kumman syystä, saan niin painajaisia näen kuinka vauva onkin niin iso että mahani repeää tai vauva juuttuu kiinni ja kuolee. Tai sitten joudun sektioon kun ei mahdu alakautta, ja minulla on aivan järkyttävä sektio pelko. (mitä ei neuvolan mukaan kuulemma ole edes olemassa)
Huoli vauvan terveydestä on valtava, mutta äippäpolille eivät suostu lähettämään.
Nyt olen todellakin vaan niin väsynyt tähän. Näihin jatkuviin kipuihin, näihin ajatuksiin, tähän väsymykseen.
Neuvolassa olotilaani on todellakin vähätelty niin rajusti, etten nyt ihan oikeasti "uskalla" mennä turhaan sinne sairaalaan. Vaikka nyt tuntuu siltä että parempi olisi jos nukkuisin pois. Ei ainakaan sattuisi enää....
Kommentit (36)
- eli hakeuduhan ihan tavalliseen päivystykseen; lähettävät sieltä sitten kyllä paikkaan, jossa saat OIKEAA tarvitsemaasi hoitoa. En usko, että neuvola on tahallaan vähätellyt kipujasi, fyysisesti olet kunnossa ja psyykkistä kipua on vaikea arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettekö te ole edes lukemaan oppineet ennen kuin alatte sikiämään?
Ja minulla auttoi valtavasti tukivyö, jolla sidottiin lantio kasaan. Sain sen fysioterapeutilta. Kun lantio oli päässyt ärtymään (niin että linkkasin, enkä päässyt omin avuin wc pöntölle) n rv 25, tilanteeseen auttoi täydellinen lepo. (makuulla muuten, vain vessa reissut) Jouduin supistusten vuoksi sairaalaan makaamaan pariksi viikoksi, jona aikana lantiokin parani ja kun loppuraskauden käytin aina liikkuessani tukivyötä, ei lantio päässyt enää niin pahaksi ja loppuraskaus olikin helppo,
Eli maltat nyt vain maata kotona. Lepo on parasta ärtyneele si-nivelelle ja ennakoiville supistuksille. Lääkäri voi määrätä PAnacodia kpuun, jotta saat nukuttua, joka vie hyvin kipua pois, mutta kipulääkkeen turvin ei kannata lantiota ärsyttää. Lisäksi esim. unilääke (Opamox) voi olla paikallaan.
Jos et pysty kotona lepäämään, niin kyllä exhaustion (uupumuksen) vuoksi voidaan sairaalaan ottaa sisäänkin. Mutta tuon saman hoidon voit kotonakin toteuttaa jos sinulla ei ole lapsia vahdittavana.
Jos kärsit synnytyspelosta (joka voi olla myös sectiopelkoa tai huoli siitä miten vauva selviää synnytyksestä), kannattaa pyytää lähete synnytyspelkopolille. Tuollaisten ajatusten kanssa ei kannata olla yksin vaan ammattilaisen kanssa puhuminen auttaa.
Nyt vaadit itsellesi hoitoa. Tirauta muutama kyynel neuvolassa jos ei muuten auta. Jotkut vaan on niin ulospäin reippaan näköisiä, että helposti tulee alihoidettua ja väheteltyä. Jos olet tyyppiä " naama hymyssä vaikka kuinka koskiksi ja olisi väsynyt", kannattaa vetää se hymy pyllyyn ja laittaa esityspystyyn ;)
T:) Kätilö
Ja itsellänikin oli kovat selkäkivut raskausaikana!
ettekö te ole edes lukemaan oppineet ennen kuin alatte sikiämään?
Minulle neuvolasta sanottiin, että liikkumattomuus pahentaa kipuja vain entisestään. Että ensin max pari vkoa lepoa ja sitten varovaista rentouttavaa liikuntaa. En tarkoittanut tietenkään mitään hikijumppaa. Vaan en todellakaan usko, että kevyt pieni hissukseen ulkoilu kivun sallimissa rajoissa auringonpaisteessa VOI tehdä kenellekään pahaa, ellei lääkäri erikseen kiellä liikkumasta supistuksien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinne lenkkipolulle kun tuupertuu niin ei enää ylös pääse
muutamaa metriä enempää.
Kyynärsauvat ollut jo käytössä jonkin aikaa.
Tilanteeseeni valitettavasti kuuluu, myös toisenlainenkin kipu (josta johtuu sektio pelko), johon kyllä panadol auttaa jotenkin, mutta lantion ja selän alueen kipuihin ei panadolista ole mitään hyötyä.
Ja nämä kivut eivät ole psyykkisiä.
Mitä enemmän liikun, sitä enemmän sattuu. Ja jos olen paikallani, istun tai makaan, niin asentoa täytyy vaihtaa n.tunnin välein, olin sitten hereillä tai nukuin.
Joten mitä muuta särkylääkkeitä voi raskaana syödä? Neuvola lääkäri ainakin sanoi minulle ettei muuta ole.Jos panadol ei auta, niin sitten on vaan kestettävä.
Käynistystä en tietenkään halua näillä viikoilla, vaan tahdon tämän sietämättömän olon pois. Tahdon nukkua, tahdon pystyä olemaan lasteni kanssa ulkona. Tahdon nauttia tästä raskaudesta.
Ja olen kyllä itkenyt neuvolassa jo ihan tarpeeksi. En näe edes mitään järkeä mennä sinne, koska mitään apua en sieltä saa.
Lääkäri ei edes halua keskustella lähetteestä äippäpolille, koska ei näe mitään syytä siihen.
Synnytystä en niinkään pelkää, vaan sitä sektiota. Minua ei enää koskaan missään olosuhteissa ikinä leikata.
Olen vaan niin huolissani vauvan koosta. Miten voi olla noin iso? Neuvolassa taaskaan ei oteta asiaan mitään kantaa. Mitäs sitten jos vauva kasvaakin liian isoksi eikä mahdu alakautta? Ja ihan vaan sen takia, kun en saanut lähetettä tarkempiin tutkimuksiin...
Mutta joka tapauksessa, nämä kivut tahdon pois ja ihan oikeasti nukkua.
olen niin väsynyt etten enää pysty muuta kun itkeä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun liitoskivut oli kamalat ja toinen jalka meni välillä tunnottomaksi. Joku painoi loppuraskaudesta hermoa ja jalka tipahti välillä alta. Kyynärsauvat oli minullakin tukiliivin kanssa käytössä.
Tai ehkä minullakin oli päässä vikaa ja kuvittelin kaiken kivun.
ettekö te ole edes lukemaan oppineet ennen kuin alatte sikiämään?
Minulle neuvolasta sanottiin, että liikkumattomuus pahentaa kipuja vain entisestään. Että ensin max pari vkoa lepoa ja sitten varovaista rentouttavaa liikuntaa. En tarkoittanut tietenkään mitään hikijumppaa. Vaan en todellakaan usko, että kevyt pieni hissukseen ulkoilu kivun sallimissa rajoissa auringonpaisteessa VOI tehdä kenellekään pahaa, ellei lääkäri erikseen kiellä liikkumasta supistuksien vuoksi.
meillä päin lähetettiin tosi herkästi äippä polille jos jotain vaivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en pystynyt kivuiltani kävelemään vessaa kauemmas. Sain neuvolan kautta lähetteen sairaalaan, jossa kätilöt antoivat akupunktiohoitoa. En ollut koskaan kokeillut mitään vaihtoehtohoitoa, mutta pakko sanoa, että siitä oli suuri apu, kivut eivät ihan kokonaan kadonneet, mutta vähenivät huomattavasti ja loppuraskauden taapersin ihan normaalisti.
Missä vaiheessa vauvasi on ultrattu? Neuvolassako vai äitipolilla? En tietenkään tiedä varmasti, mutta neuvoloiden laitteet eivät aina ole parhaimmassa iskussa.. Tiedän useitakin reilun kilon heittoja ultran ja lopputuloksen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta taitaa olla neuvolasta ja lääkäristä kiinni. Suosittelen yksityisellä gynekologilla käymistä.
Osaatko kertoa, mikä tarkalleen sektiossa pelottaa?
meillä päin lähetettiin tosi herkästi äippä polille jos jotain vaivaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli toinen raskaus ihan järkyttävän kivulias rv 27 alkaen, joten osaan samaistua tuskaasi. Liitoskipuja ja supistuksia taukoamatta, kyllä siinä alkoi loppumetreillä itku tulla siihen tuskaan.
Itse en ole saanut neuvolassa asiantuntevaa apua, joten kehottaisin hakeutumaan äitiyspolille. Sinullakaan ei taida olla kyseessä ensimmäinen raskaus, joten avuntarve on ihan konkreettista, ei korvien välissä.
Vaadi saada apua ja tutkimukset. Soita sinne ja kerro että et enää pysty olemaan, ja itke vain jos siltä tuntuu. Jos eivät ota suoraan (jota suuresti ihmettelisin, koska vähemmästäkin sinne pääsee), niin mene yksityiselle ultraan ja gynelle. Yksityinen laittaa sitten tarvittaessa lähetteen sairaalaan. Raha ei korvaa terveyttä, eikä ainakaan lapsen terveyttä.
Voimia loppumetreille!
mutta taitaa olla neuvolasta ja lääkäristä kiinni. Suosittelen yksityisellä gynekologilla käymistä.
Osaatko kertoa, mikä tarkalleen sektiossa pelottaa?
Jouduin vajaa vuosi sitten kiirelliseen leikkaukseen, mikä tuli todellisena yllätyksenä. Yllätyksenä sinänsä, että sain tietää, että minut leikataan siinä vaiheessa, kun huomasin, että minut kärrätään leikkaussaliin. Kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle, että leikkaus on edessä. Ja vajaa kaksi tuntia ennen tuota ei tietoakaan,, että mikään olisi vikana. Salissa sain vasta tietää mikä minulla oli ja mitä tehdään.
Tuosta jäi valtava pelko. Jos vaan jotenkin pystyn välttämään leikkauksen, niin teen sen kynsin hampain. En edes pysty ajattelemaan koko asiaa, niin etten ala voida pahoin.
Leikkauksen jälkeenkin hoito TYKS:ssa oli ala-arvoista.
ap
Kaiki vaan kuuluu asiaan ja olet heikko jos et kestä...
Kaverilla oli todella kivulias loppuraskaus ja hän oli ihan liikuntakyvytön monta viikkoa. Lapsi meni vielä melkein 2 vkoa yli, joten odottavan aika oli todellakin pitkä. Lääkärit vaan käskivät pikkuäidin kotiin. Kivut eivät loppuneet synnytyksen jälkeen ja jossain vaiheessa hänellä todettiin selkärankareuma ja lääkitys on ollut vuosia. Lastenteko jäi siihen yhteen.
En nyt todellakaan tarkoita, että ap:lla olisi joku vastaava sairaus. Tuo ystävän kokemus oli vaan niin karu esimerkki siitä että odottajan pitää vaan kestää, vaikka kipu olisi ihan sietämätön ja kukaan ei ota tosissaan.
siitä kai tämä homma lähtee purkautumaan.
Myös sieltä voivat laittaa lähetteen äitipolille. Tai voit myös soittaa äitipolille ja kysyä, että pääsisitkö vastaanotolle ilman lähetettä.
A) vauva on oikean kokoinen-> pelkosi synnytyksestä vähenee, jolloin olo helpottuu
B) vauva todetaan isoksi-> saat lähetteen äitipolille
Mielestäni pyörittelet päässäsi niin isoja asioita, että 150e satsaaminen tässä vaiheessa on pikkusumma.
väitettiin.
Päivystykseen menet ei sinne lähetettä tarvita.
En luottaisi neuvolalääkäriin kyllä tässä tapauksessa enkä terkkariinkaan.
Joka tapauksessa sairaalan päivystäjällä on enemmän kokemusta jos työkseen on äitiyspolilla ja gynenvastaanotolla kuin neuvolanväellä.
Ultra on tehtävä ja arvioitava sikiön koko. Kenties raskautesi on pidemmällä kuin luullaan. Joillekin tulee kuukautiset vielä sen jälkeen kuin ovat raskaaksi tulleet.
Älä anna neuvolaväen pelotella itseäsi noin pahoin ettet uskaltaisi turvautua äitiyspoliklinikkaan omin neuvoin. Neuvolanväki ei päätä asiaa, sinä päätät.
Kolmen äiti jolla ei ole koskaan ollut mitään vastaavaa mitä sinä kuvaat. Olen voinut kaikissa raskauksissa loistavasti ei edes aamupahoinvointia ole ollut.