Kysymys teille, joilla lapsia 3+!!!

Näetkö meidän perheestä läpi myös kaikki lapsettomuushoidot ja keskenmenot?

Siinä ollaan niin läpinäkyvästi sitä, että meillä on se täydellinen perheidylli. Paljon ihanampaa on nähdä kooltaan vähän "epätäydellisempiä" perheitä.

Raskaana ollessa en miettinyt kivunlievitystä. Vauva-aikana en tuumaillut imetyksen kestoa. Etukäteen en päättänyt kauanko olen lasten kanssa kotona.

Elämä on mennyt omalla painollaan. 5. lapsi kun oli 1v niin tunsin, etten riittäisi kuudennelle lapselle ja niin oli meidän perhe "valmis".

Vanhin 9v ja nuorin 4kk. Itselläni on isosisko ja mieheni on ainoa lapsi.



Ennen kuin aloitin koulun olin sanonut että haluan myyjäksi ja 6 lasta. Tiedä sitten mistä tuo lasten määrä on tullut koska en voinut sietää lapsia kouluikäisenä enkä sen jälkeen moneen vuoteen.



Siskoni sai esikoisen 90-luvun puolivälissä jolloin itselläni alkoi vauvakuume. Mies ei tuolloin vielä ollut valmis ja asia jäi hautumaan. Tyttö syntyi 5 vuoden kuluttua. Hänen jälkeen tuntui siltä että haluan vielä toisen lapsen joka sitten syntyi kahden vuoden kuluttua. Pojan syntymän jälkeen mietimme mieheni kanssa että olisihan se kolmaskin lapsi ihan kiva ja ennenkuin päätöstä kolmannen yrityksestä teimme huomasin olevani raskaana. Toinen tyttö syntyi sitten puolentoista vuoden ikäerolla poikaan. Tuon jälkeen olinkin aivan puhki, valvotut yöt ja uhmaikäisten kiukuttelut. Ystävät kyselivät tuleeko meille lisää lapsia vastasin aina ettei tule vaikka itsellä olikin vielä vajavainen olo.

Vuosi sitten kun nuorempikin tytöistä oli jo 4v alkoi mielessä pyörimään neljäs lapsi. Viime syksynä meille syntyi kolmas tyttö ja nyt tuntuu siltä että meidän perhe on tässä. Mies olisi kyllä vielä valmis viidenteen.

Olen saanut kaksi keskenmenoa norm raskauksien lisäksi. Ja ammatiltani olen myyjä.

En minä yritä saada lapsia "seuraksi" sisarukselle, vaan jokaisen lapsen olen halunnut sen lapsen vuoksi. Jokaiselle lapselle on ollut kaipaus ja tunne että haluan vielä lapsia. Eli kyllä on sisäinen tunne. Eikö ap tuntenut tuota tunnetta ekan ja tokan lapsesi kohdalla?



Kyllä meillä kolmannesta on oma aika ja talous kärsinyt ihan samoin kuin edellisistäkin. Mutta raja siinä meillä meneekin vasta 4lapsessa (siihen ei riitä tavallinen auto ja taloakin saisi melkein vaihtaa). Mutta varsinaisesti se mikä meillä lapsiluvun rajoitti 3een on se mitä haluan antaa lapsille (sekä että en tykkää kotitöistä, joita kyllä riittää...). Se että olisi taas yksi sisarus joka kaipaa tietyt asiat elämältä ja vanhemmilta, että sitä aikaa ja yhdessä tekemistä olisi vähemmän näille edellisille. Vaikka tottakai sisaruus on rikkaus, mutta haluan antaa lapsille muutakin (pinnallisena matkustelua, harrastusmahdollisuuksia- varsinkin koko perhe yhdessä).



Mutta silti välillä tulee halua siihen neljänteen lapseen, mutta nopeasti siitä palautuu maanpinnalle kun katsoo touhua kotosalla.

itse olin 4 lapsisen perheen kuopus ja iltatähti ja olin lähinnä "ainut" Aina kaipasin sitä omaa siskoa/ veljeä joka olis ollut lähes ikäiseni ja muutenkin hulinaa ympärilleni.



Ja joskus sitten lapsuudessa päätin, että teen PALJON lapsia jottei minun lapset joudu olemaan ainukaisia vaan heillä on aina joku.

Vieläkään en ole kovin läheinen ainuan elossa olevan siskoni kanssa ja se on aika surullista.



No mutta joka tapauksessa, rakastuin mieheen joka myöskin pitää suuresta perheestä..



Nyt on tulossa 7 muksu...

taaperoaika, nähdä millainen pieni ihminen meidän perheeseen saadaan.



Nyt lapsia neljä, olisin pian valmis jättämään ehkäisyn, haluaisin kovasti vielä yhden. Mutta mies ei suostu, tiedän sen :(

Haluaisin kolmannen mutta mies ei ehdottomasti halua enempää. Joten täytyy tyytyä kahteen, parempi sekin kuin olla tahattomasti lapsettomana, niitäkin on meillä lähipiirissä. Joskus sanotaan että jokainen mies haluaa pojan, mutta epäilen tätä koska meidän lapset on tyttöjä eikä mies halua kolmatta lasta (yrittää sitä poikaa?) Luulisi että jos näin olisi mies suostuisi helposti kolmanteen lapseen?

5 lasta on tullut ja kuudes tulee vielä lähiaikoina.

aina olen halunnut suurperheen.

sisaruksia mulla on yksi.

äiti ja isä eivät halunneet enempää.

miehelläni on 4 sisarusta eli heitä oli 5 ja ensin meillä oli puhe kahdesta miehen kanssa mut itse halusin suurperheen.

ja nyt se meillä on ja tosissaan kuudennen haluan.

ei mietitty päivääkään että talous kärsii muka lapsista.

kyllä se talous kärsii ennemminkin siintä mite itse rahaa pistät menemään.

meillä on oma talo.

ei asuta vuokralla.(kuka maksaa tyhjästä kun voi maksaa itselleen)

lapset kulkee normaalissa vaatetuksessa ja ruoka jää rahaan eikä tarvitse laskea.meillä vaan ei tule mitään lehtiä eikä osteta muutenkaan mitään hyödytöntä.

se joka sanoo et talous kärsii lapsien takia on itsekeskeinen ihminen.

lapset on ihaninta jota maailmassa annetaan.

toiset niitä ei saa meille niitä on luoja tuonut jo kivasti.

meillä lapset 9 v.7v.5v.3v ja 1v vuoden sisällä ois aika hankki vielä yksi.

ikää minulla 27 ja miehellä 40

kannustan muita tekemään suurperheitä.niitä ei paljon ole ja lapsiluku 2 on minusta vähän.

3 meillekkin olisi riittänyt jos enempää ei olis annettu mut onneksi saatiin.

ja ei me olla niitä sunniteltu millään lailla, rakastetaan ne kaikki ja tämä perhekoko on ihan hyvä meille.

Sama halu minullakin on ollut puhuttiin sitten esikoisesta tai neljännestä.



Ei todellakaan kiinnosta mikä on muodikasta tai epämuodikasta. Puhutaan perheestä, ei vaatteesta. Vaatteet voi heittää roskiin, mutta lapset on aina huollettavana.



Me toivotaan nyt neljättä ja luultavasti tämä ei jää viimeiseksi. Pitää katsoa taas miltä tuntuu kun lapsi syntyy. Mennään omien voimavarojen ja halun mukaan.



Onnellisia ollaan oltu yhdestä ja toisesta ja kolmannesta. Kaikki suuria lahjoja ja tuntuu ehkä joka kerta suuremmalta ihmeeltä saada vauva syliin.

Vahvasti uskon että syliä riittää neljännellekin.



Niin, joku kirjoitti touhun kaipuusta ja sitä minäkin olen aina halunnut! Itsellä 3 sisarrusta mutta koska ikäeroa on aina 5 vuotta seuraavaan niin ei siinä paljoa tuntenut heihin yhteenkuuluvuutta. Isommat oli ISOJA jokka teki paljon kaksin juttuja ja olin taas isosisko pienimmälle.

Omat lapset on pienellä ikäerolla ja tämä sopii meidän perheelle, ei kai siihen muuta syytä tarvita?

että tahdoin parantaa tasoa vähän tuottamalla lisää parempaa väkeä.

Ja sitä paitsi en tykkää käyttää ehkäisyä. Vaikka en olekaan lesta.

ja eipä siinä sen enempää kommentoitavaa ,edellinen sanoi hienosti: lapset ovat ihaninta, jota maailmassa annetaan! Olemme onnellisia ja ylpeitä jokaisesta lapsesta joka meille on annettu!

jos sinä ja kaverisi niin sitten pitää ihmetellä, että miksi muut tekee toisin.



Hommatkaa elämä, kuten nuorisoni sanoo.

No sitten tuli opiskelut, työt ulkomailla jne. ja lopulta kaksi lasta. Sitten tulikin ero ja ajattelin, että nyt se lapsiluku varmaan jää sitten kahteen. Harmitti. Ikääkin oli jo päälle kolmenkymmenen. Yksinhuoltajana kahden kanssa oli ihan tarpeeksi rankkaa kyllä. Mutta sitten tapasin miehen, josta sittemmin tuli uusi puolisoni. Hän on hyvin lapsirakas ja tuli lasteni kanssa erinomaisesti toimeen, mutta hänelle oli tärkeää myös saada biologisia lapsia. Aika alkuvaiheessa seurustelua hän kysyikin minulta haluanko enempää lapsia ja on jälkikäteen myöntänyt, että jos olisin ollut ehdottomasti vastaan, hän olisi kuulemma tiukkaan miettinyt jatkaako seurustelua kanssani. Mutta en ollut lapsia vastaan ja sittemmin olemme saaneet kaksi lasta, joten nyt lapsia on perheessämme neljä. Nyt lapsiluku tuntuu hyvältä, enkä enempää halua. Olen jo yli 40, joten lapsiluku tulee jäämään tähän, mutta jos olisin saanut lapsia nuorempana, olisin hyvin voinut kuvitella hankkivani vielä kaksi lasta lisää.

Molemmat ollaan pienistä perheistä ja aluksi meillä oli ajatus, että kaksi lasta voisi olla ihan hyvä. Ettei ainakaan yhteen jätetä.

Sitten tuli molemmille tunne, että perheeseen mahtuis vielä kolmas.

Kolmannen kanssa huomattiin, että tullaan hyvin toimeen kolmenkin muksun kanssa ja tykätään vilinästä ympärillä ja jaksetaan harrastaa, käydä töissä ym.

En vieläkään sano onko perhe tässä. Jos molemmista alkaa tuntua, että kuudes olis kiva, niin sitten...

mitä sitten osallistut tähän ketjuun kun sulla on noin mahdottoman heikko käsityskyky?

Kysymyksesi vain on jotenkin niin ihmeellinen ja typerä ettei siihen voi vastata.

Näetkö meidän perheestä läpi myös kaikki lapsettomuushoidot ja keskenmenot?

5 lasta on tullut ja kuudes tulee vielä lähiaikoina.

ikää minulla 27 ja miehellä 40

ollaan aika nuoria ja mietittiin että jos vielä kolmas siunaantuisi niin se saisi tulla aika samaan syssyyn, ettei tule hirveitä ikäeroja ja turha odottaa esim.10 vuotta ja sitten pykätä se iltatähti.. Inhoan tota sanaa muuten... Ja nyt kun tuo kolmas tuossa pöllöilee niin piuhat poikki, tämä on meille sopiva juuri näin.. =D

Itse odotan juuri kolmatta ja viimeistä lastani. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta (en osaa sanoa miksi), itselläni ja miehelläni on kummallakin yksi sisarus. Kolmeen lapsiluku jää, koska itselläni on ikää jo 34, ja lapset aika pieniä kaikki. Jos olisin nuorempi, voisin ehkä haluta vielä neljännenkin. Toisaalta taloudellinen tilanne ei kyllä ehkä sallisi sitä. Nytkin mietin, paljonko lainaa uskaltaa ottaa lisää, kun pakko olisi muuttaa ennen vauvan syntymää tästä kolmiosta isompaan. Sitä olen joskus miettinyt, miten todellisilla suurperheillä on taloudellisesti mahdollista hankkia niin paljon lapsia, siis esim. 5 tai enemmän? Tarvitaan kuitenkin tosi iso asunto, iso auto jne.