Oletko paksunahkainen vai herkkähipiäinen?
Onko elämä kouluttanut sinua jo niin, että kestät vaikeita tilanteita, vastoinkäymisiä ja esim. kritiikkiä ottamatta itseesi tai lannistumatta?
Vai otatko asiat tunteella ja henkilökohtaisesti, niin että huomaat pahoittavasi helposti mielesi hankalissa tilanteissa?
Kerro vaikka joku esimerkki.
Itse toivoisin, että nahkani olisi jo paksuuntunut, mutta ei, edelleen loukkaannun helposti ja jopa itku saattaa tulla hankalissa tilanteissa, varsinkin jos minua syytetään tai kritisoidaan.
t. herkkähipiäinen
Kommentit (4)
noin ylipäätään olen paksunahkainen, sillä itsetunto on kasvanut roimasti teini-iästä, mutta jos mulla on kova stressi, paljon univelkaa tai muuten "heikoilla", niin sitten kyllä olen herkkänahkainen kaiken suhteen.
Känsäkoura. Eletään vaikka piruuttaan ja periks en anna piiruakaan, läpi vaikka harmaan kiven prkleitten avustamana. En jää märehtimään mennyttä koska takaisin en saa, turha viettää unettomia öitä asioiden vuoksi.
Riittää kun kivut ja säryt välillä valvottaa ja niitäkään turha jäädä suremaan.
paksunahkainen.
Olen ollut nuorempana herkkähipiäinen. Ja olen tehnyt kovasti työtä sen eteen. Nyt kun olen "jo" 40 v koen, että olen saavuttanut tulosta. Mutta vuosia tähän on mennyt.
Kritiikinsietokykyä kouluttaa eniten se, että joutuu ottamaan kritiikkiä vastaan. Mitä enemmän sitä saa, sitä enemmän siihen turtuu. Pyytämällä olen pyytänyt negatiivista palautetta. (Ja loukkaantunut...)
Vieläkin sen ensimmäinen kritiikki sattuu. Ensimmäisellä kerralla. Sitten laitan paperin syrjään ja palaan siihen seuraavana päivänä. Lähes aina huomaan, ettei se nyt niin kamala ollutkaan. Yön yli nukkuminen auttaa tässäkin.
Sitten sanon itselleni, että palaute ei koske minua persoonana, vaan se koskee minun käyttäytymistäni. Minä olen edelleen hyvä tyyppi, minä vain tein jotain huonosti. Ja kaikki ihmiset tekevät välillä asioita huonosti.