Voiko lapsi olla niin herkkä, ettei kestä yhtään komentelua tai moitteita?

joille on paljon huudettu. Se ei mielestäni ole mikään meriitti vanhemmille.

Käy sääliksi lastasi, kun on tuollainen äiti.

ja nuo väittämät, että lapsi kasvatettu huonosti, epäjohdonmukaisesti, lapsi pelkää tai perusturvallisuus on järkkynyt - hahaha!

Nuo vastauksetan h on helppo antaa iham mihin tahansa kysymykseen tai asiaan : olet toiminut äitinä tosi huonosti. meillä on toisin koska minä olen niin hyvä



HAHAA

Meillä on samanalista kuin ap:llakin, tilanne on nyt mennyt parempaan päin. Pienempänä kun poika ei totellut, toimi ei-toivotusti tms., nostin hänet napkalla otteella istumaan keskelle olohuoneen lattiaa. Se oli hänelle vielä 3 vuotiaanakin valtava rangaistus!

Se, että äiti suuttuu edes vähän - se oli kamalaa.



No, nyt kyllä uhmaa ihan koko ajan..



Vinkkejä pukemiseen yms olisi tässä, meillä hyvin toimineet:



Kannustan ja kehun, kuinka taitava hän on ja iso ja osaava. - pukemisessa siis.

Kerron, mihin kivaan ollaan menossa. Että kaikilla on perillä kivampaa, kun ei tarvitse pukemisesta riidellä.



Tai kun hermostun joka päivä ja joka hetki saman jankkaamiseen: jos takki ei olepäällä, olet ulkona ilman takkia. JOhan sujuu ! (ei ole ikinä tarvinnyt tehdä sitä, mutta 2 x olen kerhosta hakenut ja kantanut autoon sukkajalassa...)



Lasken kolmeen, sitten pitää olla XX etappi valmis (toppahousut jalassa). mITÄ TAPAHTUU kolmen jälkeen, en tiedä, eikä tiedä poikakaan. Se vaan ikään kuin antaa luvan lopettaa temppuilun ja tulee määräaika, milloin sen loputtava.. menettämättä kasvojaan.



Kävellessä otamme etappeja - mennään tiettyyn paikkaan - ja kisoja, hän itsekin keksii milloin mikäkin hirviö ajaa meitä takaa tms.

Matka taittuu hvyin myös, kun juttelemme. Samoin, kun kertaan reittiä ja matkan pituutta siis, annan vaihtoehtoja: mennäänkö tätä kautta vai tuon polun kautta.



Suoraan kävely on tylsää, ojan pohjien kautta mutkitellen ja välillä juosten matka on kivempää ja menee nopeammin.



Palkitsemistarrataulu oli aikoinaan olemassa, se toimi silloin hyvin,. se on nyt jäänyttä, ei tehoa enää.

"oikein" ilman ylimääräisiä ulkoisia palkkioita vai onko järkevää lahjoa lasta siitä, että hän suostuu toimimaan sääntöjen mukaan?

Annat itse viestissäsi ymmärtää, että välillä olet lempeä, välillä repeät. Sama näkyy tavassa, miten toisaalta ymmärrät lastasi, ja toisaalta taas mietit, pitäisikö otteita koventaa.



Olet ristiriitainen kasvattaja ja lapsesi huomaa sen. Lopeta huutaminen äläkä lisää pienokaisesi piinaa. Oikea vastaus löytyy peiliin katsomalla.

Siis 4-vuotiaalle tekee käveleminen ja pukeminen tiukkaa? Olisin aika huolestunut lapseni kehityksestä jos näin olisi. Ja vielä niin herkkäkin, ettei sitä uskalla komentaa... anna mun kaikki kestää! Oikeasti lapsi tarvitsee jämäkät vanhemmat , joilla olisi vähän enemmän homma hanskassa.

Mielestäni ap tuo selvästi esiin, että hän ärähtää lapselle -> eikä lapsi reagoi noin, jos ei säikähdä.

Tuon ikäisen lapsen kanssa voi jo etukäteen jutella hankalista tilanteista. Mieti millä tyylillä haluaisit itseäsi "ojennettavan". Esim miten olisi kivas kuulla vaikkapa pomolta tai aviomieheltä, että sinulla olisi kehittymisen tarpeita joillain osa-alueilla :D



Jos lapsesi on todella empaattinen, voisit vetää vähän siitäkin narusta, miltä sinusta tuntuu hankalissa tilanteissa. Jospa lapsi ei kerta kaikkiaan tajua, miksi pitäisi kävellä reippaasti tai pukea sutjakasti? Ei minua ainakaan huvita tehdä mitään juttuja omasta mielestäni liian kiireellä ellei siihen ole jotain järkevää syytä.



Kannusta lasta. Tun ikäistä voi vähän koirakouluttaakin eli palkitse, kun asiat sujuvat hyvin. Älä ihmeessä ärähtele tyhjästä. Sitten, jos asia on etukäteen keskusteltu ja ymmärretty ja tilanteessa ei auta sievästi sanominen, voi jo ärtymyksen antaa näkyä. Silloinkin on järkevintä vielä yrittää selkeästi artikuloiden ja kiihtymystä välttäen vääntää vaan rautalangasta asiaa selväksi. Ja jälkikäteen vielä käydä tilannetta läpi ja selittää, että "tein/sanoin niin koska..."



Itselläni on kaksi lasta. Toiselle voi vaikka karjua ja hän vaan olkiaan kohauttaa. Toinen taas loukkaantuu syvästi ja pahoittaa mielensä. Luovi siinä sitten... :P

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ekaluokkalainen, joka on samanlainen. Hänelle jos sanoo: "äkkiä nyt" tai "pidä kiirettä" niin menee aivan lukkoon. Nyt on toimintaterapeutin arvointi meneillään olisko kyseessä kenties toiminnanohjauksen häiriö.

Kokeile mielummin tarkentavempia ohjeita. Esim. Pese hampaat - syö - ulkovaatteet päälle ja yritä olla rivakka. Jokainen askel kerrallaan, sillä noin pienen pää menee vähän sekaisin ilman täsmällisiä ohjeita - varsinkin jos kiire on mukana pelissä. Kokonaisuuksien hahmottaminen tuon ikäiselle on usein hankalaa.