Kysymys teille, joilla lapsia 3+!!!

otsikossa sanoit vielä, että karvat nousee pystyyn kun näkee perusperheen, jossa isä, äiti, tyttö ja poika. Miten voi sellaisesta nousta karvat pystyyn?!! Meillä on juuri sellainen perhe. Vuosikausien lapsettomuuden ja hoitojen jälkeen saimme kaksoset, tytön ja pojan. Meidän perheen koolla ja lasten sukupuolella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että se on jonkun mielestä jollainlailla läpinäkyvää jossain mielessä. Itseasiassa mun mielestä 3 lasta oli täydellinen perheidylli, mutta meillä ollaan todella onnellisia siitä, että ollaan saatu kaksi lasta kun oli kovin epävarmaa saadaanko edes sitä yhtä!

Huomaa, että kirjoittaja on lapsellinen kakara, joka pitää lasten tehtailua itsestäänselvyytenä.

Siinä ollaan niin läpinäkyvästi sitä, että meillä on se täydellinen perheidylli. Paljon ihanampaa on nähdä kooltaan vähän "epätäydellisempiä" perheitä.

AIna halunnut 3-4 lasta, ehkä siksi että 3 sisarusta.

Itsellä oli 2 poikaa, joten sitä tyttöäkin halahin, no sitten niitä tulikin kaksin kappalein :)



Itse en halunnut jättää kahteen, sillä en ole ikinä tuntenut ns. "onnellista" 2 lapsen perhettä.... en nuorempana enkä nyt vanhempana. Toki helpommalla olisi ehkä itse päässyt, mutta oli tunne koko ajan, että 3-4 lasta täyttyy saada (sisäinen tunne). Nyt tunne on se että vauvat on ihania ja niitä voisin hoitaa aina, mutta taitaa jäädä tähän 4 kappaleeseen. Nyt on 2 kumpaakin sukupuolta, joten kaveri kummallekin. Joten en ehkä haluaisi enää 5:ttä sillä se ressukka olisi vähän yksinäinen.... Joten nyt perheeni on mielestäni ns. täydellinen 2 poikaa lyhyellä ikäerolla ja kaksi tyttöä. Joten ei perhe tästä enää parane!

Itse en halunnut jättää kahteen, sillä en ole ikinä tuntenut ns. "onnellista" 2 lapsen perhettä.

Isoissa perheissä kasvaneina tiedämme miten valtava rikkaus suuri sisarussarja on.

Kolme lasta piti saada, keinolla millä hyvällä. Lapsettomuushoidot käytiin sitten läpi ja raskaaksi hakkiuduin, vaikka jo etukäteen oli tiedossa, että riskiraskaus tulee olemaan. Ongelmia olikin sitten enemmän kuin tarpeeksi, mutta kaikeksi onneksi lopputuloksena oli terve lapsi.

2-lapsinen perhe on jotenki niiiin ällöttävän perusperusperus perhe

oma aika ja talous kärsii...

Meillä 3 lasta eikä muutosta omassa ajassa tai taloudessa ole huomannut vrt. siihen kun lapsia oli 2. Tulevaisuudestahan ei tiedä, mutta eipä siitä tiedä 1 tai 2 lapsen vanhemmatkaan (mikä on taloudellinen tilanne tms).

Halutaan erottua massasta ja hankkia lapsia enemmän mutta ei ole AIDOSTI halua ja rahkeita perustaa SUURperhettä.

Joku psykologi oli tehnyt oikein tutkimuksen, että kaksi olisi kaikkein huonoin määrä lapsia jonka perheeseen voi hankkia.

on aina ollut haaveissa parillinen lapsiluku, että olis sitten kaikilla kaveri omasta takaa. Maksimiksi ajattelin silloin 6 lasta. Osittain johtuu ehkä kotoakin, vanhemmillani oli sisaruksia 4 ja 8, äitini olisi myös halunnut 4 lasta, mutta isä sairastui vakavasti ja kuoli, kun minä ja veljeni olimme vielä pieniä.



Sittemmin löysin ihanan miehen, jolla on sisaruksia 6, joten päätös lapsiluvustamme (6 lasta) on ihan yhteinen.



t: 5x äiti, joka vielä haaveilee siitä yhdestä parin vuoden sisällä

En koe että "talous kärsisi" jne. Ei meillä koskaan ole mistään puutetta ja mun mielestä elämässä ei voi olla mitään tärkeämpää kun lapset. Työpaikka, ura yms. on tietysti myös tärkeitä, mutta sitäkin ehtii vielä elämässä tekemään. Musta mikään ei ole palkitsevampaa kun touhuta omien lasten kanssa, seurata heidän kasvamistaan ja kehittymistään, sisarusten yhteisiä leikkejä ja suhteita, opettaa lapsille uusia juttuja jne. Toki tarvitsen joskus hetken omaakin aikaa esim. illalla lasten nukkuessa tai lenkillä jos isänsä on kotosalla. Muuten tuntuu että tämä on "mun juttuni", missä olen hyvä ja josta saan suurta tyydytystä. Ja tämä lapsiperhe-elämä on kiireistä jne. mutta täyttä elämää! Meillä on toki puitteet olemassa nyt jo isommallekin perheelle kun on rakennettu just eikä meillä toisaalta ole suuria haaveita esim. Thaimaan matkoista...Tässä kotiympyröissä pyöritään, joskus kun lapsilla on hoitaja niin käydään kahdestaan miehen kanssa syömässä, leffassa tms.



En osaa sanoa sitten mistä tämä alunperin kumpuaa, miehen kanssa naimisiin mennessä jo puhuttiin neljästä lapsesta. Itse olen kaksilapsisesta perheestä ja siskoni kanssa meillä on niin suuri ikäero ettemme ole yhteisiä leikkejä leikkineet tms. Haaveilin aina että mulla olis ollu lisäksi "edes" isoveli...

Loppuuko se lasten määrä kolmeen? Miksette kysy, miksi jollakin on neljä, viisi tai enemmän? Onko kolme joku raja? Miksi jollakulla on vain yksi? Kysymyksiä on ihan niin monta kuin on ihmisiä, joilla ei ole muuta puhuttavaa. Onko joku kahden lapsen äiti kade, että joku joku jaksaa enemmän lapsia tai haluaa enemmän lapsia kuin hän. Mä en yhtään tajua, että tässä olisi joku keskustelun paikka.

joten kummallakaan ei ole ns mallia siitä perus-2-lapsisesta perheestä. Jotenkin tuntuu onnettoman vähältä että lapsella olisi vain yksi sisarus...



Meillä on lapsia viisi ja se on meidän mielestämme suorastaan ideaalilukumäärä.



Kun lapsia hankkii niin joka tapauksessa talous ja oma aika ns. kärsii, ei siinä mun mielestä kyllä hirveää eroa ole noiden suhteen onko lapsia 2 vai 3.

Halutaan erottua massasta ja hankkia lapsia enemmän mutta ei ole AIDOSTI halua ja rahkeita perustaa SUURperhettä.

Ihan kahjoa on, etä lapset hankittaisiin jonkin yleisen mielipiteen mukaan. Kaksi, koska yksi on liian vähän, kolme, koska se on jo suurperheen alku jne. Jokaisen ainakin tulisi haluat lapsia ihan niin monta, kuin kykenee ne mielestään hyvin kasvattamaan ottaen huomioon kaikki perheen kantokyky terveydestä talousasioihin.

Kahden lapsen perheessä lapsella on vain yksi sisarus, jonka kanssa hioa elämäntaitojaan. Neljä alkaa olla puolestaan liikaa nyky-yhteiskunnassa näissä asunnoissa, autoissa, päivähoitovaihtoehdoissa, palkoilla jne. Ja koska lapset ovat niin ihania, niin kuka tyytyy minimiin, jos maksimikin tarjolla.

Ensiksikin otsikossa oli kysymys heille, joilla lapsia 3+. Tämä siis merkitsee kolme tai enemmän eli enemmän kuin se normi kaksi lasta. Jos kerran suurimmalla osalla on se 1 tai 2 lasta, niin halusin vain tietää, mikä tekijä on se, joka saa hankkimaan lapsia enemmän. Miksi ei sitten kaikki hanki suurperhettä, jos kerran mikään tekijä ei erottele näitä perheitä? Vai onko edes löydettävissä mitään yhteisiä tekijöitä suurperheen perustajille?



Mutta ehkä tämä sitten vain jostain syystä närkästytti av-mammat...

Miksi sinä olet halunnut vain kaksi lasta? Mitä yhteistä sinulla ja muilla 2 lapsen vanhemmilla on?

Tutkimuksia voidaan tietysti tehdä aiheesta kun aiheesta, mutta tuskin tästäkään mitään luotettavia tuloksia saataisiin.

Lapsilukuun kun vaikuttaa niin monet tekijät lapsuudesta tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

Meillä on 3 lasta, koska se tuntui hyvältä määrältä ja se sopi elämäntilanteeseemme. Mitä muuta kysymykseesi voisi vastata?

Ensiksikin otsikossa oli kysymys heille, joilla lapsia 3+. Tämä siis merkitsee kolme tai enemmän eli enemmän kuin se normi kaksi lasta. Jos kerran suurimmalla osalla on se 1 tai 2 lasta, niin halusin vain tietää, mikä tekijä on se, joka saa hankkimaan lapsia enemmän. Miksi ei sitten kaikki hanki suurperhettä, jos kerran mikään tekijä ei erottele näitä perheitä? Vai onko edes löydettävissä mitään yhteisiä tekijöitä suurperheen perustajille?

Mutta ehkä tämä sitten vain jostain syystä närkästytti av-mammat...

En vaivaudu vastaamaan. Älä huolehdi muiden motiiveista, vaan keskity omaan perheeseesi.

Siinä ollaan niin läpinäkyvästi sitä, että meillä on se täydellinen perheidylli. Paljon ihanampaa on nähdä kooltaan vähän "epätäydellisempiä" perheitä.