Olen vain 152cm pitkä, mitä ajattelet pituudestani?
Harmittaa, koska minua luullaan aina ikäistäni nuoremmaksi ulkonäköni perusteella, eikä oikein työpaikallakaan oteta tosissaan, ts. saan tehdä töitä enemmän kuin muut, että saan arvostusta. Pukeudun normaalisti ikäni mukaan, tavalliset jutut jne. Silti joskus harmittaa olla näin pieni ;) Miestä ei ole haitannut.
Kommentit (14)
oon ite sua 5cm pidempi ja vähän sama juttu..välillä ärsyttää mut samapa tuo, ei pituudella niin väliä ole :) mä ainakin viihdyn pienenä.
sehän on imartelevaa että luullaan nuoremmaksi! ja kyllä mieskin tykkää.
Oon itte 155 kutakuin pitkä, ja oon aina tahtonut olla vähän lyhyempi. Minusta lyhyenä on mukavaa, vaikka mulle myydään vieläkin lastenlippuja ja saan olla todistelemassa ikääni kaikkialla. :D Mutta se on sukuvika, äiti ootti vanhinta siskoani saman ikäisenä kuin nyt itse, 26-v, eikä hän päässyt alkoholiravintolaan syömään ruokaa ollessaan viimeisillään raskaana. Oli henkkarit jääneet kotiin. Isä oli ollut aivan raivossa, että luuleeko ne nyt että viimeisillään raskaana oleva vaimonsa siellä mitään joisi edes. :)
Joo no mutta siis on kiva olla lyhyt, ja olisin mielellään vaikka vähän lyhyempikin.
Olen itse 147cm pätkä, ikää nyt 35v. ja työskentelen yritysjohtajana pk-sektorilla. Ei minua ole koskaan isommin ylenkatsottu vaikka alani on miesvaltainen enkä ole mitenkänn kaunis tms. Olen kuitenkin saanut miesten arvostusta aina ja menestynyt suht hyvin. Tottakai baarissa ja joskus vielä muuallakin saan huvittuineita katseita perääni mutta ei se minua ole lannistanut. Pyrin olemaan positiivinen ja avoin, se lienee auttanut monessa asiassa. Toki välillä on masentanut mutta kun ei sitä pituutta saa lisää niin ei saa. Luota itseesi ja anna sen näkyä olematta ylpeä! Kyllä se siitä vielä elämä järjestyy ja onhan sinulla mieskin joka tuntuu rakastavan sinua. Maasta se pienikin ponnistaa ja mieluummin olen pieni kuin 180cm nainen kuten eräs ystäväni, joka tuntuu kärsivän siitä edelleen vaikka on ikäiseni.
Jos jotain erityistä ajattelisin, niin ehkä mieleen tulisi että olet pituudeltasi samaa luokkaa kuin monet naiset mieheni suvussa. Pieni on kaunista :) .
Anopin (alle 150 cm) kanssa liikkuessa olen huomannut että hän tosiaan on sen verran lyhyt, että siitä lyhyydestä tulee joskus hankaluuksia. Aiemmin kun ajattelin että lyhyydestä ei juurikaan ole naiselle haittaa. Eipä yletä anoppi lähimmälle pankkiautomaatillemme edes varvistamalla ja perheen auto valitaan aina sen mukaan mitä anoppi pystyy ajamaan. Sinänsä hassua minusta on kun ihmiset todella pitävät anoppia kovin nuorena, kun sitä ikää on kuitenkin kohta 60 v.
Tyttärestämme tulee todennäköisesti melko lyhyt. En ole kuitenkaan vielä osannut yhtään huolestua asiasta. Olen itse 160 cm ja olisin mieluummin lyhyt kuin pitkä.
Itse olen keskimittainen (168 cm), enk haluaisi olla yhtään pidempi. Naiselle lyhyys ei mielestäni ole mikään ongelma, koska voihan aina käyttää korkkareita tai 'high heelsejä'.
aamulla kutistuneena 150cm lyhyeksi. Pyrin olemaan ajattelematta mitään toisten lyhyydestä.
No pienet on murheet elämässäsi sullakin. On niitä pahempiakin juttuja ;) ap
Oman työpaikkani eräs avainhenkilöistä on saman mittainen kuin sinä. Ei tulisi mieleenkään ettei häntä otettaisi tosissaan pituutensa takia, vaan kyllä ne ovat ihan eri asiat, joihin kiinnitetään työpaikalla huomiota.
Kannattaa miettiä, miksi sinulla on tuollainen tilanne.
ehkä minulla on myös hieman huono itsetunto. En nyt itsekään ajattele suoranaisesti sen koostani johtuvan, mutta olen havainnut, että pienempi joutuu pitämään itsestään enemmän meteliä, mikäli haluaa olla uskottava ;) ap
vaikka joudun kumartumaan kun keskustelen hänen kanssaan. Tietysti pitää olla jämäkkyyttä enemmän, jotta on yhtä uskottava kuin normaalimittainen ihminen.
t. pitkä 174 cm