Synnytyspelon takia pelkopolilla käyneet

Äitini on ollut vähällä kuolla pikkusiskoni synnytykseen ja synnytyspelkoni juonsi alkunsa sieltä.



Kävin pelkopolilla Tampereella alkuvuonna 2005. Ensin lääkärikäynti, jonka yhteydessä ultraus. Olin saanut äidiltäni tuon siskoni synnytyskertomuksen mukaani ja se käytiin lääkärin kanssa läpi. Lääkäri totesi, että nykypäivänä vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan, mutta jos haluat, tällä perusteella saat kyllä pelkosektion. Ja myös lupauksen, että kyllä "kesken" synnytyksenkin sektio voidaan tehdä. Jouduin/pääsin kuitenkin vielä kätilön juttusille, mikä ratkaisi asian ja uskaltauduin alateitse yrittämään.



Papereihin kirjattiin PELKOPOTILAS, ja se kyllä näkyi kohtelussa sitten synnytyksessä. Synnytys meni tosi hienosti, vaikka olin hirveässä kuumeessa, lapsikin syntyi kuumeisena ja joutui lastenosastolle, jne. Alateitse siis. Toista lasta synnyttäessäni reilua vuotta myöhemmin ei pelkopotilas-merkintää enää ollut (kun ei enää pelottanut, vaikka raskauden aikana oli havaittu sama vaiva kuin äidilläni siinä siskoni synnytyksessä).



Eli summa summarum, kannattaa mennä käymään.

Siellä luvataan taivaalliset kivunlievitykset ja kaikkea, mutta koko lystin tarkoitus on estää sinua haluamasta sektiota. Ylipuhumista kaikki, jos on heikko retkahtaa alatiesynnytykseen.

Itselleni käynnistä ei ollut hyötyä, koska pelkoni ei liity millään tavalla kipuun. Jos kipua pelkää, voi pelkopolilla käynnistä hyvinkin hyötyä, kaikki kivunlievitysmenetelmät käydään tarkasti läpi. Harva tosin tuskin kuvittelee, että sektio olisi kivuton tapa synnyttää... kivut vaan on erilaisia ja tulee vasta synnytyksen jälkeen. Myös erilaiset tavat ja asennot synnyttää läpikäydään huolellisesti.



Kättärillä ainakin pelkokätilö oli tosi mukava, mutta pelkopolilla ei vielä sektiolupausta saanut. Siitä päättää lääkäri. En tiedä, olisiko sektiota saanut käymättä pelkopolilla. Kyllä siellä yritetään sektiota haluavan mieli muuttaa, mikä on hyvä, jotta karsitaan pienet pelot pois. Sektion saa, jos mieli ei muutu. Ketään ei pakoteta synnyttämään.

Tottakai synnytys pelottaa ja varsinkin jos ensimmäistä odottaa. Mitä teet jos pelkopolin käynti tuntuu käynnin jälkeen turhalta? Jätätkö synnyttämättä?

Auttaako pelkopolin keskustelut synnytyspelkoon? Voidaanko siellä luvata sektio jos en pelon takia halua synnyttää alakautta, vaikka sitten kesken synnytyksen?

Sain käydä asiallisesti läpi ekan synnytykseni kätilön kanssa, katsella paikkoja jne. Ehkä eniten kuitenkin auttoi lupaus siitä, että saan tulla synnytyksen käynnistyessä sairaalaan niin aikaisin kuin haluan ja että saan kivunlievitystä. Minulle oli jäänyt ekasta synnytyksestä paha mieli tympeästä kohtelusta ja kipujeni vähättelystä.

synnyttää sektiolla pelon takia..

Tampereella ei enää järjestetä valmennusta eikä paikkoja saa käydä katsomassa etukäteen, mutta saakohan pelkokopilta käydä katsomassa paikkoja? TAYS on oikea synnyttäjän unelma..

Vielä että ensimmäisen synnytys oli todella vaikea, kun ei mahtunut kunnolla tulemaan ulos. Lantion kuvaus luvattiin jo raskauden lopussa

Joo, todellakin jätän synnyttämättä jos ei keskustelu auta.. Mikä ihme tuollasia älykääpiöitä vaivaa. Mitä tulet lukemaan aiheesta joka ei ilmeisestikään koske sua

Siis menin ekalle neuvolakäynnille että "päivää, pelottaa", ja kävin Naikkarin pelkopolilla, siellä keskusteltiin ja parhaiten mulle auttoi se kun lääkäri kysyi että sanopas MIKÄ siinä pelottaa eniten. No pohdin vähän ja sain sitten vakuuttelua että kipuun saa apua. Ja sitten kun synnytys alkoi, kokoajan kyseltiin mun vointia ja oloa, eli papereissa oli kyllä isoilla että LÄÄKITKÄÄ... eli kannattaa ainakin kokeilla. Tosin mua olis se sektio pelottanut vielä enemmän kuin tavallinen synnytys



Ja sitä raskautusta kun ei oikein voi perua, ja kyllä ne lapsoset on ulos maailmaan saapuneet, kuka mitenkin ;D

Pelkopolista en tiedä, enkä sitä vähättele, enkä vähättele kenenkään synnytyspelkoa, mutta...



Mä jouduin suunniteltuun sektioon (mulla liian pieni lantio ja vauva oli liian suuri), vaikka yritin viimeiseen asti saada käynnistyksen ennen kuin vauva oli liian iso syntymään, mut ei onnistunut.... joten minulla on kokemusta alatiesynnytyksestä (esikoinen oli pienempi ja mahtui syntymään nippa nappa) ja suunnitellusta sektiosta.

Ja voin kertoa, että minä synnyttäisin miljoona kertaa mielummin alateitse kuin sektiolla.



Alatiesynnytykseen menin terveenä ja suht terveenä sairaalasta lähdin kotiin.



Sektioon menin terveenä ja sairaalasta kotiuduin HELVETIN SAIRAANA.

Siis ne leikkaushaavan kivut on ziljoona kertaa suuremmat kuin alatien muutamat tikkaukset.

Ei voinut kävellä kunnolla, sängystä nousu ja lasku oli yhtä tuskaa jne.



Kysyin lähtötarkastuksessa lääkäriltä, että katuuko koskaan tässä tarkastuksessa nämä synnytyspelon takia sektioon päätyneet, että halusivat väkisin sektion?. Lääkäri sanoi, että KYLLÄ KATUU, moni ei tajua etukäteen kuinka sairaaksi ja kipeäksi he tulevat siitä leikkauksesta. Moni kuulemma sanonut, että voi kun olisin arvannut kuinka kipeäksi siinä tulee, niin olisi sit kuitenkin halunnut alateitse synnyttää.



Alatiesynnytyksestä toipuu NIIN paljon nopeammin, kun sektiosta. En toivoisi vihamiehellenikään niitä tuksia ja kipua, jotka minulle aiheutuivat sektiosta.

Siksi en sitä suosittele kenellekkään.



Näin on sanonut moni ystävistäni, jotka ovat synnyttäneet alateitse ja sitten myös tehty sektio, että mielummin alatiesynnytys.



Alatiesynnytys on luonnollinen asia. Itse ajattelin, että jos naiset ovat kautta aikojen ilman nykyaikaista lääketiedettä synnyttäneet, niin kyllä minäkin siihen pystyn.

Hyötyä oli loppuodotuksessa, kun en pelännyt paniikinomaisesti. Ihan turhaa oli taas siinä mielessä, että molemmat odotukset lopulta päätyivät sektioon. Ensimmäinen lapsen perätilan vuoksi suunniteltuun sektioon ja toinen kiireelliseen sektioon synnytyksen aikana pahentuneiden raskausoireiden vuoksi. Työpäivän verran ehdin olla synnytyssalissa, sitten lääkäri ilmoitti, että labratulokset verikokeista ja virtsan valkuaisesta ovat sitä luokkaa, että tunnin päästä leikataan.

Mutta oli siitä hyötyä sen ajan mitä synnytyssalissa olin, oli oli ihan luonteva.

Jos on kipuja, niin kai osaat pyytää kipulääkettä??? Jos et, niin ihan oma mokasi. Mulla on sektioita takana kaksi ja kyllä oli kipuja molemmilla kerroilla jälkeenpäin, mutta ei niitä voi verrata esim hampan poiston aiheuttamaan särkyyn. Kyllä hammaskipu on 100 kertaa pahempi kuin mikään sektiokipu, kun vaikka yrittää nousta sängystä ja siihen menee 5 minuuttia. Omilla liikkeillään sitä kipua pystyy säätelemään. Kipu on merkki siitä, että liikut väärin tai liian rehvakkaasti. Ei mulla ainakaan paikallaan ollessa mitään kipua tuntunut. Jos tuntui soitin kelloa ja sain lääkkeitä. Missä ihmeen sairaalassa sinut oikein on leikattu, jos siellä ei osata edes lääkitä?

Alatiesynnytys on luonnollinen asia. Itse ajattelin, että jos naiset ovat kautta aikojen ilman nykyaikaista lääketiedettä synnyttäneet, niin kyllä minäkin siihen pystyn.

Kun et kerran nykyaikaista lääketiedettä (synnäriä kätilöineen ja kivunlievitykseen, neuvoloita yms) tarvinnut...

Kaksi ensimmäistä ovat olleet todella nopeita (3 h ja 4 h) ja kivuliaita, enkä ole ehtinyt saamaan mitään puudutteita. Pelkopolilla käytiin edelliset synnytykset läpi ja suunniteltiin, miten toimitaan seuraavan kanssa.



Kolmas synnytys on vasta tulossa, mutta nyt suhtaudun siihen luottavaisemmin ja uskon, että tällä kertaa saan sen puudutuksenkin. Joten suosittelen ehdottomasti käyntiä!

Joo, ei ollut kotisynnytys ei... opettele lukemaan....





Ja joo, sain maksimimäärät kipulääkettä, nappina suun kautta ja piikkinä lihakseen. sattui vain pieni komplikaatio, että hoitajat joutuivat painamaan kohtuani sektion jälkeen 2h täysiä mekaanisesti, eli kätilö koko painollaan makasi leikkaushaavojeni päällä!!!!

Eipä auttanut särkylääkkeetkään siihen kipuun ja huusin täysiä kun sitä kohtua painettiin ja kätilö pyyteli anteeksi, että pakko tehdä tai muuten sä kuolet verenhukkaan....



Joten mun kokemukseni on että sektio on s---tanan paljon kipeempi, kuin mikään hammassärky ja hammaskipu. Mulle tehty aika monta hammasleikkaustakin, eikä ne olleet mitään tuohon verrattuna. Mutta kipukin on yksilöllistä....

Mulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota ja ne ovat menneet tosi hyvin. Synnytyksen jälkeisenä päivänä olen jo päässyt liikkeelle ja suihkuun omin voimin. Tottakai se sektiohaava on vähän kipeä, mutta kipua pystyy hallitsemaan liikkumalla varovaisesti. Mun sektiohaavani parani tosi hyvin ja nopeasti vaikka synnytin molemmat kerrat keskellä kesää ja mulle on jäänyt hyvä muisto sektioista. Parantuminen on myös yksilöllistä eikä voi etukäteen sanoa kuinka kipeä toinen on. Tämä nyt oli vain mun tapaus.

Niin mun piti vielä sanoa että kävin pelkopolilla ennen ensimmäistä sektiota, mutta se ei auttanut mun synnytyspelkoon vaan päädyttiin sen takia suunniteltuun sektioon. Toisen kohdalla sain sen automaattisesti ilman käyntiä.



En tunne olevan yhtään sen huonompi synnyttäjä vaikka en ole alateitse synnyttänytkään.

Saakohan sektiopelon takia mennä pelkopolille? ;)