Tokaluokkalaisen kaveriongelmaa. Mitä mieltä olette tällaisesta

Lopulta johti siihen että kaveruus loppui ja hyvä niin.



Tietysti sillä kaverilla oli oikeus mennä uuteen kerhoon eri seurassa mutta tuo kaverin jättäminen tapahtumassa kun toinen ilmaantui paikalle ja yllyttäminen korkeaan mäkeen olivat ikäviä temppuja.



Oma tyttöni on kiltti ja huomaavainen eikä olisi pystynyt tekemään temppuja kaverilleen eikä aina edes huomannut heti kuinka häntä vedätettiin.



Kävi jopa niin että oli pyytänyt koulussa kaverikuvaan ja kun kuvauspäivä koitti hän pyysikin siihen jonkun toisen tytön. Tuo oli viimeinen niitti kaverisuhteen loppumiselle.

tilanteesta? Eli tytölläni on luokallaan kaveri "Sanna" jonka kanssa on aiemmin kulkenut eräässä kerhossa. Tyttäreni esitteli kerhon Sannalle ja pyysi mukaan. Minä kuljetin tyttöä autolla kotiovelle asti. Kerho lopttei toimintansa nyt talvella.



Nyt tyttöni oli menossa uuten kerhoon ja pyysi Sannaa mukaansa, johon sanna sanoi, ettei tule. Tyttäreni yllätyksekisi Sanna olikin kerhossa toisen tytön pyytämänä. Oliko tuollainen kivan kaverin käytöstä? Eikö reilu kaveri olisi pyytänyt tytärtäni mukaan kerhoon ottaen huomioon että me olemme häntä aina kuskailleet aiemmin? Tai viimeistään siinä vaiheessa kun tyttöni pyysi häntä sanonut, että on menosa tällaiseen kerhoon itse? Teinkö oikein kun sanoi, ettei tuo ollut kovin kivaa käytöstä Sannalta ja tyttöni kannattaisi yrittää etsiä muitakin kavereita?



Aiemminkin Sanna on käyttäytynyt hieman ikävästi. Esim jättänyt tyttöni kuin nallin kalliolle koulun tapahtumassa kun toinen kaveri ilmaantui paikkalle. "Käski" tyttöäni laskemaan hurjaa liukumäkeä, muttei itse sitten laskenutkaan sitä? Onko tuo normaalia käytöstä 9-vuotiaalta tytöltä vai onko tyttö jopa ilkea kaiken kaikkiaan?

En tiedä sitten, muodostuuko tytöille aiemmin pysyviä kaverisuhteita.



Ja en usko myöskään, että 9-vuotias osaisi sen kummemmin arvostaa, että häntä on kyyditetty, ja pysyisi sen vuoksi kaverina.

ystävyydessä? Eli kun tyttäreni on pyytänet kaveriaan kerhoon eikö voi olettaa että tämä kaveri sitten myös pyytäisi tytärtäni kun itse menossa? Tai ainakin siinä vaiheessa sanoisi kun tyttöni pyytää sinne uuteen kerhoon?



Oma tyttöni on myös selllaine huomaavainen ja kiltti ja ehkä siksi vaikea ymmärää tuollaista käytöstä, mutta ilmeisesti ihan normaalia?

Normaalista en tiedä.

Meillä isompi todennäköisesti ei tekisi noin, mutta kuopuksemme voisi ihan hyvin vielä tokalla olla noin tökerö.

lapsia!

tuo lapsesi kaveri on kuule ihan normaali tyttö. Odota vaan kun pääsevät yläkouluun.... Siellä se "tarkoituksen mukainen kiusaaminen" sitten alkaa... Niinkuin edellinen tuossa totesi 9-vuotias on vielä lapsi. Vastavuoroisuus kuljettamisissa ei ole niitä asioita, joita pitäisi sisäistää tuossa iässä.

vaan ylipäänsä ettei kerro tytölleni siitä kerhosta ja ne muut jutut, jotka mainitsin. Eikö kenenkään muun kuin kolmosen mielestä ole ikävää käytöstä? Vai saako lapset käyttäytyä miten haluaa, koska ovat lapsia? Itse opetan lapsilleni toisten huomioimista ja reilua kaveruutta. ap

ei toki kivaa tai ystävällistä käytöstä, mutta normaalia. Tälle "sannalle" sinun tyttösi ei vaan ole se kaikista mieluisin kaveri, vaan jos ns. parempi ilmestyy paikalle niin on mieluummin sitten hänen kanssaan. Toki on ikävää, mutta tuollaista se on. Rohkaise omaa lastasi etsimään muita kavereita myös, ettei ole niin kiinni vain tässä "sannassa". Tuosta jonkun mainitsemasta kaverikuvasta: meillä ainakaan tuollainen ei olisi mahdollista. Meillä kaverikuvaan pitää olla vanhempien lupa (kirjallinen, ja siis molempien osapuolten vanhempien/vanhemman), eli ei voi noin vaan vaihtaa sitä kaveria kuvauspäivänä.

mutta kuulostat siltä, että teet nyt liian suuren numeron. Voit ihan hyvin sanoa lapsellesi, että noin ei saisi tehdä ja voit siitä sanoa jopa sille kaverillekin, mutta ei tämä nyt sentään maailmanrauhaa järkytä. Noin ne kuviot menee, ihan aikuistenkin elämässä. Oli curling-emoa suojelemassa, tai ei ole.

ja monet vanhemmat "ruokkivat" sitä pitämällä normaalina lasten käyttäytymisenä, eivätkä jaksa ojentaa ja opettaa tuoisten huomioimista.

Ja harvoin tapaa vanhempia, jotka puhuvat asiallisesti tämänkaltaisista asioista.

Kuinka paljon mukavampaa meillä jokaisella olisi, jos nämä asiat kulkisivat kasvatuksen mukana. Tietenkään kaikki tuon ikäiset eivät vielä osaa toimia toisiaan ajatellen, mutta siinäpä miellä aikuisilla olisikin tilaisuus...opettaa siihen :) kotoa se lähtee kuinka käyttäydytään.

se kasvatus ei välttämättä näy vielä tuossa iässä.



Paitsi tietenkin mallimammojen mallimaailmassa.



11

ikävää käytöstä ihan normaalina niin jotain on vialla kasvatuksessa. Ei ihme että kiusaaminen on niin yleistä nykyään kun vanhempien asenne on muutamaan poikkeusta lukuunottamatta sellainen, että kavereitakin saa kohdella ikävästi, koska lapset on lapsia!

Tuossa iässä lapset kuitenkin vasta opettelevat sosiaalisia taitoja. Samoin ap:n lapsi joutuu opettelemaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen, sietämään pettymyksiä jne.



Lapset ei varmasti saa käyttäytyä, miten haluaa, mutta koulussa käyttäytyvät kuitenkin.

ajattelemattomuuta. Toinen kaveri pyysi tyttöä ensin, ja hän päätti mennä siihen kerhoon. Ei hänelle varmaan tullut mieleen että sinun tyttösi voi kokea sen hylkäämisenä. Noi kaverikuvajutut sun muut on kurjia, mutta niissäkin kyse voi olla vaan siitä että ei osaa vielä ottaa muiden tunteita huomioon sos. tilanteissa. Lapsi toimii impulsiivisesti ja unohtaa helposti aiemmat lupaukset, eikä se ole ilkeyttä vaan lapsellisuutta.



Toi kyyditysten vetäminen tähän on sinulta tyhmää. Ensinnäkin ei lapsen asia ole olla kiitollinen tuommoisesta vaan vanhempien - heidän vaivoistaanhan se on pois jos ei tarvitse itse kuskata. Aika harva lapsi varmaan ymmärtää joutuvansa kiitollisuudenvelkaan, jos kaverin äiti tuo hänet samaa matkaa kerhosta kotiin, enkä minä ainakaan ajattelekaan niin. Jos tarjoudun ottamaan jonkun meidän kyytiin tai katsomaan lapsen perään jossain tapahtumassa, teen sen koska lapsi on meidän kaveri ja koska siitä ei ole minulle mitään isoa vaivaa. Meillä on kavereita joita minä "hoidan" aika yksipuolisesti, sitten toisia joiden "hoidossa" omani ovat ykispuolisesti. Ihan miten käytännön syista nyt sattuu menemään. hiveä ajatus, että ne toiset voisi laskea kyydityskertoja ja olettaa että mun lapsen pitää olla niiden lapselle tuplakiva kaikkien noiden palvelusten jälkeen...

Olen äitiyslomalla oleva ope ja mielestäni tuo on Sannalta huonoa käytöstä. Lapsi ei ole saanut kasvatusta siinä, miten muita tulisi huomioida. Harmittaa kun nykypäivänä monella vanhemmalla on se ajatus, että jos oma lapsi on ystävällinen ja reilu, niin se on häneltä itseltään pois, nynny ja kaikkea. Ei nähdä sitä, kuinka hyvä käytös ja reiluus voi olla arvokas pääoma lapselle. On hienompaa kun lapsi on suulas töksäyttelijä ja kyynärpäätaktikoija. Yläasteella näiden huonosti käyttäytyvien lasten on todella vaikea luoda pysyviä, todellisia ystävyyssuhteita. Ns sitoutumiskammo johtaa juurensa pitemmälle kuin voisi arvata.



Kylläs tokaluokkalaisilla pelaa jo reilun pelin säännöt pääkopassa jos niin tahtoo, tulee mokia kyllä, mutta ne voi hoitaa anteeksi pyytämällä ja paikkaamalla.



Monet vanhemmat ovat todellakin liian laiskoja/kiireisiä/itse huonosti käyttäytyviä, että eivät puutu lapsensa huonoon käytyökseen. Usein eivät edes tiedosta ongelmaa. Sitten kun koulussa kehdataan vaatia reilua käytöstä, niin huudetaan opettajille usein krapulaisella äänelä törkeyksiä puhelimeen.



Kasvata sinä tyttärestäsi viehättävä ja sosiaalisesti älykäs nuori nainen, maksaa vaivan, voin sen luvata :-)

niin eipä näy, mutta siemen jää itämään ja ei tule sitä "odotappas vaan mitä ylä-asteella" . en ole lainkaan curling-vanhempi ja omaan terveen maalaisjärjen.

Eihän tuo tapaus maailmaa hetkauta, minkä ap kertoi, mutta pienistä puroista syntyy isot virrat . 11 mainitsema asiasta huomauttaminen on omasta mielestäni hyvä asia, enkä sen isompaa "numeroa" asiasta tekisi.

MUTTA asia on hyvä aihe ottaa esiin jokaisen oman lapsensa kohdalla ja jutella , kuinka voisi ottaa toiset huomioon, sitä taitoa lapsemme tarvitsevat tulevaisuudessa kuitenkin. Omaa selkärankaa pitää olla ja pulustuskykyä, mutta toisten huomioiminen on myös opittava. Katsomaan tilanteita monelta kantilta.

Lapset oppivat yllättävä hyvin, kunomalla esimerkillämme toimimme opettajina :)

ikävää käytöstä ihan normaalina niin jotain on vialla kasvatuksessa. Ei ihme että kiusaaminen on niin yleistä nykyään kun vanhempien asenne on muutamaan poikkeusta lukuunottamatta sellainen, että kavereitakin saa kohdella ikävästi, koska lapset on lapsia!

toki on lapsia, jotka jo 9-vuotiaana osaavat käyttäytyä tosi kohteliaasti kaikkia kohtaan, ja ovat empaattisia, mutta suurin osa vasta opettelee niitä taitoja. Sitten jos yläasteella käyttäydytään noin, on kyse jo huonosta kasvatuksesta, mutta tuonikäisten kohdalla ei vielä voi siitä puhua.

Mokia sattuu, niitä sattuu aikuisillekin.



Vanhemman tehtävä on sitten kasvattaa oma lapsensa tähän ei-niin-täydelliseen maailmaan niin, ettei pentu muserru, vaikka joskus törmääkin ei-niin-täydelliseen käytökseen.