Miksi vauvat nukkuvat niinkuin ne nukkuvat

Laitanpa tämän nyt tähän etusivullekin, jos kiinnostuneita lukijoita löytyy. :)



"Vastasyntynyt nukkuu suurimman osan vuorokaudesta. Kun hän on valveilla, hänen elämänsä täyttyy syömisestä ja läheisyyden tankkaamisesta.

"Ensimmäiset kolme kuukautta vauvan rytmiä määrittelevät fysiologiset ja biologiset tarpeet", sanoo lapsiin erikoistunut sairaanhoitaja, psykoterapeutti Jaana Pajunen.

Pienen vauvan rytmi poikkeaa täysin aikuisen rytmistä: vauvan uni jakaantuu tasaisesti vuorokauden ympäri. Yöllä nukuttu aika saatta vanhempien näkökulmasta tuntua kovin vähäiseltä, ja ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa voivat olla hyvin väsyttäviä.

Tavatonta ei ole sekään, että vauvan päiväunet jäävät lyhyiksi. Jotkut vauvat saattavat torkkua vain vartin pätkiä, kun toiset vetelevät rauhallisesti usean tunnin unia.

"Jokaisella vauvalla on omat nukkumistapansa ja -tarpeensa. Yksilöllinen vaihtelu on suurta", Pajunen muistuttaa.

Lohdullista on, että vähitellen vauva alkaa nukkua säännöllisemmin. Kolmen kuukauden iässä vauva on tavallisesti valveilla jonkin selkeän ajanjakson tiettyyn aikaan vuorokaudesta, ja pisin yhtenäinen unijakso alkaa ajoittua yöhön.

Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten helposti hän pääsee univalverytmiin.

Vauva voi kaivata jo muutaman kuukauden iässä tavallista enemmän virikkeitä, nukkua vain lyhyitä jaksoja ja itkeä jäädessään yksin sänkyyn. Tällaisen vauvan pitäisi saada olla sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi ja vauva oppisi olemaan tyytyväinen myös itsekseen.

"Toisilla on jo sikiöajasta lähtien voimakas taipumus rytmisyyteen, toisilla heikompi. Vauva reagoi oman temperamenttinsa mukaan. Siksi vanhempien pitää opetella virittäytymään juuri tämän lapsen mukaan ja herkistyä kuuntelemaan hänen tarpeitaan. Yhdenlaisella vanhemmuudella ei välttämättä pärjää koko sisaruskatraan kanssa", Pajunen sanoo.



UNELMANA EHJÄT YÖUNET



Useimmat vanhemmat unelmoivat siitä, että vauva nukkuisi kokonaisia öitä. Yöheräämiset ovat kuitenkin tavallisia aina taaperoikään asti.

"Kaikki lapset heräilevät öisin. Ratkaisevaa on se, kuinka vauva oppii nukahtamaan uudestaan omin voimin, sen sijaan että herättäisi vanhempansa", toteaa Pajunen, joka on pitänyt unikoulua 14 vuoden ajan.

"Pienellekin vauvalle kannattaa tarjota päivisin virikkeellistä ja vastavuoroista yhdessäoloa, jotta yöt rauhoittuvat nukkumiselle. Vauvan kanssa kannattaa seurustella illalla aktiivisesti ja pitää hänet hereillä niin kauan, että vauvan pisin yhtenäinen unijakso osuisi vanhempien nukkumisen kanssa samaan aikaan."

Ennen nukkumaanmenoa vauva tarvitsee säännölliset rituaalit, samanlaisina ja samaan aikaan toistuvat iltatoimet, jotka valmistavat häntä unten maille.

"Arjen pitäisi olla ennakoitavaa ja johdonmukaista, ja vanhempien pitäisi toimia samalla tavalla."

Noin 3-4 kuukauden iästä lähtien vauvaa voi vähitellen opettaa nukahtamaan itsenäisesti, vaikkapa niin, että lapsen annetaan rauhoittua sylissä ja nostetaan omaan sänkyyn puoliunessa. Vähitellen lapsi oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä ilman vanhempien läsnäoloa. Yli viiden kuukauden ikäisen vauvan pitäisi selkeästi olla hereillä silloin, kun hänet laitetaan sänkyyn.

Pajunen puhuu uniassosiaatioista eli asioista, jotka liittyvät tilanteeseen juuri ennen nukahtamista. "Kun vauva herää yöllä, ympäristön pitää olla sama johon hän nukahti. Silloin vauva voi turvallisin mielin jatkaa nukkumista."

Eli jos äiti on illalla taputtanut vauvaa pyllylle niin, että tämä on nukahtanut, vauva vaatii saman myös yöllä herätessään. Tai jos huoneessa palaa yövalo vauvan nukahtaessa, sen pitää olla päällä myös yöllä.

Imetyskin saattaa Pajusen mukaan aiheuttaa unipulmia. "Vauva ei saisi nukahtaa rinnalle. Kun vauva syö jo kiinteää ruokaa, hänelle kannattaa antaa viimeiseksi illalla esimerkiksi puuroa. Jos viimeiset assosiaatiot liittyvät rintaan, vauva ei nukahda helposti ilman sitä."

Jos vauva tarvitsee maitoa yöllä, hänet kannattaa imettää mahdollisimman vähäeleisesti hämärässä huoneessa.

VANHEMPI VOI HÄIRITÄ VAUVAN UNTA



Moni vauva itkeskelee yöllä puoliunissaan, mutta vaipuu takaisin uneen itsekseen tai pienellä' rauhoittelulla. Vauvalle voi puhua tasaisella, pehmeällä äänellä tai koskettaa häntä vakaalla kädellä selkään tai takamukselle. Jos vanhempi sen sijaan alkaa hoitaa vauvaa aktiivisesti ja ottaa häneen katsekontaktin, vauva herää kokonaan ja alkaa odottaa, että hänen kanssaan seurustellaan. Näin vanhempi voi vaikeuttaa vauvan palaamista uuden unijakson alkuun.

"Vauva oppii helposti, että kun hän vähän kiekaisee sängyssään, vanhempi ryntää paikalle. Vanhempien kannalta vaikeus on siinä, että vauva pitää pikkuhiljaa opettaa vähän pidempään odotukseen niin, ettei ihan jokaiseen äännähdykseen tarvitse vastata heti", Pajunen toteaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vauvaa pitäisi huudattaa. "Kun vanhempi tuntee lapsensa, hän tietää, milloin vauvan kutsuun pitää vastata. Vauvan luokse pitää mennä ennen kuin hän on hysteerinen ja paniikissa."

Se, että vanhempi luottaa itseensä, on vauvan nukkumisen kannalta tärkeää. "Kun vanhempi luottaa siihen, että on tyydyttänyt vauvan tarpeita riittävästi päivällä ja että vauva pärjää yön ilman vanhempaansa ja päinvastoin, hän voi hyvällä omallatunnolla olla seurustelematta vauvan kanssa yöllä", Pajunen toteaa.

Jos vauva heräilee öisin, hänet kannattaa laittaa nukkumaan eri huoneeseen kuin vanhemmat, ainakin siksi ajaksi, kun nukkumista harjoitellaan.

"Äidit ovat herkkiä lastensa äänille, ja äiti saattaa ennakoida vauvan heräämistä, jos vauva on ihan vieressä: Nyt se pyörii sängyssään, taitaa haluta rintaa. Vauva herää äidin väliintuloon, vaikkei olisi muuten herännyt."

Sisarukset ovat toinen syy siihen, miksei puolivuotiaan vauvan ehkä ole Pajusen mielestä hyvä nukkua vanhempiensa huoneessa.

"Jos vauvalla on isosisarus, tätä voi ketuttaa, jos vauva saa olla yöt vanhempiensa kanssa."

Jo puolivuotias kannattaa laittaa samaan huoneeseen isomman sisaruksen kanssa. "Kokemus on osoittanut, että se toimii, lapset eivät yleensä häiriinny toisistaan. Lisäksi se tiimiyttää sisarukset. He ovat yksikkö, vanhemmat toinen."



ONKO PÄIVÄUNIPAKKO TARPEEN?



Myös vauvan päivänukkumista voi varovasti koettaa rytmittää. Alle puoli vuotias nukkuu yleensä kolmet päiväunet, 6-12 kuukauden ikäinen kahdet. Kun lapsi on täyttänyt vuoden, hänen kanssaan voi yrittää pärjätä yksillä päiväunilla.

"Jos toiset päiväunet on jätetty pois, lapsi voi olla hyvin väsynyt silloin, kun olisi toisten päiväunien aika. Vanhemman pitää tällöin auttaa lasta väsymyspiikin ylitse ja tehdä lapsen kanssa jotain, seurustella, leikkiä tai laulaa", Pajunen sanoo.

Kun lapsi on tottunut yksiin päiväuniin, sillä rytmillä elellään, kunnes ainoatkin päiväunet jäävät pois. "Jos lapsi saa elää oman luontaisen rytminsä mukaan, eikä ympäristö vaadi päiväunille menoa, lapsi jättää päiväunet pois yleensä 2-3-vuotiaana. Yksilöllisiä eroja toki on. Jotkut lapset lopettavat päivällä nukkumisen jo puolitoistavuotiaana", Pajunen sanoo.

Hyvä muistisääntö on, että jos lapsen nukuttamiseen menee kauemmin kuin itse nukkumiseen, päiväunet kannattaa suosiolla unohtaa.

Päiväkodeissa vaaditaan, että lapset menevät päiväunille aina lounaan jälkeen, vaikka moni lapsi pärjäisi jo ilman niitä.

"Kotona vanhemmat sitten ihmettelevät, kun taapero ei saa illalla nukutuksi ja keikkuu ylhäällä vielä puolenyön aikaan", Pajunen toteaa.Leikki-ikäisen oikea nukkumaanmenoaika on kello 20-21.

Jotta lapsi nukkuisi yönsä hyvin, alkuillan torkkuja kannattaa välttää.

"Unirytmi menee sekaisin tosi pienestä. Jos taapero esimerkiksi simahtaa päiväkodista tullessa kymmeneksi minuutiksi rattaisiin, torkahdus voi siirtää nukkumaanmenoa kahdella tunnilla eteenpäin", psykoterapeutti Jaana Pajunen huomauttaa.

Mutta tää jatkuu vielä tän viestin verran. :)



NÄIN VAUVAN UNI KEHITTYY



0-3 KUUKAUTTA



*Vastasyntynyt nukkuu - välillä syvemmin, välillä kevyemmin - suurimman osan ajasta, keskimäärin 16-17 tuntia vuorokaudessa, sillä vauvan kypsymätön aivokuori ei pysty ylläpitämään valvetilaa pitkään.

*Vastasyntyneen uni poikkeaa vielä suuresti isomman lapsen tai aikuisen unesta. Jopa yli puolet pienen vauvan unesta on aktiivista unta: Vauvan hengitys on epäsäännöllistä, silmät liikkuvat luomien alla, vauva liikuttelee kehoaan ja päästelee ääniä. Kasvojen liikkeet ovat usein ilmeikkäitä: vanhemmat voivat ihastella, miten suloisesti vauva hymyilee nukkuessaan.

*Pieni vauva aloittaa unensa aktiivisella unella ja painuu sen jälkeen syvään uneen palatakseen jälleen kevyempään uneen. Aikuisella järjestys on päinvastainen: Aikuinen nukahtaa torkeunen ja kevyen unen kautta syvään uneen (näitä vaiheita kutsutaan non rem -uneksi) ja siirtyy siitä vilkeuneen, aktiivisten unien näkemisen vaiheeseen (rem-uneen).

*Kun vauva on rauhallisen, syvän unen vaiheessa, hän hengittää säännöllisesti, silmät eivät liikahtele ja vauva on hiljaa ja paikoillaan.

*Pienen vauvan yksi unijakso on pituudeltaan noin 50-70 minuuttia, kun se aikuisella on noin puolestatoista tunnista vajaaseen kahteen. Nukkuva vauva on noin kerran tunnissa altis heräämään: hän tarkistaa, ovatko asiat kunnossa ja nukahtaa uudelleen.



3-6 KUUKAUTTA



*Noin kolmen kuukauden iästä eteenpäin vauvan pisin unijakso alkaa rytmittyä yöhön. Valvejaksot alkavat pidentyä ja keskittyä päiväsaikaan. Päivisin vauva nukkuu yleensä kolmet päiväunet.

*Aktiivisen unen osuus alkaa vähentyä. Sitä on nyt runsas kolmannes vauvan unen kokonaismäärästä.

*Kun vauva alle kolmikuisena nukahti aktiiviseen uneen, alkaa hän noin kolmesta kuukaudesta eteenpäin nukahtaa syvään uneen. Unijakson ranekke alkaa siten muistuttaa jonkin verran aikuisen unijakson rakennetta.

*Vauva nukkuu keskimäärin 14-15 tuntia vuorokaudessa.



6-12 KUUKAUTTA



*Terve vauva, joka saa maidon lisäksi kiinteää ruokaa, ei tarvitse enää ruokaa yöllä. Vauva voi nukkua pitkät yöunet ilman yösyöttöjä.

*Päivisin vauva nukkuu yleensä kahdet päiväunet. Yksivuotissyntymäpäivän lähestyessä toiset päiväunet lyhenevät ja voivat jäädä pois. Yksi vuotta täyttänyt vauva pärjää jo yksillä päiväunilla. Hän nukkuu keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa.

*Vauvan motorinen ja emotionaalinen kehitys etenee nopeasti, ja yöuni häiriintyy herkästi. Sellainenkin vauva, joka aiemmin on nukkunut hyvin, saattaa tarvita apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.

*Vauvan uni muistuttaa yhä enemmän aikuisen unta. Vauvan rauhallisen unen sisällä voidaan erottaa aikuisten non rem -univaiheita vastaavia tiloja. Aktiivinen univaihe alkaa sisältää aikuisen rem-unen piirteitä: Aivosähkötoiminta viittaa valveeseen, mutta tahdonalaiset lihakset ovat silmien liikelihaksia lukuun ottamatta lamaantuneet. Silmät siis liikkuvat, mutta muuten lapsi on liikkumatta. Aikuinen näkee vilkeunen aikana unia, mutta on epävarmaa, minkä ikäisenä lapsi alkaa nähdä unia; ehkä vasta muutaman vuoden iässä.



MYÖHEMMIN



*3-4 vuoden iässä lapsen unijaksot pitenevät aikuisen unijakso mittaisiksi, noin 90-110 minuuttiin.

*Viidenteen ikävuoteen mennessä aktiivisen unen (rem-uni) osuus on vähentynyt aikuisen tasolle, noin 2o prosenttiin.

*Vasta 8-12-vuotiaan lapsen uneen ilmaantuu torkkumisvaihe, jolla aikuisen uni alkaa. Torkeunessa lihakset alkavat rentoutua ja silmänliikkeet hidastua, mutta ihminen itse ei vielä koe nukkuvansa. Äkilliset lihasnykäykset saattavat palauttaa valvetilan nopeasti."

**********"Vauva oppii helposti, että kun hän vähän kiekaisee sängyssään, vanhempi ryntää paikalle. Vanhempien kannalta vaikeus on siinä, että vauva pitää pikkuhiljaa opettaa vähän pidempään odotukseen niin, ettei ihan jokaiseen äännähdykseen tarvitse vastata heti", Pajunen toteaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vauvaa pitäisi huudattaa. "Kun vanhempi tuntee lapsensa, hän tietää, milloin vauvan kutsuun pitää vastata. Vauvan luokse pitää mennä ennen kuin hän on hysteerinen ja paniikissa."

Se, että vanhempi luottaa itseensä, on vauvan nukkumisen kannalta tärkeää. "Kun vanhempi luottaa siihen, että on tyydyttänyt vauvan tarpeita riittävästi päivällä ja että vauva pärjää yön ilman vanhempaansa ja päinvastoin, hän voi hyvällä omallatunnolla olla seurustelematta vauvan kanssa yöllä", Pajunen toteaa.

Jos vauva heräilee öisin, hänet kannattaa laittaa nukkumaan eri huoneeseen kuin vanhemmat, ainakin siksi ajaksi, kun nukkumista harjoitellaan.********



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."



Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.



Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Deborah Jackson: Three in a bed:



hyväätarkoittavat neuvot

Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin).



Jacksonin mukaan moni synnytyksenjälkeinen masennus tai äidin kriisi vältettäisiin, jos jo synnytyssairaalassa tuettaisiin äidin ja lapsen luonnollista läheisyyttä ja annettaisiin lapsen nukkua yhdessä äidin kanssa. Kun äidin ja lapsen side on vahva, molemmilla on helpompaa.

Joka tapauksessa Jackson siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo "hyvää tarkoittavat neuvot" opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on "He yrittävät vain auttaa". Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat. Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei tarvitsisi nukkua yksin.

Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän kirjoittaa: "Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin."



läheisyys

Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta - pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta. Rakastetuksi tulemisen tunnetta: "Voidaan sanoa, että jos vauvan vartalo on ilon ja mielihyvän lähde äidin sylissä, sama vartalo tulee olemaan ilon ja mielihyvän lähde vauvalle itselleen myöhemmin elämässä."



Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan.



käytännön neuvoja

Jackson käy läpi tavallisimmat turvallisuuteen liittyvät ennakkoluulot, ja vakuuttaa lapsen vieressä nukkumisen olevan turvallista, kunhan äiti ei ole päihtynyt tai sairas, ja kunhan sänky on oikeanlainen (ei esimerkiksi liian pehmeä sohva). Itse asiassa kätkytkuolemia esiintyy vähemmän lapsilla, jotka nukkuvat äidin läheisyydessä kuin niillä, jotka nukkuvat omassa sängyssä eri huoneessa. Äidin lähellä lapsi myös pysyy lämpimämpänä kuin muualla nukkuessaan.



Vauvan vieressä nukkuminen myös helpottaa imetystä.Imetyksen onnistuminen on todennäköisempää, jos äiti ja vauva saavat nukkua yhdessä.

Nomads and nannies -luvussa Jackson käy kiinnostavasti läpi nukkumistapoja eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.



Kirjan loppupuolella Jackson listaa erilaisia käytännön kysymyksiä ja vastaa niihin. Hän käy läpi myös tavallisimpia "muttia": mutta jääkö se sitten loppuiäkseen siihen? Tottuuko se liian hyvälle? Tuleeko siitä tapa? Jackson kirjoittaa:

"Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä."

Käytännön neuvot tuntuvat hyviltä, samoin esimerkit Jacksonin omasta perheestä. Liedloffin kirjasta tämän erottaakin maanläheisyys ja kokemus: kolmen lapsen äitinä Jackson kyllä tietää mistä puhuu, eikä liiku - isosta tietomäärästä huolimatta - pelkästään teorian tasolla. Hän ei pelkää myöskään tarttua ongelmiin ja vastaväitteisiin.



Läpi kirjan kulkee punaisena lankana kehotus: äidit, luottakaa omiin vaistoihinne. Kun äidin ja lapsen side on vahva, äiti kyllä tietää, mikä tuntuu oikealta. Läheisyys luo siteen äidin ja vauvan välille.

Sears: Nighttime Parenting:http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html



Kirjan läpikäyvä ajatus on siis se, että kun perheessä noudatetaan attachment parenting -käytäntöjä, lapset ja sen myötä myös vanhemmat saavat nukkua paremmin. Asian ymmärtämiseksi Sears esittelee tosiseikkoja ja tutkimustuloksia vauvojen ja pikkulasten unesta.



Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi "itsenäistää": totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan.



Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html

Granju suosittaa, että lasta ei jätetä yksin öiseen aikaan. Perhepeti voi taata paremman unen koko perheelle, kun vauvan yöheräämiset vähenevät. "Please, please, please don't Ferberize your baby", Granju kirjoittaa - Dr. Richard Ferber on amerikkalainen lääkäri, joka on kirjoittanut Babywise-oppaan, jossa suosittelee huudattamisunikoulua vauvoille parempien yöunien takaamiseksi.



Granjun mukaan vauvan jättäminen yksin huutamaan on kaikkea muuta kuin suositeltavaa. Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi, Granju kirjoittaa, huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti.



Juliana, yksivuotiaan tyttären äiti, kertoo kokemuksensa huudattamisesta, "Ferberin metodista".



"Ferberin metodi oli itse asiassa syy, joka muutti meidät AP-vanhemmiksi. Kokeilimme sitä, kun Jenna oli puolivuotias, vaativa ja suuritarpeinen vauva. Jenna alkoi huutaa kurkku suorana sillä sekunnilla, kun lähdimme huoneesta (siliteltyämme ja taputeltuamme häntä ensin, kuten Ferberin kirjassa suositellaan). Hän jatkoi hirvittävää, korviasärkevää karjuntaansa pieniä taukoja lukuunottamatta neljän tunnin ajan.



Silloin tällöin kävimme kertomassa hänelle, että rakastamme häntä ja teemme tätä vain hänen omaksi parhaakseen. Joka kerta, kun näin hänen pienet kyynelten juovittamat kasvonsa anelemassa, etten jättäisi häntä, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta kirjan mukaan meidän oli tehtävä se, mikä oli Jennalle parhaaksi, jos halusimme olla hyviä vanhempia. Muuten hän ei koskaan oppisi nukahtamaan itsekseen. No, lyhyesti sanottuna hän ei lopultakaan nukahtanut tuona yönä ja minä tunsin sisälläni, että se mitä teimme, oli todella väärin.



Viikkoja tapahtuman jälkeen Jenna ripustautui minuun kuin apinanpoikanen eikä halunnut päästää minua näkyvistään. Hänen kurkkunsa oli käheä huutamisesta. Hän alkoi itse asiassa nukkua paljon huonommin kuin aikaisemmin, koska hän pelkäsi, että jättäisimme hänet taas yksin. Koko kauhea kokemus sai minut etsimään uudenlaista tapaa käsitellä hänen persoonaansa. Olen todella iloinen, että löysin Tri Searsin kirjan ("The Fussy Baby: How To Bring Out the Best in Your High-Need Child", Signet 1989). Se muutti elämämme." (Juliana)

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml



Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.



Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.



Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.



Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.



"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.



Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"



Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.



Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."



Perhepeti ehkäisee väsymystä

Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä.

Useimpien vauvojen mieleen on nukkua vanhempiensa kanssa. Virallisesti yhdessänukkumista ei suositella mutta aikuinen ihminen pystyy kyllä itsekin tekemään omat päätöksensä. Ei ole mitään syytä miksi terve, normaali äiti tai isä ei voisi nukuttaa lastaan vieressään jos niin haluaa. Perhepeti on luonnollinen ja lapsiystävällinen vaihtoehto. Ainoastaan vesisänky on sellainen vuode, jossa ei vauvaa saa nukuttaa vieressään, eikä muutenkaan ole suositeltavaa vauvaa sinne jättää yksinkään nukkumaan.



Alkuun vauva voi mainiosti nukkua samassa sängyssä vanhempiensa kanssa. Se ei vie paljoa tilaa ja äidin on vaivatonta ja helppoa hoitaa yösyötöt ilman sen suurempia rasituksia. Kun vauva kasvaa ja oppii itsekin liikkumaan, on hyvä tarkistaa nukkumajärjestelyt. Lapsi voi tippua sängystä mikäli hän nukkuu reunan puolella, varsinkin jos jo osaa itse kääntyä. Tässä vaiheessa kannattaa lapsi laittaa seinän ja vanhemman väliin, siirtää patjat lattialle,kehitellä laita omaan sänkyyn tai hankkia vauvalle sänky oman sängyn viereen. Näitä voi kukin kehitellä itsekin sen mukaan miten mielikuvitus ja käytännöllisyys antaa myöden. Jos haluaa vauvalle pinnasängyn, paras on tietenkin sellainen,josta saa toisen laidan joko kokonaan pois tai esim. taitettua laidan yläosan alas. Tällä systeemillä voi vauvaa nukuttaa vieresssään myös silloin, kun ei halua vauvaa samaan sänkyyn nukkumaan. Myöhemmin voi pinnasängyn vaihtaa tavalliseen lastensänkyyn, lapsesta riippuen joko kokonaan laidattomaan tai sellaiseen johon saa toiseen reunaan laidan.



Joskus kuulee kritisoitavan perhepetiä sillä, että vanhemmat voivat tukehduttaa lapsen esim. kierähtämällä sen päälle. Tämä ei ole mahdollista kun on kyse terveistä, normaaleista vanhemmista. Asia on tietysti toinen jos kyseessä on humalassa oleva tai lääkkeiden tai huumaavien aineiden vaikutuksen alainen vanhempi. Lapsen omat vanhemmat osaavat kyllä lastaan varoa ja erityisesti äiti on virittäytynyt sellaiselle aaltopituudelle, että herää kyllä jos vauvan sormikin on jäämässä hänen alleen! Jos asia kuitenkin vanhempia häiritsee, voi yrittää keksiä miten saa mielenrauhan ja voi nukkua levollisin mielin vauva vieressään. Yksi keino alkukuukausien ajaksi on leikata äitiyspakkauslaatikosta yksi reuna pois ja laittaa laatikko sänkyyn viereensä ja vauva laatikkoon. Alusta lähtien voi myös nukuttaa lasta omassa sängyssä kuten jo aiemmin mainittiin. Tällöin vauva nukkuu vieressä mutta omassa "osastossaan" ja kaikilla on oma tilansa pyöriä unissaan.



Yhdessä nukkumisen arvellaan ehkäisevän mm. kätkytkuolemaa, koska vauva on jatkuvassa valvonnassa nukkuessaan äidin vieressä. Äidin hengitys ohjaa vauvan vielä epätäydellistä hengityskeskusta ja äitien on todettu reagoivan unissaankin vauvan hengityskatkoksiin esim. liikahtamalla. Vauva puolestaan havahtuu tästä jatkamaan hengittämistä. Myös vauvan ruumiinlämpö pysyy tasaisempana nukuttaessa ydessä ja äiti pystyy myös tarkkailemaan ja säätelemään lämpötilaa helpommin.



Kun äiti ja vauva nukkuvat yhdessä, hoituvat yösyötötkin vaivattomasti ja usein äiti ei edes tiedä aamulla kuinka usein vauva on yöllä syönyt. Jos äiti menee nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa, on todettu äidin ja lapsen unirytmien tahdistuvan samaan rytmiin. Näin äidin ei tarvitse herätä kesken syvimmän univaiheen, vaan hän herää kevyemmästä unennäkövaiheesta eikä ole yhtä väsynyt kuin olisi jos joutuisi heräämään kesken syvänunen vaihetta. Unen antama virkistys on tällöin suurempi kuin jos jatkuvasti joutuisi heräämään "väärään" aikaan. Imetys myös auttaa äitiä nukahtamaan uudestaan, koska se vapauttaa äidin verenkiertoon hormoneja joilla on rauhoittava vaikutus. Myös vauva saa maidossa "unilääkettä" joka puolestaan auttaa vauvaa nukkumaan paremmin.



Moni on huolissaan siitä, että lasta ei sitten saa enää millään pois vanhempien sängystä tai huoneesta jos tämän antaa nukkua siellä pienenä. Kuitenkaan kovinkaan moni lapsi ei nuku enää murrosiän kynnyksellä vanhempiensa kanssa ja todennäköisesti enemmistö vieressä nukutetuista lapsista haluaa 3-6 vuoden iässä omaan sänkyyn tai huoneeseen. Tästä tuskin kannattaa olla huolissaan!



Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.

Vieressä tuntuu turvalliselta



Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.



Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla. Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.



Yksin oleminen pelottaa vauvaa



Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.



Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.

Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.



-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.



Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.



Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.



Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki



Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.





Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.



Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla. Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.





Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.



Ei pehmeää sänkyä!



Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.

(Kaksplus 3/2007)

Kiitos kovasti toisenlaisesta tiedosta. Itse nukutan vauvaa omaan sänkyynsä, mutta samassa huoneessa ollaan. Vauva nukkuu yöt todella hyvin ja herään jo itse siihen, kun vauva ähisee ja on heräilemässä. Syötän vauvan ja laitan sen takaisin omaan sänkyynsä ja se nukahtaa sinne välittömästi uudestaan.



Itselleni ei tulisi pieneen mieleenkään huudattaa vauvaa, melkein itku pääsi kun luin tuon, että vauvalla kyyneleet valuivat ja silti jätti vauvan sänkyynsä. Itse en pystyisi. Mielestäni jos vauvalla tulee jo kyyneliä, on sillä todellakin hätä, johon pitää vastata, eikä vain jättää oman onnensa nojaan jonkun kirjan perusteella.



Jadmiras ja Oona 2kk1pv