Tuleva yh vain abortin tehnyt?

Vieläkin on hirmu epätodellinen olo siitä että olisin raskaana. tein kolmannen raskaustestin tänä aamuna ja erittäin haalea toinen viiva siihen taas ilmestyi.



Itse muutin miehen paikkakunnalle miltei 300km päähän sukulaisistani, joten tavallaan olen yksin, mutta olen ajatellut että muuttaisin takaisin kotikonnuilleni jos mies tosiaan jättää minut. Tietysti olen täältä jo saanut työpaikankin kesäksi ja pari kaveria, että lähtö voisi olla vaikea, mutta kerkiäisinhän minä kuitenkin tehdä töitä kunnes lapsi syntyisi.



Olen myös ajatellut, että helppoahan se on sanoa että pidä lapsi. Jos en aborttia tekisi niin kyllähän keskenmenokin voi tulla, joten pelkkä minun kielteinen päätös abortista ei tarkoita sitä että lapsi on tulossa. Ehkä miehen kannalta se olisi hänelle lottovoitto.



Mies on sanonu että hänen vanhempansa olisivat myös ehdottomasti abortin kannalla, en kyllä osaa sanoa mitä he sitten todellisuudessa sanoisivat.



Tuntuu kurjalta, että teenpä päätökseni kummin tahansa, tulen menettämään jotain...

Tee abortti. Anteeksi kun sanon näin suoraan, mutta sulla on vielä edessä se aika kun perustat perheen miehen kanssa joka haluaa lapsia, joka on valmist isäksi. Lapsi on parisuhteelle aina pieni koitinkivi. Olette hirveän nuoria (mikä nyt sinänsä ei tietenkään ole syy tehdä aborttia) ja nuoressa suhteessa.



Itse tulin raskaaksi 21 vuotiaana. Mies, tai poikaystävä pikemminkin, oli 25 vuotias. Hän sanoi heti ettei ole valmis isäksi, mutta ei halunnut pakottaa minua aborttiin. Pidin siis lapsen joka syntyi samana päivänä kun täytin 22 vuotta.

Vauva-aika oli ihanaa vauvan kanssa. Oman lisästressin elämään toi mies joka eli vielä täysillä omaa nuoruuttaan, biletti kavereiden kanssa ja rakensi samalla työuraansa. Vaikka minulla oli laaja tukiverkko ympärilläni ja paljon ystäviä, olin silti henkisesti yksin vastuussa lapsesta. Yksin. Kroppa on sekaisin raskauden ja synnytyksen jälkeen, väsyttää ja kaverit eivät ymmärrä lainkaan vauvaelämää. Lapsen isä ei kasvanut isyyteen oikein koskaan. Nyt, 12 vuotta myöhemmin olemme eronneet. Saimme vielä kaksi yhteistä lasta. Mies oli ehkä hieman valmiimpi näihin nuorempiin lapsiin, mutta ei edelleenkään ollut henkisesti valmis isäksi.



Olet nyt siinä pisteessä kuin minä 12 vuotta sitten. Tällä hetkellä toivon, että joku olisi sanonut suoraan että abortti on todellakin hyvä vaihtoehto. Kyllähän lapselle lähtökohtaisesti haluaisi antaa perheen johon kuuluu isä ja äiti. Jos parisuhde ei toimi niin lapsi kärsii. Ja eron jälkeen yh-elämä ei todellakaan aina ole kovin ruusuista, niin kuin ei normaalin ydinperheenkään elämä tietysti. Eikä sinkkuäidin ole helppoa löytää uutta miestä rinnalleen jos on jo lapsia. Tätäkään seikkaa ei kovin mieluusti sanota ääneen. Äiti on aina äiti ja vastuussa lapsistaan. Harva mies on valmis ottamaan vastuuta tästä paketista.



Sulla on mahdollisuus unelmaperheeseen vielä yli kymmenen vuoden ajan. Älä anna vaaleanpunaisten haaveiden nyt viedä sitä mahdollisuutta pois. Nykyinen poikaystäväsi saattaa hyvinkin kasvaa ajatukseen lapsesta kun muutama vuosi kuluu. Mutta antakaa itsenne olla vielä hetken nuoria ja nauttia vapaasta elämästä :)

se ei ole välttämättä lopullista. abortti on. sitä jos kadut niin mikään ei saa tekemättömäksi, ei mikään. aikakonetta ei ole keksitty. ja tulisit katumaan koska jo nyt epäröit. ja tollanen mies ei ole suhteen arvoinen, taitaa olla ihan eri arvomaailma kun sulla. haluatko jakaa tulevaisuutesi tai tehdä joskus myöhemmin lapsia miehen kanssa joka on halunnut tappaa oman lapsensa?

että kadut lapsiesi hankkimista? Nykyään on paljon uusperheitä, kyllä yh löytää kunnon miehen jos niin haluaa.

tarinani onsellainen, että tein abortin 23-vuotiaana.

En ole sitä katunut, eikä se ole mielessäni kummitellut. Minulle se oli oikea ratkaisu silloin. Äitini tuli minua asiassa. Yritti kait lohduttaa sanomalla: "Älä Ota henkilokohtaisesti: Jos aika olisi ollut toinen, olisin tehnyt toisen ratkaisun."

Tarkoittaen sitä että sai minut vahingossa liian nuorena. Kyllähän tuo kieltämättä hiukan kirpaisu, mutta ymmärrän häntä kuitenkin.

Myöhemmin olen saanut kolme ihanaa lasta.



En tarkoita, että sinun pitää keskeyttää raskaus. Mutta mieti rauhassa.

Toivon, että kaikki käy parhain päin!

kerran osaa vielä vastuuta kantaa tekemisistään.

jos kerran itse olisit valmis äidiksi tee niinkuin itse haluat.

aika paska mies on jos ei hyväksy lasta...miehesi kannattaisi pitää housut kii ja elää selibaatissa.



Onko sinulla muuta tukiverkkoa, vanhempiatms.

jos on niin uskon että selviäisit.

Mieti tarkkaan ennenkuin teet abortin sinä siitä kuitenkin kannat seuraukset, ei mies.

mies ei voi ikinä ymmärtää miltä voi tuntua abortin jälkeen.

voi myös olla että jos teet abortin miehen mieleksi niin itse katkeroidut ja teille tulee pian ero kuitenkin.



minulla oli sama tilanne, ja pidin lapsen, en ikinä tappaisi lastani kenenkään miehen takia.

Tein abortin 22 vuotiaana (tosin vammaisabortti). Lapsen isä sanoi häippäsevänsä ja luulin jääväni yksin. Minulle ei taas yksinhuoltajuus olisi sopinut eikä ollut mitään ammattia.



Aborttia olen katunut koko elämäni. Tein sen sydämen ääneni vastaisesti. 3 kk abortista mies tuli kosimaan. Olin abortista niin häiriintynyt ja niin loukkantunut siitä, että hän ei heti ollut alkanut tukea minua ja ollut mukana aborttipäätöksessä, että heitin hänet ulos. Hän ei tosin koskaan ollut vaatinut aborttia sanoi vain että ei koskaan tule välittämään minusta eikä lapsestamme. Se loukkasi syvästi.



Mutta kun abortti oli tehty hän halusi heti mennä kanssani naimisiin. Joten emmepä olleet kovin kypsiä kun raskaus alkoi.



Pilasin tällä sekä miehen että oman elämän. Tiedän, että hän on naimisissa naisen kanssa jota kohtaan ei koskaan ole tuntenut samaa kuin minua kohtaan. Tämän kanssa sai sitten kaksoset ja minusta se tuntui oudolta, koska olimme tehneet abortin. Mies sai siis kertaheitolla itselleen kaksi ja aborttimme tuntui entistäkin tyhjänpäiväisemmältä.



Älä tee aborttia. Nuori poikaystäväsi voi kuitenkin haluta sekä sinut että lapsen - vaikka ennemmin tai myöhemmin jos ei heti alkuun. Ole rohkealla mielellä. Olet hyvässä iässä saada ensimmäinen lapsi. Ei mitään hätään. Kun sinulla on lapsi niin olet vapaampi panostamaan uraan. Kukaan ei kysy että koska aiot hankkia ne lapset. Lapsettomat jäävät monesta uratilaisuudesta paitsi, koska työnantaja ajattelee, että sitten se rupeaa hankkimaan niitä lapsia. Ei voi etukäteen tietää mitä elämä tuo tullessaan ja mikä on parasta.

..aikoinaan abortin. Olen katunut sitä melkien jokainen päivä. Varsinkin, lun olen saanut myöhemmin kaksi lasta, niin tunne siitä, että millainen se "esikoinen" olisikaan voinut olla, on aika tavalla syönyt minua sisältä päin.

Oma mielipiteeni on se, että jos mies lähtee on se hänen oma menetyksensä. Totta kai tietty lapsenkin, mutta ennen kaikkea miehen. Ja jos mies on noin kypsymätön, on tiedossa ongelmia muutenkin. Yksikään mies ei ole niin tärkeä, että se menisi lapsen ohi. Siis minun mielestäni.

Kukin tekee itse päätöksensä, mutta minä todellakin tiedän, mikä on ollut minun elämäni suurin virhepäätös.

Olette kihloissa, mutta mies jättää tällaisen "tilaisuuden" tullen... Todellista sitoutumista. Ehkä oli hyvä, että tienne tämän miehen kanssa eroavat.