Lue keskustelun säännöt.
Hitto kun ärsyttää useamman lapsen äidit joiden pitää koko ajan päteä!!!
20.03.2009 |
Perhekahvilassa pitää joka välissä olla muistuttamassa miten HELPPOA on kun on VAIN yksi lapsi!
Joo, monessa lapsessa on enemmän työtä kuin yhdessä ja taivas on sininen. Täytyykö se koko ajan erikseen ilmoittaa? Ja mistäs ne tietää miten vaikeaa sen yhdenkin kanssa voi olla (sairauksia tms.) ja ovat päässeet unohtamaan, että ekassa lapsessa on omat haasteensa kun kaikki asiat ovat itselle uusia.
Ihan turhaa tuollainen, joten miksi he jaksavat sitä koko ajan hokea meille yhden lapsen äideille? Tulee tosi aliarvioitu ja vähätelty olo itselle.
Kommentit (42)
että niin onkin helppoa. Sitten voit tulla tänne naureskelemaan, kun seuraavan kerran väsähtänyt suurperheen äippä tulee tänne vinkumaan uupumustaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että se ensimmäisen lapsen hoitaminen on KAIKISTA "rankinta", lähinnä siksi kun sitä ei ollut ennen tehnyt!:)
On äärettömän raskasta olla yhtäkkiä vastuussa pienestä ihmisestä 24/7 kun siihen ei ole tottunut!! Kaikki on "uutta" ja mistään ei ole sen kummemmin kokemusta...Niin ja sitäpaitsi tuo ainokainen vaatii usein äidin (tai isän) KOKO huomion, sillä Hänellä ei ole muuta seuraa!!
Omasta mielestäni pääsen nykyään PALJON helpommalla kuin aikoinaan esikoisen aikana:)
t. 12 lapsen äiti
Isommista lapsista on ihan todellisesti apua vauvan hoidossa. Minun mielestäni ensimmäisen vauvan kanssa oli rankempaa, koska asiat ovat uusia, niihin suhtautuu huolellisemmin ja ei ole auttavia käsiä.
Meillä esikoinen oli jo 4 v. kun tämä pieni syntyi ja hänestä on ollut korvaamatonta apua.
Mutta hei, aina löytyy ihmisiä, joiden pitää päteä milloin milläkin. Ja se johtuu heikosta itsetunnosta. Älä moisista välitä, älä alennu samaan meininkiin.
Meillä lapset syntyneet suht peräkanaa: kun nuorin syntyi, vanhemmat olivat 4- ja 2-vuotiaat. Tosi rankkaa oli niiden kanssa ja mitään apua en kyllä nelivuotiaalta pojaltani saanut. Ja sori vaan ap, mutta olen juuri sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa on sikahelppoa. Voit nukkua, kun se ainokainen nukkuu. Useampi lapsi harvemmin nukkuu samaan aikaan päikkärit. Samoin sylejä on kotona kaksi yhtä kohti, mutta useammassa lapsimäärässä ei todella kädet ja sylit riitä, jos kaikki lapset tarvitsevat just samalla sekunnilla apua jne.
Jos itse valitsee useamman lapsen ja vielä pienillä ikäeroilla niin miksi sitten valittaa siitä raskaasta ajasta lasten ollessa pieniä?
Meillä lapset syntyneet suht peräkanaa: kun nuorin syntyi, vanhemmat olivat 4- ja 2-vuotiaat. Tosi rankkaa oli niiden kanssa ja mitään apua en kyllä nelivuotiaalta pojaltani saanut. Ja sori vaan ap, mutta olen juuri sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa on sikahelppoa. Voit nukkua, kun se ainokainen nukkuu. Useampi lapsi harvemmin nukkuu samaan aikaan päikkärit. Samoin sylejä on kotona kaksi yhtä kohti, mutta useammassa lapsimäärässä ei todella kädet ja sylit riitä, jos kaikki lapset tarvitsevat just samalla sekunnilla apua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, kuinka raskasta äitiys on. Siitä asiasta kai tässä ketjussa oli kyse?
peräkkäin syntyneitten äiti
vaikeasti vammaista lasta. SINÄ et tiedä äitiyden raskaudesta yhtään mitään.
siitä, kuinka raskasta äitiys on. Siitä asiasta kai tässä ketjussa oli kyse?
peräkkäin syntyneitten äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, kyllä sinä valitat ja vielä kun et mistään mitään tiedä
siitä, kuinka raskasta äitiys on. Siitä asiasta kai tässä ketjussa oli kyse?
peräkkäin syntyneitten äiti
mitään siitä kuinka raskasta äityis on, vai mitä? Lasten määrälläkö se raskaus mittataankin? Eiköhän siihen vaikuta melkoisen MONI MUUKIN asia!? Olen esim. ihan varma että monella vähempi lapsisella perheellä on paljon rankempaa kuin meillä...meillä kun sattuu olemaan perusterveet lapset, jotka sairastavat muutenkin erittäin vähän:)
t. se 12 lapsen äiti;) Meilläkin on muuten kaikki lapse syntyneet "peräkkäin" eli missään välissä ei ole edes kahta vuotta ikäeroa! Onhan meillä siis plajon raskaampaa kuin teillä, onhan!?:D
siitä, kuinka raskasta äitiys on. Siitä asiasta kai tässä ketjussa oli kyse?
peräkkäin syntyneitten äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tässä puhuta kuitenkin keskimääräisyyksistä. Ja useamman lapsen äidillä ON keskimäärin enemmän kokemusta kuin yhden lapsen äidillä, ei siitä mihinkään pääse. Vammaisuudet on ihan eri juttu. Eihän sitäkään voi verrata, tietääkö insinööri enemmän kuin sairaanhoitaja.
onnistu kuin päikkäreiden nukkuminen ja sylit!!
Meillä on neljän lapsen kanssa samat rutiinit, kaikki nukkuvat päikkärit samaan aikaa ja jos kaikki haluavat lohdutusta samaan aikaan, kokoonnumme sohvalle vierekkäin jne jne..
Ei sitä kaikki osaa hoitaa montaa lasta;)
Meillä lapset syntyneet suht peräkanaa: kun nuorin syntyi, vanhemmat olivat 4- ja 2-vuotiaat. Tosi rankkaa oli niiden kanssa ja mitään apua en kyllä nelivuotiaalta pojaltani saanut. Ja sori vaan ap, mutta olen juuri sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa on sikahelppoa. Voit nukkua, kun se ainokainen nukkuu. Useampi lapsi harvemmin nukkuu samaan aikaan päikkärit. Samoin sylejä on kotona kaksi yhtä kohti, mutta useammassa lapsimäärässä ei todella kädet ja sylit riitä, jos kaikki lapset tarvitsevat just samalla sekunnilla apua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla kahden äiti kuin mitä oli olla yhden äiti.
(eihän se nyt vielä mitään kovin harvinaista extreme-urheilua ole että on useampia lapsia, kun ei nyt mistään kymmenestä kuitenkaan puhuta!), mutta joskus kieltämättä tulee kommentoitua kun yhden vauvan äidit mainostavat kovaan ääneen sitä miten eivät ollenkaan ymmärrä miten jotkut luuserit viitsivätkin väittää että elämä muuttuu lasten saamisen myötä. Kun helpostihan se vauveliini kulkee repussa patikkamatkoilla! Ei sitä ollenkaan tarvitse ottaa huomioon elämää suunnitellessa! Vitsi mitä mankujia muut äidit ovatkin kun väittävät että on vaikea löytää omaa aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useamman. Kun oli vain yksi lapsi, sitä keskittyi koko ajan häneen ja mietti jokaisesta inahduksesta, että mikäköhän sillä nyt on. Ja kun lapsi kasvoi vähän isommaksi niin koko ajan piti olla viihdyttämässä ja keksimässä tekemistä. Nyt kun niitä on neljä, niin huomaa miten helppoa se on kun pienimmät leikkii keskenään ja viihdyttävät toisiaan, eikä ihan jokaiseen inahdukseen ole edes aikaa reagoida...
mulle kanssa tarvitsee monen tutun mainostaa sitä kuinka mä en tiedä mistään rankasta mitään kun meillä on vaan yksi lapsi.
Kun eka synyi asuimme ulkomailla ja mies matkatöissä, oli siinä sitten kiva yksin uudessa paikassa hoitaa huutavaa lasta ja miettiä mikä on normaalia mikä ei, mitään neuvolaa ei ollut.
Kun menin lapsen ollessa 2 v. töihin sain hankkia hoitajan kotiin ja sydän kylmänä miettiä kuinka pärjäävät kaksin, muita kunnon vaihtoehtoja ei ollut.
Nyt olen erittäin stressaavassa esimeistyössä ja mies matkustaa noin 70% työajasta eli arki on minun vastuulla.
Toinen lapsi syntyi kuolleena rv 28 enkä sen jälkeen ole uskaltanut toista harkitakkaan.
Mutta enhän mä mitään tiedä äityidestä tai sen rankkuudesta.
mutta aloituksessani olikin kyse siitä, että mua ärsyttää kun sitä pitää toitottaa meille yhden lapsen äideille!
Perhekahvilassamme on pari tällaista äitiä, että on ihan sama mitä puhuu omista ongelmistaan, on aina vastaus tyyliin, että "voi voi kun yhden kanssa on vielä niin helppoa, ethän sä tiedä vielä mistään mitään..." Kyllä mä koen ekan lapsenkin haastavaksi enkä pidä, että sitä noin vähätellään.
ap
Ja sori vaan ap, mutta olen juuri sitä mieltä, että yhden lapsen kanssa on sikahelppoa. .
Meillä on hyvin herkkä, kehittynyt ja tasapainoinen nyt 5-vuotias poika, joka on auttanut vauvan hoidossa todella paljon. Kaikista 4 tai 5-vuotiaista ei siihen ole.
Hän tuo vaatteita, vaippoja ja muita tavaroita, "vahtii" tarvittaessa (eli ilmoittaa jos on joku ongelma), leikkii hänen kanssaan, antaa leluja jne. Viihtyvät hyvin yhdessä, eli kuopusta ei minun tarvitse aina leikittää.
Kaikistahan ei ole siihen, mutta meidän pojasta on. Ja hän on hyvin ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään.
Jos teidän 4-vuotiaat eivät auta, niin he eivät ehkä ole kypsiä siihen. Meitä on moneen junaan. Äitejäkin.
2
yhden lapsen äiti kuin kahden. Kolmatta ei vielä ole, niin en voi siitä sanoa mitään. :) Mutta ihan niinkuin tuo yksi vastaaja, koin että mulle oli apua vauvan syntyessä kolmevuotiaasta esikoisesta. Esikoinen viihdytti touhuillaan vauvaa ja toisaalta hänestä oli mulle jo seuraa kotona, eikä tullut sellaista tunnetta, että seinille puhuu. Ehkä useamman lapsen äitiys on fyysisesti raskaampaa ja monimutkaisempaa, mutta henkisesti paljon helpompaa. :)
Sorry, että huvittaa edelleen. Teillä on varmaan herkät perintötekijät.
Meillä on hyvin herkkä, kehittynyt ja tasapainoinen nyt 5-vuotias poika, joka on auttanut vauvan hoidossa todella paljon. Kaikista 4 tai 5-vuotiaista ei siihen ole.
Hän tuo vaatteita, vaippoja ja muita tavaroita, "vahtii" tarvittaessa (eli ilmoittaa jos on joku ongelma), leikkii hänen kanssaan, antaa leluja jne. Viihtyvät hyvin yhdessä, eli kuopusta ei minun tarvitse aina leikittää.
Kaikistahan ei ole siihen, mutta meidän pojasta on. Ja hän on hyvin ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään.
Jos teidän 4-vuotiaat eivät auta, niin he eivät ehkä ole kypsiä siihen. Meitä on moneen junaan. Äitejäkin.
2
Isommista lapsista on ihan todellisesti apua vauvan hoidossa. Minun mielestäni ensimmäisen vauvan kanssa oli rankempaa, koska asiat ovat uusia, niihin suhtautuu huolellisemmin ja ei ole auttavia käsiä.
Meillä esikoinen oli jo 4 v. kun tämä pieni syntyi ja hänestä on ollut korvaamatonta apua.
Mutta hei, aina löytyy ihmisiä, joiden pitää päteä milloin milläkin. Ja se johtuu heikosta itsetunnosta. Älä moisista välitä, älä alennu samaan meininkiin.