Sain juuri sanottua miehelleni että ero on nyt edessä. Tosi paha olla.

Jos nuo on ne eron syyt niin sinuna en eroaisi.

Varmaan olette miettineet asiaa, mutta eikö olisi enää mitään tehtävissä, neuvontaa, pariterapiaa tai muuta? Jos kyse on "vain" parisuhteen viilentymisestä ja etääntymisestä sitä voi usein korjata, jos molemmat sitoutuvat. Tuo vain tarkoittaa sitä, että suhteita, joissa on väkivaltaa, alkoholismia, narsismia tms ei välttämättä kannata hoitaa tiettyä pistettä pitemmälle, vaan erota suosiolla.



Pienten lasten takia toivon, että yritätte parhaanne. Myös mies, ehkä tämä tilanne herättelee.

Tämä tilanne kotona on jatkunut jo vuosia. Olemme olleet terapiassa kymmenen vuotta sitten, sillä kahlattiin tähän päivään mutta nyt en enää jaksa.



Kotona on niin kylmät välit. En haluaisi että lapset elävät kylmässä kodissa. Kolme lasta, kaikki ala-asteikäisiä.



Menen yöksi ystäväni luo, onneksi tilanne on kuitenkin sellainen että mies on hyvä isä ja hänelle voi lapset jättää.



Kauhealta tämä tuntuu vaikka toisaalta on helpottavaa ajatella että tilanne lopultakin laukeaa.

Nyt ainakin lapsien joulu pilalla...

Mutta jos sitä oikeasti haluat, se helpottaa kun saatte asioita järjestykseen. Jättäisin kyllä lapsille kertomatta ennen joulua ja koittaisin näytellä normaalia arkea.