Yhdessä halusimme lapset, menimme naimisiin, sovimme , että hoidan heitä kotona. Nyt
Mies pudotti pommin ja kertoi että meni naimisiin vain kun "piti" ja rakkaus on loppu ja miettii voiko enää jatkaa liittoa!!! jättää minut siis käytännössä tyhjän päälle! hän on ollut työssä ja minä "uhrannut 5 vuotta kotona, luulin että on selvää kun vanhin on 3 minäkin pääsen työelämään ja jatkamme siitä..Nyt on masennus valtava enkä kykene mihinkään.
Kommentit (41)
[
..vaan yhteisen elämän. Ainahan kaikki on mahdollista jopa toisen kuolema, mutta ei tätä elämää voi rakentaa ajatellen koko ajan pahinta ja jossitella. Itsekin olen ollut viisi vuotta kotona ja mieheni voi yhtenä päivänä ilmoittaa lähtevänsä, mutta pakkohan tässä on elää yhteistä tulevaisuutta ja olla koko ajan varma että kohta se lähtee, hulluksihan siinä tulisi, enkä ole ajatellut avata mitään salatiliä Sveitsiin, jos se nyt kuitenkin lähtisi.
Voimia AP:lle kyllä tästä selviää vaikka aluksi se tuntuukin vaikealta ja ratkaisuja on vaikea löytää...
sen verran kannattaa olla itsenäinen että takataskusta löytyy ammatti ja ehkä se työpaikkakin jonne palata hankkimaan elantoa. Ei siis tarvitse mitään ihmeempiä pankkitilejä vaan himpun verran itsenäisyyttä ettei tipahda tyhjän päälle.
nyt sitten annat sen miehen miettiä, lähet vaikka sukuloimaan lasten kanssa. Siinä saa mies sulatella millaista on olla yksin.. ja toivottavasti hänen ajatukset selkenee suuntaan tai toiseen.. tsemppiä.
sen verran kannattaa olla itsenäinen että takataskusta löytyy ammatti ja ehkä se työpaikkakin jonne palata hankkimaan elantoa. Ei siis tarvitse mitään ihmeempiä pankkitilejä vaan himpun verran itsenäisyyttä ettei tipahda tyhjän päälle.
[/quote]
...Näin laman aikana ja pätkätyöläisyyden ihanne aikana se työpaikka onkin helppo pitää varalla.???.. Itse tosiaan olin 5-vuotta kotona ja nyt tulee kolmas vauva, työpaikkaa ei ole (koulutus tosin on, mutta ei siitä näin YT-neuvotteluiden aikaan varmaan paljoa hyötyä ole) Aika pulassa olisin rahallisesti jos mies jättäisi, tosinhan hän joutuisi maksamaan elatusapua ja talon kun myisi ei jäisi paljoa lainaa, mtta kyllähän se vuokra ja ruoka ym elinkustannukset maksaa...
että ap on miehensä kanssa sopinut siitä, että hankitaan lapsia ja että äiti jää heidän kanssaan kotiin? Se oli siis yhteinen päätös ja kun ap:n mies nyt tekee tuon että haluaa erota, ap:täkö siitä syytät? Mielestäsi on siis ap:n vika, kun päättivät hankkia lapsia ja ap:n vika, kun päättivät, että hän jää lasten kanssa kotiin? Haloo.
Itse olin kirjoittaja numero 16 tai 17 ja sanoin, että käsittämätöntä toimintaa mieheltä. Mutta tarkoitin sitä, että kai nyt JOKAINEN jollain tasolla tiedostaa, että tällaisia asioita tapahtuu. En tiedä, olenko sitten itse huono ihminen ja kykenemätön rakastamaan mutta kyllä mä ainakin tiedän, että mun mies saattaa lähteä nostelemaan. Sen takia, en aio laskea elämääni KOKONAAN hänen varaansa.
Olisi pitänyt osata varautua.
Miten teidän parisuhteet oikein voi? Otatteko oikeasti kaikessa huomioon sen, että mies todennäköisesti lähtee kävelemään? Uskallatteko tehdä lapsia laisinkaan? Uskallatteko rakastaa? Onko kaikki sovittu kirjallisena?
Sympatiat ap:lle.
Suullinen sopimus on ihan yhtä pätevä kuin kirjallinenkin, jos se nyt on siitä kiinni ;-(
Miten parisuhteet oikein voi? Otatteko oikeasti kaikessa huomioon sen, että mies todennäköisesti lähtee kävelemään? Uskallatteko tehdä lapsia laisinkaan? Uskallatteko rakastaa? Onko kaikki sovittu kirjallisena?
Minä en ainakaan hetkeäkään katselisi ihmistä, joka EI tiedä haluaako se olla mun kanssa vai ei. Se on ainakin meidän perheessä joko-tai.
Avioeropapereita ei kuulemma ole tulossa (on käynyt yksin jossain keskustelemassa, mutta ei kerro milloin ) kaikkeen vastaus on en tiedä tai mietin! Joku nuoruuden kaipuu siihen on iskenyt ei tää muuten voi olla totta...toivon et joku oikeesti herättää ja tää on vaan jotain painajaista! Sitä en myös käsitä ettei mennyt rakkaudesta naimisiin jne..-ap
Meillä mies maksoi minulle sen aikaan kun oli kotona hoitamassa yhteisiä lapsia, vapaaehtoista eläkettä. Ja minulla oli myös oma pankkitili johon hän laittoi minulle vähän, mutta kuitenkin, rahaa palkaksi. En olisi muuhun suostunutkaan. Mutta mun mies pystyykin ajattelemaan.
Mikä uhraus toi nyt oikein on? 5 vuotta kotona ja takas töihin. Eikähän ap, sulla ole työvuosia ihan tarpeeksi vielä jäljellä.
on kaikki teidän sopimusliitossanne ollut noin hienosti. Kiva, että jaoit tämä meille.
Minusta ap:tä ei voi syyttää mistään, ei edes tyhmyydestä. Minusta sinä syytät ap:tä siitä, ettei ole osannut olla yhtä laskelmoiva kuten sinä olet ollut.
Minusta se on ihan ok, että maksaa eläkettä ja on yhteiset rahat, mutta se miltä tuo teidän juttu kuulostaa ei ole minun ajatusmaailman mukaista. Mies maksaa palkkaa ja eläkemaksut, kuten hyvä työnantaja yleensä tekee. Minä en tosin koe olevani mieheni alainen ja siksi meillä ei asiaa noin hoidettu. Kukin tosin tavallaan.
MInusta olisi myös ihan tyhmää olla töissä työnantajalla, joka ei maksaisi palkkaa ja eläkemaksuja. En minäkään sellaisessa työpaikassa suostuisi olemaan. Tosin minulle työpaikka ja koti/suhde perheeseen ja rakkaaseen ovat täysin kaksi eri asiaa.
Ei kukaan ap:tä syytä mistään muusta kuin tyhmyydestä.Meillä mies maksoi minulle sen aikaan kun oli kotona hoitamassa yhteisiä lapsia, vapaaehtoista eläkettä. Ja minulla oli myös oma pankkitili johon hän laittoi minulle vähän, mutta kuitenkin, rahaa palkaksi. En olisi muuhun suostunutkaan. Mutta mun mies pystyykin ajattelemaan.
Mies tehnyt uraa ja matkustellut työmatkoja, nyt sai sitten huippuduunin.
Vaimo hoitanut kotia, kolme lasta ja tinkinyt omasta urastaan 20 vuotta.
Nyt kun mies sitten alkoi tienata oikeasti maltaita, vaimo vaihtui 20 vuotta nuorempaan.
En siis sano, että ap:n tapaus olisi tällainen - sitähän me emme tiedä.
Faktaa on kuitenkin, että jotkut naiset vuosia lapsia kotona hoidettuaan jäävät aika lailla tyhjän päälle, jopa taloudellisesti, jos kyseessä on ollut avoliitto, ja omaisuus miehen nimissä eikä vaimolla työtä odottamassa tai mitenkään huolehtinut ammattitaitonsa säilymisestä.
Eläkeasiakin kannattaa tiedostaa. Meillä myös minulla on eläkevakuutus, joka otettiin kun hoidin lapsiamme kotona. Kompensoi hieman kotivuosista johtuvaa pienempää eläkekertymää.
Kuinka kauan aikoo jahkailla? Kuinka kauna annat miettimisaikaa.
Tosin jos sanoi, etei mennyt rakkaudesta naimisiin, ei se siinä miettimisaikana miksikään muutu. Tarkoittako mies sitä, ettei rakastanut sinua silloin eikä nyttenkään?
Jos minä olisin tilanteessasi, pistäisin selkeät pelisäännöt tälle asialle. Ehdottomasti yhdessä pitäisi käydä jossakin jutelemassa. Käykää vaikka siellä, missä mies on jo kerran käynyt, ompahan miehen valitsema paikka eikä siitä tarvitse kitistä. Tärkeintä olisi selvittää, että rakastaako enä. JOs ei, niin onko silloin jatkolla mahdollisuuksia?
Toinen selkeä pelisääntö on aika sille miettimiselle. Hae sinä eropaperit valmiiksi ja sovitte, että tietyn ajan kuluttua käytte ne yhdessä läpi tai jos mies vieläkän tiedä, nin sinä viet ne itse sinne käräjäoikeuteen. Onhan siinä vielä puoli vuotta aikaa miettiä sen jälkeenkin. Minä antaisin aikaa miettimiselle kuukauden.
Älä kuitenkaan tyydy mihin vain. Tee miehelle selväksi, että sinulla on oikeus olla onnellinen ja jos mies ei rakasta sinua, niin tuskin sinä onnellinen siinä suhteessa sitten olet. Tee miehelle selväksi, että sinun ei tarvitse tyytyä mihin tahansa ja loppujen lopuksi mies ei ole tässä ainoa, joka miettii. Kyllähän sinunkin on mietittävä, että mihin asioihin sinä olet valmis ja mitä asioita sinun ei tarvitse sietää.
MInä en ainakaan sietäisi tuollaisia kommentteja, että ei mennyt rakkaudesta naimisiin vaan koska piti. Tulee vain mieleen, että on tyytynyt sinuun koska ei nyt sillä hetkellä ollut parempaakaan tiedossa. Oletko varma, ettei joku "parempi" ole nyt tullut kuvioihin, joka onkin saanut miehen miettimään asioita? Ei sitä varmasti myönnä, kuten ei meidän tuttavaperheenkään mies, kun heillä oli yllättäen vastaava tilanne edessä. Mies oli myös käynyt juttelemassa jossakin, joka sitten selvisikin täksi toiseksi naiseksi. Itse mies siis tämän eron jälkeen myönsi.
Tee oma arvosi selväksi myös miehelle.
Ei tarvitsisi sitten aloittaa ihan alusta kaikkea, kun palaa työelämään.
Itse olen ollut muutamaan otteeseen pari vuotta kotona ja opiskellut samalla. Nyt olen äitiyslomalla ja opiskelen taas. Nykyään pystyy suorittamaan kaikenlaisia opintoja lähes kokonaan verkossa tai muuten etänä.
Olisi pitänyt osata varautua.
Miten teidän parisuhteet oikein voi? Otatteko oikeasti kaikessa huomioon sen, että mies todennäköisesti lähtee kävelemään? Uskallatteko tehdä lapsia laisinkaan? Uskallatteko rakastaa? Onko kaikki sovittu kirjallisena?
Sympatiat ap:lle.
Oma parisuhteeni voi loistavasti ja niin varmaan monen muunkin mutta silti en koskaan rakentaisi omaa elämääni vain mieheni varaan. Voi tulla eroja, kuolemia ja ties mitä mikä erottaa ihmiset. Alkuperäiselle tietenkin sympatiat mutta lapsille tuskin on kovin hyväksi kun äiti masentelee eikä jaksa tehdä mitään. Saatan olla väärässä mutta miksi ihmeessä kyseisen miehen pitäisi jatkaa tuota liittoa jos hän on onneton, sitäkö ap haluaa?
Ja jos lapsia tekee/hankkii, pitää olla myös kykenevä elättämään heidät yksin.
Minä tein koko ajan töitä ja opiskelin kotiäitiyteni ajan.
Moni mieskin muuten arvostaa sitä, että nainen on muutakin kuin painolasti...
Tästä syystä ei pitäisi kaiken olla ns. yhden kortin varassa tai jos on, pitää olla suunnitelma B mietittynä.
Mutta selvästi kuulun näihin naisiin, joille on luontevaa pitää huoli omasta itsenäisyydestä. Koulutus ja työpaikka pitää olla itselläkin, vaikka kodin roolit eivät olisikaan tasan jaettu.
Minä olen nähnyt pareja, joissa selvästi taloudellinen epätasapaino näkyy naisen huonompana asemana päätöksenteossa.
puolisoon olisikaan. Onhan kuitenkin rakkaus lapsiin ja lasten etu on että saavat pitää molemmat vanhemmat.
Ei lapset ole syy olla yhdessä.
Ne saa ihan kummallisen esimerkin vanhemmistaan!
Minusta on outoa että joku sanoo ettei voi jättää koska haluaa nyt jotain muuta elämälleen! Sitähän se on!
Avioliittohan se lupaus on. Ja sen voi purkaa. Mutta minusta on outoa etteikö voi sanoa että nyt haluan aamupalaksi hedelmiä, vaikka lupasin lapsena/nuorena syödä vaan kaurapuuroa. Ymmärrättekö?
Jos sinä haluaisit töihin eikä miehesi sitä halua niin sehän olisi jonkun asteen toisen oikeuksien viemistä, eikä parisuhteessa voi toista pakottaa.
Parisuhde on halua olla yhdessä. Ei sitä että ei voi muuttaa mieltään! Jokanen saa muuttaa mieltään.
Avioeropapereita ei kuulemma ole tulossa (on käynyt yksin jossain keskustelemassa, mutta ei kerro milloin ) kaikkeen vastaus on en tiedä tai mietin! Joku nuoruuden kaipuu siihen on iskenyt ei tää muuten voi olla totta...toivon et joku oikeesti herättää ja tää on vaan jotain painajaista! Sitä en myös käsitä ettei mennyt rakkaudesta naimisiin jne..-ap