HS Mielipide: "Kotiäidit ja -isät voisivat hoitaa toistakin lasta"

Pistäkää MLL:n paikallisyhdistys pystyyn. Älkää aina valittako vaan tehkää asialle jotain! Jos ootte kotona, niin teillä pitäisi ainakin olla aikaa järjestää. Jättäkää se LIVin kattominen väliin ja alkakaa talkoo hommiin!

Muista noista maista en osaa sanoa.

Heidän ollessaan pieniä (kotihoitoikäisiä so. kuopus alle 3) en tuntenut ketään, joka olisi pistänyt vain esikoisen hoitoon. Meilläpäin esikoiset olivat kotona ja kävivät kerhoissa, leikkipuistoissa äidin ja sisarusten kanssa ja perhekerhossa. Täytyy sanoa, ettei olisi käynyt mielessäkään laittaa esikoista hoitoon, miksi olisin? Hänestä tuli koulussakin ns. kympin tyttö - ei mennyt pilalle koti+kerhohoidolla ja esikoululla sitten myöhemmin (TOSIN eskarivuonna oli jo hoitoakin, ehkä se pelasti :) ).



Miksi ne lapset pitää tehdä niin pienellä ikäerolla, että ei jaksa lapsiaan itse hoitaa?

Täällä lapset menevät automaattisesti maksulliseen leikkikouluun 2-3 vuotiaina. Kunta ei tue päivähoitoa lainkaan, vaan kaikki maksetaan itse. Ehkä sen vuoksi tälläistä virikehoitoväittelyä ei meilläpäin käydä ollenkaan... Leikkikoulua on noin 4 h päivässä. Oma 2 1/2 veeni rakastaa leikkikouluaan ainakin yli kaiken. Kaverit ovat hänelle jo tosi tärkeitä, heistä puhutaan vapaa-ajallakin, vaikka ikää ei ole vielä edes se maaginen 3 v.... Riippuu kai siitä kuuluisasta temperamentistä, millaisia virikkeitä kukin tarvitsee ja minkä ikäisenä!



Varsinainen koulunkäynti alkaa 4-5 v ja luokkakoot ovat todella suuret, suuremmat kuin mitkään suomalaiset päiväkotiryhmät. Hyvin silti viihtyvät. : ) Eipä ole vaihtoehtoa! Ihanaa, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä "virikehoidosta". : D

Toisaalta tästä ylös päin mielestäni lapsi tarvitsee jo seuraa ja kavereita ja niitä myös kaipaakin. Jos itselläni olisi 3,5-5v. voisin ajatella, että hän olisi esim. kolmena päivänä viikossa 8-12(14) hoidossa, enkä kokisi tästä huonoa omaatuntoa. Siitä nuoremman lapsen pitäisin kokopäiväisesti kotona.



KYllähän se näin, että vaikka niitä kaveriperheitä olisikin, eivät kaikki satu yhtä aikaa äitiyslomalle, eivätkä kaikki ole yhtä rohkeita tutustumaan toisiin kerhoissa, eikä jokaisella paikkakunnalle edes ole nykyisin paljoa lapsiperheitä. Ainakaan itse en olisi valmis kutsumaan parin tutustumiskerran jälkeen toista kotiini heti jne. olen hitaammin lämpiävää sorttia sitten varmaan.



Jos isommalla lapsella on päiväkotipaikka, miksi sitä pitäisi muuttaa kerhoksi äitiysloman ajaksi kun hoitopäiviä voi sensijaan lyhentää ja lapsi saa kaikesta huolimatta säilyttää kaverisuhteensa päiväkodissa? Tarkoitan nyt tällä kommentilla juuri näitä isompia lapsia.



Elämäntilanteita on kuitenkin monenlaisia, useimpien isovanhemmat asuvat kaukana kasvukeskuksista eikä ole tukiverkostoa. On masennusta ja monenlaista huolta, joten jokainen perhe saa kaikesta huolimatta tehdä itselleen sopivimmat ratkaisut, enkä halua niistä ketään tuomita, vaikka itse olen omat lapseni kotona hoitanut äitiyslomani ajalta.

Ihanaa, että jotkut aikuiset sentään osaavat tarkastella asioita eri näkökannoilta. : ) Tuota asennetta tällä palstalla todella kaipaan! Oma ratkaisu on oma ratkaisu ja muiden ratkaisuja on aivan turha lähteä tuomitsemaan ja kiviä heittelemään. Ottakaa oppia 33:sta. Nenät pois sieltä omasta navasta edes viideksi minuutiksi.

ne kerhotkin järjestää ja myös niistä pitää maksaa, verorahoilla viimekädessä nekin ovat kustannettu: tätien palkat kunnan kautta jne. Ja kyllä tässä maassa niitä veroja saakin maksaa niin paljon, että jotain on vastineeksi saatava. Mutta alle 3-v. kohdalla olen samaa mieltä.





Olennaisin ero kerhon ja kunnallisen päivähoidon välillä on juuri se, kuka ne viulut maksaa.

Toi on varmaan loukkaavinta mitä voi ihmiselle sanoa! Ettei tartte tehdä lapsia!

Mikä pirun totuuden torvi sinä olet sanomaan miten pitää elää ja olla että voi tehdä lapsia???

Koskaan ei ole tullut mieleen sanoa noin häijysti ihmisille!



En tiedä onko lapseni tulevaisuudessa "kympin lapsia" vai saako seiskaa mutta en ainakaan ottaisi siitä kunniaa itselleni miten olen kotona ollut!!! Yököttävää.



Itse olen vienyt lapsia tarhaan eri ikäsinä, nuorimmillaan yksi oli 10 kk ja ihan hyvä poika tuo on! Varmaan pitäisi jättää kotiin itkettämään nyt 4- vuotiaana kun ei PÄÄSE tarhaan parina päivänä, ihan vaan sillä että voin sitten elvistellä miten olen ottanut laumani kotiin ja imetän siinä laumani keskellä ja huudatan koko porukkaa turhautumisella kun tarttee lähteä imettämään yhtä. Tai pitäisikö jättää lapset pihaan ilman valvontaa niin saatte lukea lehdestä miten ne hukkui viereiseen jokeen?



Lapseni viihtyy tarhassa (on varmaan vajaita tai äitiydessäni jotain vikaa)!

Te hyvät AIKUISET saatte siinä mielin määrin laukoa totuuksianne minkä jaksatte, olisi hauska tietää miksi tarttee niin tehdä?



Minulle äitinä on tärkeintä että koska lapseni on tarhassa kun olen pari päivää kahden vauvani kanssa kotona hiljasuudessa lapseni sielä viihtyy ja heillä on hyvä lapsuus.

Vai tämäkö aiheuttaa mustasukkasuutta? Koska saan olla kahden vauvan kanssa ja hän saa tästä paljon itselleen ja te olette "uhranneet" itsenne?



Ei mikään näennäinen totuus että ollaan kotona 247 tai joskus "harrastetaan" jotain ja kaverit vaihtuu tai sitä harrastusta ei enää halua yms.

Minullakin on ystäviä jokka "harrastaa" vauvaikäsenkin kanssa -siksi että itse saa aikuiskontakteja, ei siksi että vauva siitä jotain saa! Se oma itse on taas esillä!

Väitän että kotiäitinä olevia saattaa olla paljon itsekeskeisempinä kuin että lapset jatkaa hoidossa -koska lapsi haluaa. Äiti voi kehua "jaksan hoitaa lapseni -sonnalla" ja viedä lasta jonnekin harrastukseen jossa pääsee kehumaan lapsen "taidoilla", miten lapsesta kasvaa kympin lapsi koska olen kotona hänelle, ja sisarelle, ja veljelle ja toiselle veljelle.. :D



Isossa kaupungissa voi kohdata tilanteen että lapset menee eri tarhoihin, kaikki lapset eri tarhoihin!

Mutta miten se kiinnostaa ihmistä joka ei aiokaan palata töihin ennenkö lapset on koulussa ja se nuorin menee 3- vuotiaana tarhaan? Tai kaupungissa on 2 tarhaa. Ei mitenkään, koska hänen elämäntehtävä on vaan mollata tarhalasten vanhempia. Kuinka suloista! Kerrassaan täydellisen ihmisen tapaista, olet oikea kympin ihminen!

Olen niin paljon kuullut keski-ikäisten eukkojen valitusta siitä, etteivät tarpeeksi viettäneet aikaa lastensa kanssa kun ne olivat pieniä. Eläkeiän lähestyessä he punnitsevat, mikä oli tärkeintä elämässä. Ja surullisimpana pitävät sitä asiaa, etteivät arvostaneet lastensa kanssa vietettyä aikaa.

Vai tämäkö aiheuttaa mustasukkasuutta? Koska saan olla kahden vauvan kanssa ja hän saa tästä paljon itselleen ja te olette "uhranneet" itsenne?

Eikä, ettei tarvitse tehdä lapsia! Näissä taitaa olla pieni nyanssiero :)) Alkuperäisessä aiheessa käsiteltiin alle kolmevuotiaan tarvetta päivähoitoon.



En ole enää kotiäiti, vaan työelämässä - tosin teen lyhennettyä työaikaa, koska nautin lapsistani ja haluan olla heidän kanssaan. En kokenut rasittavaksi kotona vietettyä aikaa enkä uhrautunut - aika outo ajattelutapa, että omien lasten hoitaminen olisi uhrautumista.



En muutenkaan pidä asiana toitotella omien ratkaisujeni paremmuutta - tämäkin kommentti koski alkuperäistä kirjoitusta, jonka joku päiväkodin hoitaja oli kirjoittanut. Lue se artikkeli uudestaan! Kerroin vain, miten meilläpäin asiat olivat vain muutama vuosi sitten. Sittemmin olemme muuttaneet - lapseni pitävät edelleen avustettuna yhteyttä tuon ajan puistoystäviinsä - esikoinen oli kaksi, kuopus ei ollut edes syntynyt, kun tuttavuutemme, sittemmin ystävyytemme alkoi. Sain muuten monta ystävää itsekin tuona aikana :) ja kyseessä oli maamme toiseksi suurin kaupunki...



Voit itse miettiä, mikä kommentissa sinuun niin kolahti ja miksi.

miksi lapset pitää tehdä niin pienellä ikäerolla ettei jaksa itse hoitaa. Ystäväni yritti 7 vuotta saada lasta ja sai sen sitten vihdoin hoidoilla kun alkoi olla jo lähemmäs nelikymppinen. Hän hoito lasta kotona 1-vuotiaaksi jas tulikin spontaanisti raskaaksi kun ei osannut edes kuvitella että enää saisi lapsia. Näiden lasten ikäeroksi tuli 1,5 vuotta.



Elämää ei voi aina suunnitella niin tarkkaan ja omaa jaksamistakaan ei voi ennakoida.



Tämä äiti on mielestäni aivan ihana ihminen ja hyvä äiti, vaikka molemmat lapset ovat olleet kotona vain 1-vuotiaiksi.



Oma aivotomintani kun riittää muunkinlaisten ratkaisujen kuin omieni ymmärtämiseen. Itse en välitä työnteosta niinkään joten hoidan mielelläni lapsiani kotona. Enkä silläkään kiillota äitiyden sädekehääni vaan olen kotona pitkään lähinnä omasta mukavuudenhalusta.

lehtien palstoilla. Tosin ihan syystä.



Ja 31n kirjoitus oli ihan asiallinen, hän vain mainitsi, että miksi tehdä lapsia pienellä ikäerolla, jos ei jaksa heitä sitten itse hoitaa. Niin miksi?

Laki salli sisarusten hoidattamisen päiväkodissa, piste.