En tiedä miten jaksan :( yh ja raskaana

Olen yh ja raskaana, eronnut siis jo lasteni isästä ja hän ei auta lapsen kanssa ollenkaan.

Olimme eronneet jo ennenkuin sain tietää olevani raskaana ja nyt pelkään miten jaksan yksin kahden lapsen kanssa. Ikäeroa lapsille tulisi 2 vuotta. Raskaus on vielä alussa ja pohdin mitä tehdä.

Osaisiko kukaan auttaa, onko kukaan ollut samankaltaisessa tilanteessa ja miten olette siitä selvinneet? Ystäviä minulla kyllä on eivätkä vanhempani myöskään asu kovin kaukana joten uskon että apua voisin edes joskus saada. Olen vielä kotona esikoiseni kanssa eikä ammattia eikä töitä tiedossa. Nyt kaipaan apua...

hei,

Etsi vertaistukea muista yh-äideistä. Eräs entinen yh-tuttuni koki sen todella auttavaksi,että sai jutella toisten yksinhuoltajien kanssa. Minusta on tärkeää,ettet vaan tee aborttia sen takia,että pelkäät. Pyydä myös läheisiltäsi apua tarvittaessa rohkeasti. Minä ainakin arvostan tosi paljon yh-äitejä ja mielelläni auttaisin jos olisi joku tässä lähellä lastenhoitoapua tarvitsemassa.Voimia ja siunausta!

Mun lapsille tuli ikäeroksi 1v4kk. Mies lähti kun saimme tietää odottavamme toista lasta. itse koin, että mukavampi oli että lähti heti, eikä jäänyt enää elämäämme kun kerran oli heti alussa sitä mieltä että toinen lapsi olisi katastrofi.

Varsinkin sitten pärjäät jos sulla on tukevia ihmisiä lähellä, mulla ei niitä ollut mutta siitä huolimatta selvisin. Sain mitä ihanimman pojan.

3 vuotta sitten olin kahden lapsen yh/kotiäiti. En voi muuta kuin tsempata ja kertoa että loppuen lopuksi ei se vaikeaa ole selvitä. Kyllä siihen vahva suomalainen naisihminen kykenee yksin lapset hoitamaan:)

Eli olisivat täyssisarukset....rankaa varmaan tulee olemaan....mutta varmaan pärjät

hei,

Etsi vertaistukea muista yh-äideistä. Eräs entinen yh-tuttuni koki sen todella auttavaksi,että sai jutella toisten yksinhuoltajien kanssa. Minusta on tärkeää,ettet vaan tee aborttia sen takia,että pelkäät. Pyydä myös läheisiltäsi apua tarvittaessa rohkeasti. Minä ainakin arvostan tosi paljon yh-äitejä ja mielelläni auttaisin jos olisi joku tässä lähellä lastenhoitoapua tarvitsemassa.Voimia ja siunausta!

Onneksi äidit pärjää lapsineen ruusuja sinulle!

mietin vaan...kun ap kyseli miten jaksaa kahden lapsen kanssa...eiköhän ole yhtä rankkaa oli sitten lapsilla samat tai eir isät tai vaikka eri äidit...

Lapsilla kuitenkin sama isä???? Eli olisivat täyssisarukset....rankaa varmaan tulee olemaan....mutta varmaan pärjät

suomessa on vapaus valita.

varsinkin kun ikäero jää noin pieneksi. Tulevat olemaan pitkään toistensa parhaat kaverit mikä takaa sen, että leikkivät paljon keskenään.



Mun "pelastus" tässä yksinhuoltajuudessa on se, että lapset olivat 2 ja 3,5 vuotta kun ero tuli, mutta lapsista oli paljon seuraa ja tukea toisilleen alusta saakka. Nyt vähän myöhemminkin ovat kuin paita ja perä :)



Kun kahdesta ekasta vuodesta selviät, alkaa helpottaa. Tsemppiä vaan!



(Mutta jos tuntuu, että et halua tätä toista lasta /et selviä, jokainen ymmärtää keskeytyksen syyt jos siihen päädyt)

Hankkisin ammatin ja opettelisin elämään itsenäistä elämää. Sen jälkeen on maailma auki, kaikki mahdollisuudet edessä! Kun opit elämään itsesi kanssa, sinulla on mahdollisuus myös toimivaan ja terveeseen parisuhteeseen, jos sellaista yleensä enää siinä vaiheessa kaipaat:)

tai olisihan se kahden pienen kanssa pakko jaksaa, mutta jos olisin vasta alkuvaiheessa raskaana niin tekisin abortin. Tietoisesti en itseäni ajaisi loppuun jos olisi mahdollisuus valita.



Mutta teet ap mitä tahansa, niin toivotan tsemppiä ja aurinkoisia kevätpäiviä !

minusta sinulla on hyvä tilanne kun arvelet että saisit apua ystäviltä ja vanhemmiltasi. Varmasti selviät! NImittäin tuon vauvavaiheen jälkeen helpottaa paljon, ja saattaa olla että arki on paljon helpompaa kahden lapsen kuin yhden kanssa. Lapsista kun on seuraa toisilleen joten leikkivät yhdessä eikä kukaan vaadi sun 100% huomiota ihan koko ajan - kuten saattaisi olla vain sen yhden kanssa. Ja lapsillehan se sisarus on ihan valtavan hieno asia.



Sen ammatin ja muun ehdit kyllä hankkia vauvankin jälkeen, vuosi - pari suuntaan tai toiseen ei loppjenlopuksi suuriakaan merkitse.

lapsi on aina lahja! Rankkaa on varmasti aluksi kahden pienen kanssa, mutt silti jaksat, usko vaan! Onnea odotukseen!

Tuollaiset on varmaan ihan turhaa aapeen tilanteessa, sun on pakko kertoa sun exälle että olet raskaana ja vaatia häntä osallistumaan enemmän lasten hoitoon tai miettiä hänen kanssa kuinka hoidatte asian.

En osaa sanoa miten tuosta selviää, vaikka itsekin olen kahden pinen lasen kanssa jäänyt yh:ksi, raskastahan se tulee olemaan ja jos ei ole kunnon tukiverkkoa niin en osaa sanoa kuinka selviät

mietin vaan...kun ap kyseli miten jaksaa kahden lapsen kanssa...eiköhän ole yhtä rankkaa oli sitten lapsilla samat tai eir isät tai vaikka eri äidit...

Lapsilla kuitenkin sama isä???? Eli olisivat täyssisarukset....rankaa varmaan tulee olemaan....mutta varmaan pärjät

Jos on eri isät, niin tapaamiset ja muut asiat pitää sopia eri miehen kanssa kummankin lapsen osalta erikseen. Saattaa vaikeuttaa minusta jo huomattavasti asiaa. Toinen juttu on sitten se, että ihmiset tuomitsee helpommin yh:n jolla on lapsia usealle isälle, kun yh:n, jolla lapset on samalle isälle. Valitettavaa, mutta totta.

Mä luulen, et koittaisin selvitä kahden kanssa.. samoja ajatuksia ollut itsellänikin nyt kun toista odotan, että miten pärjään..

Olen kyllä naimisissa edelleen, mutta mieheni on työnarkomaani, joka ei juurikaan kotona näy. Nyt hänen työnkuvansa vielä muuttui ja apua en ole saanut kotiin edes viikolla, kun mies viikot poissa kotoa. Meillä on maatila, jota hoidan ja nyt alkaa kieltämättä käydä rankaksi. Onneksi minulla on kuitenkin paljon ystäviä ja kavereita, jotka auttavat välillä.



Esikoinen kuitenkin kovasti kaipaa pikkusiskoa tai veljeä ja olenkin laskenut, että pärjään kyllä, jos erokin tulee. Joskus ottaa tilanne sitä luokkaa aivoon, että ero tuntuu ajatuksena helpotukselta.