Hitto kun ärsyttää useamman lapsen äidit joiden pitää koko ajan päteä!!!

Kyllä mun mielestä yhden hoito oli rankempaa. Kotitöiden määrä lisääntyy älyttömästi kun niitä on monta, aina saa siivota ja pyykätä ja kantaa kilokaupalla sapuskaa kaupasta....vaan muuten on helppoa jos lapset on ihan terveitä kaikki.



Ärsyttää naapuri joka mainostaa joka välissä miten mä en ymmärrä miten Rankkaa heidän elämä on "kun sulla on vaan noin neljä ja mulla on kuusi!"

Joo, ja ne kaksi vanhinta onkin jo isoja, alle kolmevuotiaita on meillä kolme ja heillä nuorimmainen jo 3v. No, vaikka mun elämä ei työlästä olekaan niin ihan varmasti enemmän saan touhuta kuin tää mamma, ärsyttää kun aina vähätellään.

kuin 12:n äiti (ja muutama muukin) eli esikoisen kanssa oli oikeati rankinta. Kaikki oli aika uutta ja stressaavaa. Itse en esim. osannut nukkua kun vauva nukkui ja jatkuvasti tarkkailin vauvaa. ;0)



T. Nyt neljän äiti

jos nyt jossain perhekerhossa on 2 typerää emäntää, jotka pätevät lapsimäärällään niin siitä pitää tehdä oikein yleistävä aloitus.



En minä ole kyllä koskaan jaksanut kerhoissa alkaa vertailla, kenellä on rankinta. Ihan nokko omaa puuhaakin. Jos siellä yhden lapsen äidit valittaa väsymystään, ne jutut menee korvasta sisään ja toisesta ulos. Nyökyttelen korkeintaan ymmärtäväisesti, että niinhän se on esikoisen kanssa.



äitix5

voisiko se 12 lapsen äiti tulla kertomaan, kuinka SIKAHELPOLLA kolmen, peräkkäin syntyneen lapsen äiti pääsee, jookos? ei taida se kolmen lapsen äiti sitä ymmärtääkään... raukka :(

Ja sori vaan ap, mutta olen juuri sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa on sikahelppoa.

joka yksityiskohtaisesti kertoo syömiset ja hammaspesut yms. Mutta enpä silti jaksa yleistää, että ärsyttävät nämä "Yhden äidit".



t: Kolmen äippä

t- viiden äiti joka ei ole eläissään missään mammakerhossa käynyt ja lastenkin kanssa on ollut aina yhtä helppoa ja ihanaa : )

todennäköisesti vain muistelevat kaiholla kuinka helppoa heillä oli silloin kun oli vain yksi pikkuinen hoidettavana. Eivät he sinua aliarvosta lapsilukumääräsi vuoksi. Olet varmasti tulkinnut tuon lauseen aivan väärin. Se lause tuskin liittyy sinuun mitenkään, monilapsiperheen äiti sanoo sen vähän niinkuin itselleen.

Joten ehkä sitä oman ärtymyksensä nielee lasten viihtyvyyden vuoksi ; )

Niinhän se menee.

Lapset tekevät kotityöt, pesevät pyykit, vahtivat pienempiä ja laittavat ruokaa.



Sen sijaan me, joilla lapsia on vähemmän, hoidamme omat lapsemme ihan itse.

Ja ensimmäinen puoli vuotta oli aika rankkaa aikaa sinänsä, koska olivat niin erirytmissä, mutta onneksi olivat kuitenkin hyviä nukkumaan ja täysin terveitä.

Mulla ei kaksosten vauv-ajasta ole pahoja muistoja, olivat niin helppoja.

Mutta kun oma elämä muuttui niin totaallisesti, se oli kaikista rankinta,. En meinannut millään hyväksyä sitä etten saanut enään juoda kahvia rauhassa aamulla jne. Myös oman ajan väheneminen ja miehen omat menot rassasivat. Yksinäisyyttäkin koin kun olin ensimmäinen ystäväpiirissäni joka sai lapsia, enkä uskaltanut kahden kanssa lähteä kerhoilemaankaan...



Myönnän että joskus olin kateellinen niille jotka pystyivät vaihtamaan vaippaa esikoiselleen puolikin tuntia ja ottamaan kaiken rauhassa. Itse koin äitiyteni kamalaksi liukuhihna työskentelyksi, ja sitähän se olikin sen ekan vuoden.



Mutta missään nimessä en kokenut sitä rankaksi ja en vähätellyt kenenkään muun rankkuutta yhden kanssa.



Kolmas syntyi kun kaksoset olitvat 2v10 kk ja kylläpä oli ihanaa yhden vauvan kanssa vain vaikka oli isommatkin hoidettavana., Sain nauttia vauva-ajasta ja imetyksestä ihan uudella tavalla, ja kyllä meillä kaksoset auttoivat jo tuon ikäisenä äitiään vauvan hoidossa, välillä enempi ja välillä vähempi.



En tiedä miksi tähän ketjuun kirjoitan koska en ole kokenut äitiyttäni raskaana, enkä ole sillä kehuskellut, ehkä halusin vain tuoda julki ettei kaksosuuskaan aina takuu varmasti ole rankkaa vauvojen lukumäärän takia, vaan sen elämän muutoksen.

Enemmän tuntuu että muut ihmiset nostavat minut jalustalle kun olen hoitanut aikoinani kaksoset ja kolmannenkin kuitenkin suht pienellä ikäerolla. Aina jaksetaan muistuttaa siitä että "sulla sentään on kaksoset".



Kyllä äityis muuttuu monen lapsen myötä, ensimmäisessä järkyttää se elämän muutos ja muiden kanssa vaan kotihommat lisääntyy ja oma-aika vaan vähenee:)

Meidän esikoiset on kaksoset:) Meillä ei ollut ihmeemmin rankkaa, vaikka ei ollutkaan lisäapuja, kuin todella satunnaisesti. Lapset syntyivät täysiaikaisina, olivat terveitä 1-vuotiaiksi, nukkuivat yönsä 4-kuisista..Välillä oli tietty öitä, jolloin söivät yöllä just eri aikaan eli silloin en kyllä nukkunut.. Olihan heissä toki tuplatyö, mutta hienosti meni!



Kuopukseen tuli ikäeroa 8 vuotta, ja vasta silloin ymmärsin, kuinka täystyöllistetty olinkaan kaksosten ollessa vauvoja:) Ja kuinka NAUTIN vain yhden pienen hoitamisesta, kun esikoiden kanssa oli liukuhihnameininki. Noin isolla ikäerolla on kaksosista ollut hurjasti apua nyt 2,5 vuotiaan kuopuksen kanssa:)



Ap:lle tsemppiä ja pitkää hermoa kuunnella muka-"pätevämpiä" suurperheen äitejä!

oltiinkin samaan aikaan kirjoittamassa kaksos-kokemuksiamme;) Teillä oli kyllä tosi vilkasta, kun teidän kuopus syntyi.



Juuri jonkun kanssa juttelin, että ihan hassua, kun ei ole kokemusta, millaista on olla vain yhden lapsen äiti. Kun esikot oli koulussa, pääsin melkein kokemaan tuon ollessani äitiyslomalla, ja kyllä nautin;) Mä myös imetin kuopusta 1,5 vuotiaaksi, kun taas kaksosia vain 5kk.

hoidossa.



Meillä on 3 lasta ja toki esikoinen oli apuna kun hoidin kakkosta ja kolmosen kanssa apureita oli jo 2.



Väittäisin silti, että enemmän noista isommista on ollut työtä kuin arjen helpotusta.

pyörittämään tätä arkea kun se sinulta käy niin kätevästi!;D

Haluaisinpas todellakin nähdä sen suurperheen, jota lapset pyörittävät!!;) Kyllä meillä lapset joutuvat osansa kotitöistä tekemään, ihan niinkuin joutuisivat/joutuivat jos/kun lapsia olisi/oli vähemmän! Jokainen osallistuu siis oman ikätasonsa mukaan, mutta eipä meillä edelleenkään edes vanhin lapsista esim. pese pyykkiä tai laita ruokaa ja hän on sentää jo 19v!! Toki hän joskus vahtii pienempiä sisaruksiaan (minkä lukio-opiskelultan nyt edes ehtii tai kotona on) ja kattaa pöytää kun pyydetään ja silittää itse omat vaattensa ja siivoaa huoneensa, mutta niin minusta tuon ikäisen kuuluu tehdäkin! Eipähän ole ainakaan aivan uusavuton kun kotoaan lähtee!;D

Kyllä meillä siis päävastuu perheestä ja sen "töistä" on ihan meillä vanhemmilla, mutta tottakai lapset leikkivät paljon keskenään ja näin ollen minulle jää aikaa tehdä noita kotihommia PALJON enemmän kuin jos olis vain yksi lapsi, jota minun pitäisi herkeämättä viihdyttää! Niin ja väitänpäs myös jotain oppineeni näiden 19 vuoden aikana niin vauvojen kuin lastenkin hoidosta, joten se käy nykyään aika helposti...verrattuna siihen miten se kävi silloin esikoisen aikana.

Olen minäkin ollut yksin noiden kolmen ensimmäisen lapsen aikana ihan koko vuoden kun mies oli kurssilla koko vuoden eri paikkakunnalla (500 km päässä). Lapset olivat tuolloin 3v, 1½v ja vastasyntynyt ja takuulla tiedän kuinka "rankkaa" silloin oli, mutta ei se silti vähennä yhtään yhden lapsen äidin tuntemaa rankkuutta!

Niin ja hyvä 37, ainahan sinäkin voit tehdä 12 lasta, jos ne kerran jo silloin itse hoitavat itsensä/toisensa!;D Koetappas...vai käytkö mielummin seuramassa edes hetken minun arkipäivääni?;D

T. se 12 lapsen äiti, joka ymmärtää myös hyvin 1 lapsen äidin rankkuuden

Niinhän se menee.

Lapset tekevät kotityöt, pesevät pyykit, vahtivat pienempiä ja laittavat ruokaa.

Sen sijaan me, joilla lapsia on vähemmän, hoidamme omat lapsemme ihan itse.

37 on kaksosten ja yhden yksösen äiti:)

Nämä hyppii nämä viestit näköjään vähän miten sattuu tällä minun koneellani;/



t se 12:sta äiti

Meillä esikoinen oli helppa vauva: söi, nukkui ja hymyili. Ei häntä

tarvinnut koskaan "viihdyttää". Sain rauhassa lukea lehteni,

syödä ruokani ja juoda teeni - sekä tehdä kaikki kotityötkin.

Toinen vauva oli helposti ärsyyntyvä. Häntä piti kantaa jatkuvasti,

pitää sylissä jne. Hän oli siis paljon työläämpi kuin esikoinen.

Itse koinkin tuon ajan kaikkein raskaimmaksi, kun esikoinenkin

oli vasta niin pieni toisen lapsen jo syntyessä!

Kolmannen vauvan kanssa oli myös raskasta, mutta siihen oli

syynä vauvan sairastelu. Onneksi sentään esikoinen ja keskimmäinen

olivat jo isompia - ja leikkivät keskenään, joten he eivät enää

kaivanneet viihdykettä.

Kyllä meillä siis päävastuu perheestä ja sen "töistä" on ihan meillä vanhemmilla, mutta tottakai lapset leikkivät paljon keskenään ja näin ollen minulle jää aikaa tehdä noita kotihommia PALJON enemmän kuin jos olis vain yksi lapsi, jota minun pitäisi herkeämättä viihdyttää!

Meillä ei kumminkaan ole koskaan kenenkään lapsista tarvinut "vinkua" itselleen esim. leikkiseuraa kuten yksilapsisten perheiden lapset yleensä tekevät viimeistään n. 5-vuotiaina....Meillä kun on aina ollut leikkiseuraa omasta takaa:)



Siksipä ymmärränkin että esim. yhden vaativan lapsen vanhemmat kokevat elämänsä paljon raskaammaksi kuin joku, jolla on esim. 3 helppoa lasta...tai kuten meillä 12 helppoa, perustervettä, vähän sairastelevaa lasta:) Enhän olekaan väittänyt eläämäni rankaksi/rankemmaksi kuin muilla, mutta puolustaudun kyllä tuollaisia ihan perättömiä väittämiä vastaan...joita esim. tuo 35 väläytteli...hänellä kun tuskin on kokemusta suurperheen elämästä:)



edelleen se 12 lapsen äiti, joka menee nyt nukkumaan kun kuopus herää kuitenkin jo n. klo 6...

et ollaan saatu ekaksi lapseksi YKSI lapsi. Ketään muita ei tähän ketjuun vielä ole ilmoittautunut.

Olen aina (todellakin, aina!) säälinyt vanhempia, jotka saa esikoisekseen kaksoset. Kyllä useamman lapsen kanssa on rankempaa kuin yhden, mutta jos niitä tulee kaksi kerralla ja vielä ennestään lapsettomalle ihmiselle niin huhhuh. Minä en olisi siitä selvinnyt tervejärkisenä... ;)



Olen miettinyt monesti miten väärin se on, että joillekin kasaantuu paljon rankkoja kokemuksia. Monestihan se on juuri niin, ensin vuosien lapsettomuus ja kriisi siitä ja sitten kaksoset ja vanhemmuuden rankkuus heti tuplana...



Meni aiheen vierestä mutta menköön. Meillä myös 3 lasta 2v välein ja kyllä se yhden kanssa oli helppoa, mutta ei sitä tajunnut. Se ei siis tuntunut siltä. Että ei yksilapsisia kannata kadehtia, heillä on subjektiivisesti eli omasta mielestään varmasti aivan yhtä rankkaa kuin monilapsisillakin perheillä. Sairaiden lasten perheet ne vasta kovilla ovatkin.



Toisaalta kun toka ja kolmas lapsi olivat 1v ja yli, alkoi helpottaa nopeammin kuin ekan kanssa, koska ekalla ei ollut viihdyttäjiä kuten muilla. TOisaalta on rankkaa, kun ei koskaan voi olla tilannetta, että kaikilla lapsilla olisi optimaalista. Esim. kesälomareissuilla ja muilla tehdään kompromisseja, Lintsillä ja muualla pakko esikoisen antaa periksi että tehdään asiat kuopuksen tahtiin ja välillä kuopuksen et tehdään esikoisen tahtiin. Onni on siis olla keskimmäinen, -pystyy yleensä nauttimaan koko ajan! ;)



T. 3 lapsen äiti

Jokainen lapsi on yksilö, kuten myös vanhemmat, ja jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan. Toiselle voi jokin elämäntilanne lapsen/lasten kanssa olla ylitsepääsemättömän uuvuttavaa, kun itse olet klaarannut samat jutut hymyssä suin.



Itse olen kolme alle kouluikäisen lapsen totaaliyksinhuoltaja (lasteni kanssa täysillä koko ajan 24/7), mutten ole tuntenut uupumusta muulloin kuin esikoiseni kanssa yksin ollessa. Toisaalta ystäväperheessäni olivat molemmat vanhemmat useamman vuoden kotona ja laittoivat silti esikoisensa, ja tuolloin vielä ainoan lapsensa, päiväkotiin kun olivat niin väsyneitä.



Mutta kun tuon ensimmäisenä kirjoittamani kappaleen ymmärtää, pystyy myös olemaan piruilematta toisille vanhemmille heidän väsymyksestään, mutta olemaan myös kuvittelematta että toiset yrittävät esittää parempaa kuin ovatkaan, kun he monen lapsen vanhempina kertovat helposta ja sujuvasta arjestaan.