Te joiden lapset ovat jo teinejä/aikuisia

Ihana liikkumisen vapaus ja helppous. Ei lastenvahteja, pystytään miehen kanssa käymään omissa menoissa ja jutuissa helposti. Teinit ovat hyvää seuraa matkoilla tai shopatessa, tasavertaisina kohdellaan. Ei ole yhtään ikävä pikkulapsiaikoja. Aika on kulunut kyllä nopeasti.

Eriävä kommentti. 

Minä ikävöin. Elämäni parasta aikaa oli lasten kanssa tiiviisti oleminen. Aina kyläiltiin, joka päivä oli jotain sovittua menoa: uimahallia, luistelua, konserttia... ja aina muutenkin tekemistä. 

Aina joku kylässä kahvittelemassa jne. 

Nyt olen yksinäinen. Lapset käyvät kyllä silloin tällöin ja on minulla ystäviä. Mutta elämänmaku puuttuu. Nyt tajuaa, että hyvä asia on tehdä sellaistakin, mikä ei juuri sillä hetkellä huvita. 

Se on elämää! Nyt, kun voi tehdä ihan mitä haluaa, niin ei huvita!

Aika on mennyt todella nopeasti. En voi tajuta, että kuopuksenikin on jo 15-vuotias mopopoika.

Kaipaanko sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä? Kyllä kaipaan, ja samalla en. Nautin nykyisestä vapaudesta liikkua ilman päiväuniaikatauluja, mutta toisaalta samalla muistelen kaiholla niitä aikoja, kun sain kolme pientä viereeni kuuntelemaan iltasatua.

Aikansa kutakin. En voi muuta ohjeistaa, kuin että nauti joka hetkestä.

Olen ollut lasten kanssa lähes 24/7, tukiverkot puuttuu ja mies yrittäjä. Nyt kun ovat teinejä, on vieläkin ihan ihmeellistä kun on niin paljon omaa aikaa. Toisaalta kaipaan niitä pieniä tyttöjä joita he kerran olivat, meillä oli monet hauskat retket ja jutut. Kaipaan myös lasteni joitakin ystäviä, meillä oli paljon kavereita yökylässä ja kuljetin omieni kanssa harrastuksiin ja tulin läheiseksi myös monen heistä kanssa. Nyt on kurjaa kun ei enää heitäkään näe. 

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:19"]Aika on mennyt todella nopeasti. En voi tajuta, että kuopuksenikin on jo 15-vuotias mopopoika.

Kaipaanko sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä? Kyllä kaipaan, ja samalla en. Nautin nykyisestä vapaudesta liikkua ilman päiväuniaikatauluja, mutta toisaalta samalla muistelen kaiholla niitä aikoja, kun sain kolme pientä viereeni kuuntelemaan iltasatua.

Aikansa kutakin. En voi muuta ohjeistaa, kuin että nauti joka hetkestä.
[/quote]

Tunnen suurta häpeää siitä että tahtoisin että tää uhmis nyt kasvaisi 5-10 vuotta äkkiä. Tiedän että pitäisi nauttia mutta tää aika vaan matelee. Ja kyllä, hävettää nämä ajatukset.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:03"]

okei, kysyin siksi vaan kun tuntuu etten enää osaa yhtääb nauttia tästä pikkulapsi ajasta. Odotan vain että olisi edes kouluiässä.

[/quote]

Meidän vanhempi (5 vuotta) on alkanut viihtymään nyt kevään tullen pihalla yksikseen ja saattaa olla hyvällä säällä koko päivän pihalla. Elämä tuntuu taas mukavalta. Pienempi nukkuu päiväunet js on se ihana hiljainen hetki päivässä. Isompi on myös niin villi ja valittaa koko ajan tylsyyttä sisällä, että tämä on iso helpotus. Kohta tulee kaverit jonne mennä ja kohta toivon varmaan, että olisi edes joskus kotona :D

Mulle lasten päiväkodin aloituskin on sellainen helpotus kun ei ole vaan äiti baan myös jotain muuta ja saa olla myös enemmän itseksensä.

lisää kokemuksia! :)

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 12:58"]

Mukavalta tuntuu. En ikävöi. Eikä näin jälkeenpäin ajatellut mennyt mitenkään hirmu nopeasti. Aika aikaa kutakin. Toisaalta, molemmat jo kotoa muuttaneet lapset asuvat lähellä, ja meillä on tosi hyvät ja läheiset välit. Etenkin tytärtä näen monta kerta viikossa. Jos asuisivat kaukana, esim. ulkomailla, saattaisin ikävöidä pikkulapsi- ja koululaisaikoja.

[/quote]

Meillä samoin. 3/4 on jo poissa kotoa mutta lähellä, viestittelemme lähes päivittäin ja näemme ainakin 2x kuukaudessa kun tulevat viikonloppuna syömään koko sakki. Reissataankin joskus porukalla

Ainoa mitä harmittelen on se ettei kaikkea heidän lapsuudestaan muista, yksityiskohdat on kadonneet kiireen ja arjen jalkoihin. Ja se että lapsuus oli vaatimatonta mutta toisaalta rakastavaa ja turvallista, oli isovanhemmat lähellä ja vietettiin paljon aikaa lasten kanssa.

Hyvin näyttävät selvinneen siitä:)

Kaipaan lasteni lapsuutta. Olin aivan liian vähän läsnä ja tartuin ihan liian ohuesti hetkeen. Olisi pitänyt pysähtyä enemmän, pysähtyä jokaisen narsissin luokse ihailemaan kukkaa. Oli olevinaan kiire tehdä kaikkea.'

Nyt lapset on muuttaneet kuopusta lukuunottamatta pois kotoa ja huomaan, että olin huono äiti. Olin liian vähän läsnä.

Toisaalta en missään nimessä halua uutta kierrosta lastenlasten kanssa. Kiitos ei!

Ihanaa kun muuttivat jo omilleen.

Meillä lapset 13 ja 15. En kaipaa pikkulapsiaikoja, olen tyytyväinen  tilanteeseen jossa ollaan nyt. Nopeasti toki vuodet vierii ruuhkavuosissa ja lasten kasvaessa, mutta ei liian nopeasti, sopivasti minusta. Olen tyytyväinen myös valintoihini kuten siihen että olin pitkään kotiäitinä ja keskityin lapsiin ja kotiin täysin. Ja siihen että päätin hankkia lapset hyvin nuorena, nyt on mukava olla vasta 34 ja vaiheessa missä kaikki "pakollinen" alkaa olla saavutettu: on koulutus, hyvä työpaikka, lapset on jo isoja, talous kohdallaan.

Nyt alkaa minun ja mieheni "keski-iän villitys", aletaan matkustella ja viettää rentoa boheemielämää  :)

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:19"]

Aika on mennyt todella nopeasti. En voi tajuta, että kuopuksenikin on jo 15-vuotias mopopoika.

Kaipaanko sitä aikaa, kun lapset olivat pieniä? Kyllä kaipaan, ja samalla en. Nautin nykyisestä vapaudesta liikkua ilman päiväuniaikatauluja, mutta toisaalta samalla muistelen kaiholla niitä aikoja, kun sain kolme pientä viereeni kuuntelemaan iltasatua.

Aikansa kutakin. En voi muuta ohjeistaa, kuin että nauti joka hetkestä.

[/quote]

Samaa mieltä kuin tämän kirjoittaja: tunnelmat ovat välillä hyvinkin sekavat. Toisaalta nautin uudesta vapaudesta ja elämän helppoudesta, mutta välillä kaipaan pikkulapsiajan intensiivisyyttä, tai sitten aika on kullannut muistot. Enimmäkseen kyllä nautin tästä elämänvaiheesta, mutta välillä tunnen itseni yksinäiseksi: teinit omissa menoissaan ja mies paljon töissä. Äkkiä on kyllä mennyt aika.

Muistan AP:n tunnelmat, nyt nautin lapsistani ja äitiydestä enemmän kun lapset ovat isompia, ei kaikista ole hyviksi pikkulasten vanhemmiksi.

No mulla lapset 11 ja 13. Parasta aikaa kun on lapset kotona ja ovat jo melkein teinejä. On silti tietty vapaus ja saa nauttia silti nuorten seurasta. Nyt saan tehdä nuorten kanssa asioita joista itsekkin tykkään ja ei tarvitse vahtia ja lastenhoito on takana.

Sitä aikaa pelkään, kun muuttavat pois. Silloin koti on todella tyhjä.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:15"]

Eriävä kommentti. 

Minä ikävöin. Elämäni parasta aikaa oli lasten kanssa tiiviisti oleminen. Aina kyläiltiin, joka päivä oli jotain sovittua menoa: uimahallia, luistelua, konserttia... ja aina muutenkin tekemistä. 

Aina joku kylässä kahvittelemassa jne. 

Nyt olen yksinäinen. Lapset käyvät kyllä silloin tällöin ja on minulla ystäviä. Mutta elämänmaku puuttuu. Nyt tajuaa, että hyvä asia on tehdä sellaistakin, mikä ei juuri sillä hetkellä huvita. 

Se on elämää! Nyt, kun voi tehdä ihan mitä haluaa, niin ei huvita!

[/quote]

Tätä mäkin pelkään ihan kauheesti!! Mä haaveilen että joku lapsista tekisi lapsen ja mä olisin tietenkin paljon sen elämässä mukana ja se sais olla meillä usein. Sitä vauva vaihetta mä en kaipaa. Mä olen ajatellut adoptoivanikin mutta kun en mä saa. Tulispa jostain vaan joku pieni lapsi ja kysyisi että voitko sä olla mun äiti. Jos niin ei käy niin ainakin 1 noista nykyisistä ei lähde yhtään minnekään. Mä en pysty elämään yksin ja kaipaan ihmisiä ympärillä koska oon tottunut siihen. Mä mietin myös että muuttais kimppaan jonkun kaverin kanssa mutta ihan oikeesti ei siitä mitään tulis. En mä suostu elämään niin että katson vaan jostain ikkunasta ulos ja kyyneleet valuu pitkin poskia. 

Lasten lapsuus on mennyt liian nopeasti. Olin varmaan liian stressaantunut. Nyt kun ovat aikuisia niin ei niitä voi ottaa syliin ja silitellä ja opetella uusia asioita. Missään nimessä en halua kokea sitä uudestaan, mutta ikävä kuitenkin sitä kaikkea.

Kyllä se aika meni hujahduksessa, mutta en kaipaa sitä aikaa kuitenkaan uudelleen. Nyt on eri vaihe elämässä ja tämäkin aika on ihanaa aikaa. Jokaisessa vaiheessa on omat ihanat puolensa.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 13:06"]

Olisin voinut vannoa etten hetkeäkään kaipaa sitä aikaa kun kolme lastani olivat pieniä. Pyörrän pyhät puheeni ja toivon kuitenkin että olisivat jälleen pieniä :) 

Lapseni ovat parikymppisiä ja muuttamaisillaan kotoa. 

[/quote]

Samaa mieltä! On niin hirvittävän ikävää kun vanhin on muuttanut pois. Ikävä on kova ja tuntuu kuin pala minusta olisi leikattu pois. En arvannut, että se ottaa näin lujille.

Voi nauti täysillä ettei tarvitse katua myöhemmin. Aika menee kovin nopeasti. Ja se pitää paikkansa pienet lapset pienet huolet, isot lapset isot huolet. Odota vain.

Vaikka aika monesti sitä hermostuu että nyt mä kuristan noi niin on ne omat lapset kuitenkin vaan niin parasta mitä elämässä on. Ihan paskaa että niitten pitää kasvaa noin nopeasti ja sitten kun ne on oikeesti aikusia niin ei voi enää raivostua samalla lailla ja huutaa että miten asiat tehdään ja takavarikoida mitään ja väitellä opettajien kanssa ja kuunnella niitten valituksia. Mun kaverini tosin sanoi että nykyään nuoruus jatkuu 30 vuoteen asti ja ne on ihan avuttomia ainakin sinne. Se tieto helpottaa mun mieltä paljon. 

Minusta on ikävää kun vanhin on muuttanut pois. Perhe ei ole enää samalla tavalla ehjä. Olen tietysti iloinen, että lapseni pärjää mutta en itse pidä tästä elämänvaiheesta yhtään. Oli paljon hauskempaa kun lapset tulivat aina koulupäivän jälkeen kotiin ja oltiin perheenä. Palaisin 8 vuotta ajassa taaksepäin mielelläni.