16-vuotiaasta pojastani tulee isä!
Lähipiirissä tämä on tietenkin ollut suurimmalle osalle kauhistus ja kamala asia. Mutta itse en ole sitä niin ajatellut. Odotan innolla tulevaa pienokaista. Vauva syntyy sopivasti kesäksi niin poikakin ehtii olla pari kuukautta vauvan kanssa ennen koulun alkua. Poika on menossa ammattikouluun niin saa ammatinkin 3 vuoden kuluessa. Lapsen äiti jatkaa opiskelua sitten kun vauva on vähän isompi. Tulevaisuuden suunnitelmat on siis kunnossa vaikka nuoria ovatkin.
Nytkin olen taas jo mielessäni sisustanut vauvaperheen kotia ja miettinyt mihin lähden vauvanvaateostoksille. Ihan tulee omat raskausajat mieleen vaikka elänkin nyt vain pojan perheen raskausaikaa. En malta odottaa että näen pienen lapsenlapseni.
On ihana seurata nuorta rakkautta ja rakkauden hedelmän kasvua.
Kommentit (8)
Ihanaa kun autat. Ainakin itse ajattelen, että minulle tuossa tilanteessa kelpaisi kyllä kaikki apu.
oliko kiva tarina?
t. ap, se satutäti
Siinäpä meillä reipas anoppi, joka sisustaa nuoren parin kodin.
Tämä on totisinta totta! Minä olen aivan innoissani asiasta, mieheni ei niinkään mutta sehän ei tätä tilannetta muuta mihinkään. Mikä ihmeen tarve joillakin on esiintyä minuna?
jos tää nyt on totta niin sääliksi käy miniääsi ja poikaasi. Kivahan se että on avuksi,mutta että sisustaa jo toisten kodinkin..huoh..
tällä palstalla on joku, joka ei kykene ilmaisemaan mitään tunteita eikä kestä muiden tunteen ilmaisuja, vaan haukkuu kaiken provoksi.
Kyse ei siis ole siitä, että haluaa esiintyä Sinuna, vaan haluaa tyrehdyttää kaiken keskustelun, joka käsittelee jollain tavalla tunne-elämää. Kyllä tuon henkilön kirjoitukset tunnistaa, en hetkeäkään luullut, että ap olisit tuon viestin kirjoittanut.
Kaikkea hyvää!
SE taas on kamalaa että tällä palstalla palstailee järkyttävän tunnevammaista porukkaa.
Toivottavasti miniä on yhtä innoissaan siitä, että anoppi on noin innoissaan...
Kaikkea hyvää teille kaikille!