Yhdessä halusimme lapset, menimme naimisiin, sovimme , että hoidan heitä kotona. Nyt
Mies pudotti pommin ja kertoi että meni naimisiin vain kun "piti" ja rakkaus on loppu ja miettii voiko enää jatkaa liittoa!!! jättää minut siis käytännössä tyhjän päälle! hän on ollut työssä ja minä "uhrannut 5 vuotta kotona, luulin että on selvää kun vanhin on 3 minäkin pääsen työelämään ja jatkamme siitä..Nyt on masennus valtava enkä kykene mihinkään.
Kommentit (41)
Ei voi väittää, etteikö riski olisi ollut tiedossa.
Miehesi on kamala ketku, ap!!!
Onneksi erossa otetaan huomioon se, että olet hoitanut perheen yhteisiä lapsia kotona. Eli jos teillä on omaisuutta, se jaetaan puoliksi - eikö niin?
Jätä lapset miehellesi.Hänellähän on hyvät mahdollisuudet hoitaa kun kerran on ura ja koti yms.Miestä ei saa päästää liian helpolla.
Jätä lapset miehellesi.Hänellähän on hyvät mahdollisuudet hoitaa kun kerran on ura ja koti yms.Miestä ei saa päästää liian helpolla.
voimia sinulle, olen tosi pahoillani. onko sinulla monta lasta? munkin mies välillä puhuu että erottais yms. mut elellään päivä kerrallaan.
Ihme kommentti tuo, että ei voi väittää etteikö riski olisi ollut tiedossa. Mistä ihmeestä näitä tuneettomiä ääliöitä sikiää?
Mutta ainakan suhteessa on se riski, että erotaa, oli suhde sitten minkälainen hyvänsä. Sama siis onko molemta töissä vai vain toinen töissä. Ihan samalla tavalla on koko ajan sekin riski, että toinen puolisoista kuolee tai vaikka lapsista.
Mutta siis miten tämän riskin tiedostaminen olisi kirjoittajan mukaan pitänyt ottaa huomioon ja miten jatkaa elämää? Kentien ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin ja saada lapsia? Jos elää noinkin riskiennakoivaa elämää, niin eihän koskaan tapahdu mitään, ainakaan sellaista mitä itse haluaisi...
Mutta ap, voimia sinulle. Minusta miehesi on hyvin itsekäs, ja ei ota huomion sitä, että lapset muuttavat suhdetaa ja elämää. Ja rakkauskin muuttaa muotoaan, eikä se ihana ensihuuman rakastumisen tunne kestä loppuelämää. Toisaalta miehesi kuulostaa hyinkin keskenkasvuiselta.
Onko mahdollista saada mies esim. pariterapiaan tms.? Toivon todella, että saatte asianne kuntoon ja tämä on vain jokin outo vaihe miehesi ajatusmaailmassa.
Yritä jaksaa.
Parisuhteen hoitaminen yleensä tahtoo jäädä heikoksi kun on pieniä lapsia ja aikaa rajallisesti. Toivottavasti pääsette sopuun ja saatte jatkaa yhteiselämää! Tsemppiä!
ja muutenkin koko elämä on laskettu miehen varaan.
Minusta sulaa törttöyttä.
Jätä lapset miehellesi.Hänellähän on hyvät mahdollisuudet hoitaa kun kerran on ura ja koti yms.Miestä ei saa päästää liian helpolla.
niin äitejä, jotka käyttävät lapsia koston välikappaleena.
Kauhee tilanne sulle ap.
Mutta todellakin, et kerro kuin tuon verran teistä.
Miten te olette tavallisesti hoitanut avioliittoa?
Siis muuten kun olemalla vain lasten kanssa.
Isku on varmaan ollut valtaisi uutispommin jälkeen.
Nyt sinun täytyy kuitenkin ajatella rohkeasti, elämää on myös ilman miestä.
Sinä et ole uhrannut 5 vuotta kotona, vaan olet todennäköisesti viettänyt lasten kanssa melko kivaa aikaa. Nyt täytyy vaan ottaa uusi suunta elämälle, mitään ei ole vielä menetetty.
Työelämään (takaisin?) vain, tai sitten koulun penkille. Tulet huomaamaan että pärjäät ihan hyvin yksin (lasten kanssa). Niinhän monet tuhannet muutkin naiset tekevät.
että TIEDOSTAA sen vaihtoehdon, että näinkin voi käydä. Aivan käsittämätöntä toimintaa mieheltä, mutta olisi sen voinut ennakoida, esim niin ettei suostuisi olemaan lasten kanssa kotona.
Olen rypeny tässä pari kuukautta ja taas sariksella. Tutnuu ku jossain sumussa eläisin enkä saa mistään otetta. Mulla on yksi lapsi ja olen raskaana :/
Olisi pitänyt osata varautua.
Miten teidän parisuhteet oikein voi? Otatteko oikeasti kaikessa huomioon sen, että mies todennäköisesti lähtee kävelemään? Uskallatteko tehdä lapsia laisinkaan? Uskallatteko rakastaa? Onko kaikki sovittu kirjallisena?
Sympatiat ap:lle.
Itse olin kirjoittaja numero 16 tai 17 ja sanoin, että käsittämätöntä toimintaa mieheltä. Mutta tarkoitin sitä, että kai nyt JOKAINEN jollain tasolla tiedostaa, että tällaisia asioita tapahtuu. En tiedä, olenko sitten itse huono ihminen ja kykenemätön rakastamaan mutta kyllä mä ainakin tiedän, että mun mies saattaa lähteä nostelemaan. Sen takia, en aio laskea elämääni KOKONAAN hänen varaansa.
Olisi pitänyt osata varautua.
Miten teidän parisuhteet oikein voi? Otatteko oikeasti kaikessa huomioon sen, että mies todennäköisesti lähtee kävelemään? Uskallatteko tehdä lapsia laisinkaan? Uskallatteko rakastaa? Onko kaikki sovittu kirjallisena?
Sympatiat ap:lle.
Tämä ei sinua nyt auta, mutta... kuten ap kirjoitti, hän on masentunut eikä jaksaisi mihinkään ryhtyä. Juuri tämän takia pitäisi miettiä näitä asioita silloin, kun kaikki on hyvin, koska sitten JOS se pommi putoaa, voimat ei riitä siihen. Elämässä tulee ikäviä yllätyksiä, mutta avioero, kuolema ja sairaudet ovat kaikkien tiedossa olevia mahdollisuuksia, joihin kannattaa vähän varautua, niin että ei jää ihan tyhjän päälle.
on ollut miehensä varassa. Mutta toki sitä on ollut taloudellisesti miehen varassa kun on ollut kotona 5 vuotta.
Vaikka varmasti jokainen tiedostaa mahdolliset riskit, niin kyllä elämää silti kannattaa elää täysillä, vikka hetkellisesti olisikin toisen varassa. Tärkeintähän on nyt se, miten tästä eteenpäin. Se on varma, että ap selviytyy, koska on tähänkin asti selvinnyt. Mutta eihän se mistää riskien tietämättömyydestä kerro mitään, jos pohja elämältä ja haaveilta putoaa, kun mies tuollaisen pommin tiputtaa?
Mutta sen haluan vielä ap:lle sanoa, että koska olette naimisissa, niin puolet omaisuudesta on sinun, ellei teillä ole ollut jotain erityistä avioehtoa. Ja elatusmaksujen muodossa mies silti tukee lasten kasvatusta ja hankintoja.
Tosiasia on myös se, että moni selviää ilman miestä, vaikka se nyt tuntuukin vaikealta ajatukselta. Ja siihenkin on vielä hyvä mahdollisuus, että löydät rinnallesi miehen, joka sinua arvostaa, rakastaa ja haluaa elää kanssasi loppuelämän. Mutta mikään häpeä se ei ole, että olet järkyttynyt tuossa tilanteessa.
Voimia sinulle!
Itse olin kirjoittaja numero 16 tai 17 ja sanoin, että käsittämätöntä toimintaa mieheltä. Mutta tarkoitin sitä, että kai nyt JOKAINEN jollain tasolla tiedostaa, että tällaisia asioita tapahtuu. En tiedä, olenko sitten itse huono ihminen ja kykenemätön rakastamaan mutta kyllä mä ainakin tiedän, että mun mies saattaa lähteä nostelemaan. Sen takia, en aio laskea elämääni KOKONAAN hänen varaansa.
Olisi pitänyt osata varautua.
Miten teidän parisuhteet oikein voi? Otatteko oikeasti kaikessa huomioon sen, että mies todennäköisesti lähtee kävelemään? Uskallatteko tehdä lapsia laisinkaan? Uskallatteko rakastaa? Onko kaikki sovittu kirjallisena?
Sympatiat ap:lle.
Itse olin kirjoittaja numero 16 tai 17 ja sanoin, että käsittämätöntä toimintaa mieheltä. Mutta tarkoitin sitä, että kai nyt JOKAINEN jollain tasolla tiedostaa, että tällaisia asioita tapahtuu. En tiedä, olenko sitten itse huono ihminen ja kykenemätön rakastamaan mutta kyllä mä ainakin tiedän, että mun mies saattaa lähteä nostelemaan. Sen takia, en aio laskea elämääni KOKONAAN hänen varaansa.
Olisi pitänyt osata varautua..[
..vaan yhteisen elämän. Ainahan kaikki on mahdollista jopa toisen kuolema, mutta ei tätä elämää voi rakentaa ajatellen koko ajan pahinta ja jossitella. Itsekin olen ollut viisi vuotta kotona ja mieheni voi yhtenä päivänä ilmoittaa lähtevänsä, mutta pakkohan tässä on elää yhteistä tulevaisuutta ja olla koko ajan varma että kohta se lähtee, hulluksihan siinä tulisi, enkä ole ajatellut avata mitään salatiliä Sveitsiin, jos se nyt kuitenkin lähtisi.
Voimia AP:lle kyllä tästä selviää vaikka aluksi se tuntuukin vaikealta ja ratkaisuja on vaikea löytää...
Toivottavasti saat apua itsellesi.