Koira-asiaa. Kenelläkään kokemusta Amerikanakitasta?

En ole kuin yhden koiran tavannut ja sitä en todella olisi uskaltanut päästää lasten luokse. Koira kulki koko vierailun ajan perässäni ja murisi samalla kun nuuhki ahteriani. Siinä sai sitten pelätä milloin on hampaat kankussa. Tässä tapauksessa nuori pariskunta oli hankkinut akitan ensimmäiseksi koiraksi eivätkä ilmeisesti olleet perehtyneet laisinkaan koiran kouluttamiseen.



Toivottavasti jollakulla on edes hieman positiivisempia kokemuksia tästä rodusta.

Kyllä se pitäisi itse saada pennusta kasvattaa. Jotenkin vain kiinnostuin tuosta rodusta...eikä minulla ole ko. rodusta yhtään kokemusta. Sakemannista ja noutajista on.



t.ap

ihana koira ja tuli lasten kanssa toimeen. sillä teetettiin pentuja ja jätettiin yks uros pentu meille. se oli vieraita kohtaa äreä,mutta omalle perheelle kimpale kultaa :) fiksuja koiria. Kehotan kanssa että otat kasvattajiin yhteyttä niin saat oikeat ja tarpeelliset tiedot.

Nartut ovat yleisesti ottaen paljon terävämpiä ja temperamenttisempia kuin urokset. Nartut todennäköisesti testaavat omistajaa enemmän kuin urokset. Aikuista aa-narttua en lähtisi lapsiperheeseen ottamaan. Sopeutuminen ja koiran hyväksyntä vie aikansa, eikä lapset lainkaan helpota sopeutumisprosessia. Pentu on eri juttu, yleensä ovat hyviä perhekoiria. Amerikanakitaa ei kuitenkaan kouluteta samoilla tavoin kuin muita koiria, se ei palvele omistajaansa. Jos haluat mukisematta tottelevan koiran, helpon joka ei kyseenalaista sinua, unohda amerikanakita.

Mun siskolla on amerikanakita. Nauroin, kun kertoi, että oli lenkillä koiran kanssa, ylittivät katua jossa oli valot.

Koira meni kesken kävelyn maata tielle, eikä suostunut nousemaan. Lopulta valot muuttui punaiselle ja siskon piti vetää maassa makaavaa koiraa perässään, kun se ei suostunut nousemaan.

Voin kuvitella miten autoilijoita on hymyilyttänyt.

Ei taida koira soveltua heikkohermoisille.

Tiedän kyllä. Kaksikin. Ovat vahvoja, ja vahvatahtoisia, hienoja koiria, mutta omistajalta vaaditaan jämäkkyyttä ja sitoutumista.

Ei todellakaan lapsiperheeseen soveltuva koira, jopa pahempi kun akita. Ota shiba jos japanilaista koiraa tahot! Eikä missään tapauksessaa koirapuistokoira. Älä anna Hopeanuolen hämätä.

Vierailija kirjoitti:

Mun siskolla on amerikanakita. Nauroin, kun kertoi, että oli lenkillä koiran kanssa, ylittivät katua jossa oli valot.

Koira meni kesken kävelyn maata tielle, eikä suostunut nousemaan. Lopulta valot muuttui punaiselle ja siskon piti vetää maassa makaavaa koiraa perässään, kun se ei suostunut nousemaan.

Voin kuvitella miten autoilijoita on hymyilyttänyt.

Ei taida koira soveltua heikkohermoisille.

Heheh, mulla on kääpiösnautseri joka tekee tota samaa, sen pystyy onneksi nappaamaan kainaloon. Siskollasi täytyy olla rutkasti huumorintajua ja pitkä pinna, että jaksaa isoa jääräpäistä koiraa. Ton pienemmänkin osalta on joka 2. pvä sen myyminen mielessä :D

aikuinen isokokoinen kodinvaihtajakoira on lasten kanssa aina riski ellei ole oikeasti entuudestaan tuttu koira. Jälki on meinaan paha jos 40kg alkaa johtajuuttaa hakemaan  puremalla tms eikä sitä välttämättä hetkessä saada haltuun vaikka olisi kovempikin koirakokemus taustalla.

Aivan loistava rotu. Itselläni on yksi ollut ja tuttavapiirissäkin muutamia. Rotuna toki sellainen, että pitää tietää, miten kouluttaa. Minun yksilöni ei ollut perso ruualle, niin oli hiukan haastava koulutettava ja kun rotu itsessään ei ole miellyttämisen haluinen, niin tosiaan pitää tietää, mitä tekee.

Pitää sosiaalistaa pentuna tosi hyvin, urokset eivät tosin siitä huolimattakaan välttämättä siedä muita uroskoiria.

Sopii lapsiperheeseen vallan mainiosti, rakastaa omaa perhettään yli kaiken.

M55

Doggy kirjoitti:

Ei todellakaan lapsiperheeseen soveltuva koira, jopa pahempi kun akita. Ota shiba jos japanilaista koiraa tahot! Eikä missään tapauksessaa koirapuistokoira. Älä anna Hopeanuolen hämätä.

Hopeanuoli on akita.

Nyt oli kyseessä Amerikan akita.

Onneksi hopeanuoli on mennyt juttu.

Eikös dalmantialaisetkin menneet kuumille kiville 101 dalmantialaista elokuvan jälkeen.

Siinä kun ne olivat niin söpöjä ja ihania.

Oikeasti miettisin millaisiin käsiin koira on tulossa ja mihin tarkoitukseen.

Sen jälkeen vasta katsotaan mikä vaikuttaa ulkonäöllisesti hyvältä ja sopivalta.

Jos löytää hyvän yksilön  / sosiaalinen,terve (myöhemmin vatsalakun kiertymiä esiintyy/ leikkaus nopeasti/heti/2300e) , hyvin liikkuvan, niin et uskollisempaa, parempaa,hienompaa, isoa koiraa löydä. Ei vaadi juoksutusta/pitkiä lenkkejä,syö vähän. Tällaisen löytäminen vaatii hieman tuuriakin, sillä aika paljon sairauksia/lääkityksillä ok. Minulla ollut 2 kpl tällaista täysin tervettä yksilöä / krs talossa,ei haukkuneet(meri ja isot puistot vieressä). Sosiaalisuus jne... heti pennusta opetettava,muuten vaikeuksia ja opettaminen on pitkäjänteistä/oltava määrätietoista, Akitan luottamus ansaittava oikeuden mukaisuudella jne..PS.älä ikinä kurita/lyö.  Namupaloilla lopuksi seisoo vaikka päällään. Käyty ilahduttamassa vanhuksia palv,talossa,istuttu terassilla, kulj.bussissa/ratikassa,autolla jne.. 

Mutta aina on varauksellinen,myös puiston pikku iso egoiset pikku räksy saattaa pistää järjestykseen,ei siedä nenän edessä räksyjä. Muuten tullut hyvin toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen. Ekaks koiraksi vaikea tai aloitettava heti pentukoulutuksella, säästyy pähkäilyltä. Oppii aika kivasti, jos saa motivoitua hänet, muuten on mukana milloin sitä huvittaa. Mutta kaikki kaikessa. Me olemme ainakin olleet kuin paita ja peppu. Nyt olen hankkimassa kolmatta, mitään muuta rotua en kelpuuta.

Onnea ja kärsivällisyyttä koulutukseen, jos olet A-akitaa ajatellut.    

Ei sosialistaminen joillakin roduilla auta! Kun esim. Leikkii toisenkoiran kanssa ja tulee erimielisyyttä, nousee selkäytimestä vaistomaisesti se mihin koira on alkujaan koulutettu! Siisvoi. Taistelukoira roduilla!