Järkyttävän surullinen aamu.

Miksi ihmeessä sitä joillekki annetaan niin paljon kantaakseen.. =/

heidän lapsensa on kuollut vuorokauden sisällä erittäin dramaattisissa ja yllättävissä merkeissä, ja vanhempi on ehtinyt jo FACEBOOKIIN runoilemaan.



Mun on vaikea tajuta tätä nykyaikaa, kun kaikki tehdään ja koetaan netissä. Minusta tuntuisi todella vieraalta ajatus netin saati sitten facebookin avaamisesta tuollaisissa olosuhteissa.



Mutta siis voimia heille. Vaikea ymmärtää, miten tuollaisen voi kestää, ja kuitenkin se osuu aina jonkun kohdalle. Tänäkin päivänä joku menettää lapsensa. Ei voi kuin kiittää Luojaa jokaisesta päivästä, jolloin se en ole minä!

varmasti mullalaan energia riittäisi facebookkailemaan jos olisin juuri menettänyt lapseni :O

normaalisti lastaan sureva äiti musertuisi niin täysin tuollaisessa tilanteessa, joten tätä on vaikea uskoa

ei tarvitse soitella tai vastailla puhelimeen jos moni soittelee muuten vaan kun ei tiedä tapahtuneesta..



facebookissa ainakin saa tiedon kaikille ja ihmiset tajuavat jättää rauhaa..

ja muutenkaan jos ei jaksa puhelimessa kertoa kaikille samaa juttua montya kertaa...muutama minuutti facebookissa ja kaikki tutut ja kaverit tietävät asian...ei tarvitse montaa kertaa selittää tapahtunutta ku saa kerralla kaikille kerrottua..

varmasti mullalaan energia riittäisi facebookkailemaan jos olisin juuri menettänyt lapseni :O

normaalisti lastaan sureva äiti musertuisi niin täysin tuollaisessa tilanteessa, joten tätä on vaikea uskoa

Tämä on tänä päivänä sellainen kanava jossa puretaan tunteita. Toisaalta ymmärrän myös että nykypäivänä kun oikeat ihmiset ja ihmissuhteet ovat ainaskin fyysisesti usein kaukana, niin turvaudutaan tällaisiin kanaviin purkaa surua ja muita tunteita ja tuntemuksia.

Onko se sitten hyvä vai huono asia, en osaa sanoa.

Avasin facebookin ja luin ystäväni kirjoituksen: (aika suoraan suomennettu, jos kuulostaa tönköltä)

Tänään minä haluaisin tuntea kätesi kaulallani, märän poskesi poskeani vasten. Tänään minä haluaisin katsoa kanssasi ihmeitä ja tuntea auringon lämmön. Tänään minä tunnen vain suurta tuskaa ja ikävää. Nuku rauhassa pikkuinen, sinusta pidetään huolta.

Heidän pieni poikansa oli kuollut (meidän) yön aikana tulipalossa. Tää itku ei vaan lopu millään...

Avasin facebookin ja luin ystäväni kirjoituksen: (aika suoraan suomennettu, jos kuulostaa tönköltä)

Tänään minä haluaisin tuntea kätesi kaulallani, märän poskesi poskeani vasten. Tänään minä haluaisin katsoa kanssasi ihmeitä ja tuntea auringon lämmön. Tänään minä tunnen vain suurta tuskaa ja ikävää. Nuku rauhassa pikkuinen, sinusta pidetään huolta.

Heidän pieni poikansa oli kuollut (meidän) yön aikana tulipalossa. Tää itku ei vaan lopu millään...

Ei mulla vaan ole vanhempia tai isovanhempia siellä, ihan puhelimitse pitäisi kerto lapsen kuolemasta. Serkkuja on, mutta sitä vanhemmat sukupolvet puuttuvat.

Itse ymmärrän ystävääni täysin. Hän on kaukana kotimaastaan, täysin eri aikavyöhykkeellä, eri kulttuurin keskellä. Meillä on tiivis ryhmä facebookissa, jossa kerromme läheisimpien ystävien kesken ilot ja surut. Lasten syntymät (ja valitettavasti myös kuolema) on kerrottu sitä kautta. Samoin avioerot ja muut kriisit. Kun parhaista ystävistä yksi asuu Kiinassa, toinen jenkeissä, kolmas Suomessa ja neljäs Afrikassa, on tämä varsin luonteva tapa kommunikoida. Jos se jonkun mielestä on väärin, olkoon. Minä toivon vaan voimia ystävälleni, joka on varmasti surun musertama. (Vaikka av:lla ollaankin sitä mieltä että ei voi olla)

Monet haluaa nykypäivänä purkaa tunteitaan netin kautta tutuille, miksi siinä olisi jotain pahaa? Minä tulin ensimmäisenä nettiin kun sain kuulla että äitini on kuolemassa. Ikään kuin se olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin joku muu tekeminen.

heidän lapsensa on kuollut vuorokauden sisällä erittäin dramaattisissa ja yllättävissä merkeissä, ja vanhempi on ehtinyt jo FACEBOOKIIN runoilemaan.

Mun on vaikea tajuta tätä nykyaikaa, kun kaikki tehdään ja koetaan netissä. Minusta tuntuisi todella vieraalta ajatus netin saati sitten facebookin avaamisesta tuollaisissa olosuhteissa.

Mutta siis voimia heille. Vaikea ymmärtää, miten tuollaisen voi kestää, ja kuitenkin se osuu aina jonkun kohdalle. Tänäkin päivänä joku menettää lapsensa. Ei voi kuin kiittää Luojaa jokaisesta päivästä, jolloin se en ole minä!

Jos hän olisi sen halunnut meille jakaa olisi kait kirjoittanut tälle palstalle itse uutisensa.



Osanotto joka tapauksessa lapsensa menettäneelle.

ihan kuin kirjoittaja odottaisi että joku tulis sitä kuristamaan

Siinä taas yksi besserwisser-äiti, joka ei ole lastaan menettänyt, mutta silti TIETÄÄ miten käyttäytyisi tuollaisessa järkyttävässä tilanteessa.

Itse tunnen lapsiaan menettäneitä äitejä ja ei ole olemassa mitään tiettyä tapaa miten tulisi käyttäytyä. Osa lamaantuu täysin, osa taas esim. siivoaa koko kodin tai aloittaa jonkun muun suuren urakan. Mikään tapa ei ole väärä tai kerro surun tai rakkauden määrästä.

Sinä ET voi tietää miten käyttäydyt kun lapsesi kuolee, toivottavasti et joudu kohtaamaan sitä asiaa. Facebookin avaaminen ja sinne kirjoittelu ei vie kauaa aikaa, onko netin käyttö siis pannassa niiltä, joilta on lapsi kuollut? Tajuatko ollenkaan miten typeriä kirjoitat? Kun lapsi kuolee niin kukaan ei voi tietää etukäteen miten sillä hetkellä käyttäytyy. Netin käyttäminen ei ole kiellettyä vaan ihan hyvä vaan jos lapsensa menettänyt saa jotain tekemistä eikä vain istu lamaantuneena sohvalla.

varmasti mullalaan energia riittäisi facebookkailemaan jos olisin juuri menettänyt lapseni :O

normaalisti lastaan sureva äiti musertuisi niin täysin tuollaisessa tilanteessa, joten tätä on vaikea uskoa