Äsyttääkö ketään muuta kun äitien työssäkäyntiä perustellaan mukavuudenhalulla?

Te, jotka haluaisitte olla kotona, mutta taloudellisesta syistä kerrotte käyvänne töissä. Niin miksi ette ala perhepäivähoitajaksi? Saisitte olla kotona ja samalla tulisi rahaakin.

Useampi lapsi kuluttaataloa ihan erilailla kuin omat lapset joita on kaksi kappaletta. Kunnalta ei saa mitään "tukea" kodin kulumiseen. Asiaan on kyllä aikoinaan pohdittu : )

Koska se sotku syntyy minuutissa sen jälkeen, kun lapset ovat kotiin tulleet. Samat pyykit, siivoamiset, kokkaamiset, kauppareissut sun muut on työssäkäyvillä vanhemmilla hoidettavana. Jos välistä jää lounaan tekeminen ja sen tiskit, niin kovin pieni osa se on päivittäisistä askareista.

Sotkun ja kotitöiden määrä ei todellakaan vähene, vaikka lapset on päivän hoitopaikassa. Ainoastaan aikaa kotitöiden tekemiseen on työssä käydessä vähemmän. Meillä ainakin oli HUOMATTAVASTI siistimpää, kun olin kotona lasten kanssa.

Muuten olen sitä mieltä, ettei tällaisista asioista voi väitellä, koska riippuu niin monesta tekijästä, onko helpompaa kotona vai töissä: lasten iästä, lukumäärästä, työn laadusta, isän osallistumisesta, äidin omista haaveista ja elämän tavoitteista jne.

eivät suinkaan ole äitien mukavuudenhalua, eiväthän?

perheillä kun on monenlaisia elämäntilanteita katsos..

Miksi koti olisi AINA paras paikka lapselle? Missä menee se maaginen ikäraja, jonka jälkeen hän tarvitsee ikäistensä seuraa? Missä vaiheessa väsynyt ärtynyt äiti on enemmän haitaksi kuin hyödyksi 24h-hoitajana lapselleen?



Itse olin 5 vuotta lasteni kanssa kotona, siis kunnes olivat 5 ja 3 v. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten tajunnut mennä vähän aikaisemmin takaisin töihin. Meillä oli rakennusprojekti menossa juuri silloin (onko rakentaminen fiksua kun lapset ovat pieniä, sitä voi tietenkin kysyä...) ja olimme mieheni kanssa aivan loppukuittiväsyneitä. Voin vaikka vannoa, että lapsille olisi ollut kaikin tavoin parempaa, että olisivat saaneet olla hoitopaikassa arkipäivät ainakin sen viimeisen kotonaolovuoden, eli kun olivat 2 ja 4. Nyt saivat vain roikkua perässä kun äiti huiteli ympäriinsä ja hoiteli asioita ja olla hiljaa kun äidillä oli tärkeitä puheluita. Tarhassa olisivat olleet onnellisen tietämättömiä koko rakennusprojektista ja olisivat saaneet monipuolisesti virikkeitä muilta aikuisilta ja lapsilta.



Kaikki äidit eivät muutenkaan ole niitä, jotka nauttivat askartelemisesta, lukemisesta ja laulamisesta ja puistoelämästä. Nämä saattavat hyvinkin jäädä kotiin lasten kanssa ja pistää videon pyörmään, montakin kertaa päivässä. Onko se parempaa kuin virikkeellinen hoito tarhassa?



Ja sitten vielä tarhoista; niissähän on aivan valtavia eroja! Ei voi yleistää, että kaikissa tarhoissa olisi valtavat ryhmät ja kamala melutaso. Meillä lapset eri tarhoissa ja molemmissa pienet ryhmät ja rauhallista. Ovat kyllä yksityisissä tarhoissa, mutta maksan mielelläni muutaman kympin lisää, jotta saavat tällaisen ympäristön arkipäiviksi.

Toinen lapsistamme on erityislapsi, joka on äitiään kohti melkoisen vaativa. Vajaa kolme vuotta hänen kanssaa kotona riitti. Olkoot sitten vaikka mukavuudenhalua, mutta käyn töissä todella mielelläni. Enkä tunne kovin suurta syyllisyyttä siitä, että lapsemme ovat hoidossa kodin ulkopuolella, koska tiedän että heillä on hyvä hoitaja ja että he viihtyvät hoidossa. Jaksan paljon paremmin, kun minulla on elämässäni muutakin kuin koti ja lapset.

Sotkun ja kotitöiden määrä ei todellakaan vähene, vaikka lapset on päivän hoitopaikassa. Ainoastaan aikaa kotitöiden tekemiseen on työssä käydessä vähemmän. Meillä ainakin oli HUOMATTAVASTI siistimpää, kun olin kotona lasten kanssa.

Meillä on nyt siistimpää kuin silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Minä hoidin asian siten, että meillä käy siivooja. Säästän jostakin muusta ja käytän rahani siivoojaan. On enemmän aikaa lapsille, kun ei tarvitse käyttää aikaansa kodin siistimiseen.

olis varmaan pitänyt jo ennen raskautumista miettiä onko sinusta äidiksi. ei lapsia voi tehdä ja sit lykätä ne muiden hoidettavaks kun se ei ollutkaan niin mukavaa ja ruusuista kun oli kuvitellut

ehkä se sitten oli mukavuudenhalua. Mutta mielestäni olen työäitinä parempi äiti kuin pillereitä popsivana lössähtäneenä kotiäitinä, joka minusta varmasti olisi hyvin pian tullut.

Ärsyttää koko keskustelun aihe! Voisitteko ystävälllisesti puhua vaikka vanhemmista eikä äideistä. Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä äitien syyllistämistä ja arvostelua!! Kyllä niillä lapsilla on aina myös isät, kunnes keksitään suvuton lisääntyminen ihmisillä.

Joskus joku on vitsinä heittänyt, että "tulin tänne töihin levähtämään", mutta ei sitä kukaan tosissaan ota.



Itse olisin mielummin kotona, ei todellakaan houkuttele aikaiset aamuherätykset ja pitkät työpäivät erossa perheestä.

olis varmaan pitänyt jo ennen raskautumista miettiä onko sinusta äidiksi. ei lapsia voi tehdä ja sit lykätä ne muiden hoidettavaks kun se ei ollutkaan niin mukavaa ja ruusuista kun oli kuvitellut

Etukäteen ei aina pysty asioita tietämään. Oma terveys voi heitellä. Ja lapsi voi sairastua. Esimerkiksi erityislapsen kehityksen kannalta voi olla hyvästä, että hän käy hoidossa kodin ulkopuolella. Tuskinpa monikaan äiti etukäteen miettii millaista elämä esim. erityislapsen kanssa on. En minä ainakaan asiaa ajatellut ennen kuin sattui omalle kohdalle.

sillä noin kummallista väitettä en ole kuullut koskaan IRL, vaan ainoastaan netissä tai telkkarissa. Ihmetyttää kuinka helppoja töitä tai vaikeita lapsia ihmisillä, jotka noin väittävät on. Tai ehkä ihmiset (äidit) vaan ovat niin kovin erilaisia ja pitävät erilaisia tilanteita helppoina tai raskaina.



Tällä hetkellä olen hoitovapaalla 2 lapsen kera ja onhan tämä ihanaa lomailua. Toki hommaa on paljon, mutta tahdin saa määrätä itse. Esikoisen ollessa 1,5-vuotias menin töihin (rahan vuoksi) ja seuraavat vuodet olivat yhtä kaaosta ja stressiä. Jatkuvaa univajetta, kiirettä ja syyllisyyttä (töissä ja kotona). Mies teki silloin (kuten nytkin) pitkää päivää ja oli usein työmatkoilla.



Vielä 5kk lomailua jäljellä, juuri vein päivähoitohakemukset. Siitä se helvetti sitten taas alkaa. Onneksi lapset nukkuvat jo kohtalaisen hyvin. Mietinnässä on edelleen 30 t työviikko, mikä kuulostaisi muuten hyvältä, mutta ei oikein sovellu työhöni.

että yleensä omia valintoja pidetään parhaina ja muiden ihmisten erilaiset ratkaisut ovat ihan vääriä. Jos menee töihin niin on rahanhimoinen uraohjus ja jos on kotona niin on verkkareissa hiihtävä plösähtänyt aivoton kotiäiti. Av-keskusteluissa tuntuu välillä että mitään välimuotoa näiden kahden rintaman välillä ei olisi. Vaikka ihan oikeasti on.

Jos mikä tahansa asia lisää äidin mukavuutta, niin se on ihan saatanasta. Jos töihin menee pakon sanelemana, niin sen voi täpärästi sallia. Jos siitä sensijaan nauttii, niin se on ehdottaman tuomittavaa.



:-D

Joo ei ole mukavaa aina, ap! Minä en voisi kuvitellakaan oman mielenterveyteni kannalta pysyväni kotiäitinä. Työ on minulle tärkeää ja joo kyllä ne lapset on kaikkein tärkeimpiä. Ja, kun lapset oli pieniä, tota se just oli. Siitä huolimatta otin joka päivä itselleni tunnin aamusta (ennekuin lapset heräsivät) ja juoksin ja näin sain ihmeesti lisäenergiaa. Tietty unentarve ihmisillä erilainen... Mulle liikunta ja "tarkka" päiväjärjestys auttoi ja tietty miehenikin, vaikka hän teki kyllä pitempää päivää silloin. Ei ollut siis siivojaa tai muutakaan kotiapua. Ota ap se aika itsellesi, usein enemmän järjestelykysymys! Voimia sinulle toivottaa äiti 45 ja lapset jo "isoja".

Olen ihmetellyt samaa. Vieläpä samat ihmiset jotka itse vinkuvat eläkkeelle/vuorotteluvapaalle/"irti oravanpyörästä" päivittelevät kuinka pienten lasten äidit silkkaa itsekkyyttään ja laiskuuttaan käyvät töissä.

niitähän onkin tullut aika runsaasti!! ap

että kun Suomessa muutenkin hoidetaan lapsia pitkään kotona, täällä on muutamassa vuodessa syntynyt uusi trendi tästä pitkästä ja vielä vähän pitemmästä kotihoidosta ja siitä, kuinka se on ainoa autuaaksi tekevä seikka lapsen elämässä. Samalla taas maailmalla ollaan huolissaan tästä Suomen tyylistä ja esim. EU:sta on tullut moitteita ja parannusvaatimuksia siihen, että suomalaiset lapset eivät saa heille kuuluvaa varhaiskasvatusta ja että Suomen tyyli syrjäyttää lapset ja äidit "normaaliyhteiskunnasta"...



Tällä nykytrendin mukaisella mikkosasenteella ajatellen: mitä väliä äidin koulutuksella tai perheen taloudella tai asumismuodolla tai äidin eläkeiän toimeentulolla tai äidin mieleterveydellä tai millään muullakaan - pääasia että lapset hoidetaan kotona. Ja tuomitaan ne, jotka ehkä nauttivat lastensa lisäksi myös omasta työstään.



Voisikin kysyä, että kuinka moni omasta työstään tykkäävä ja siitä tyydytystä saava vanhempi - yleensä äiti- jää oikeasti kotiin esim. kolmeksi vuodeksi. Onhan niitäkin varmaan mutta valtaosa pidempään kotiinjäävistä tuntuu olevan niitä, joita oma työ ällöttää ja inhottaa jo valmiiksi ja lasten kotona hoitaminen on (lasten edun lisäksi) keino pitkittää työelämään paluuta tai saada miettimisaikaa siihen, mitä oikeasti aikuisena haluaa tehdä.

Mulla ei varsinaisesti ollut ikinä mitään pakkoajatuksia siitä, miten kauan olen kotona ja milloin VOIN viedä lapseni hoitoon. Meille syntyi lapset pienellä ikäerolla ja voin sanoa että väsyin. Ihan totaalisesti. Ja sitten toinen lapsistamme todettiin ertiyislapseksi (kiitos minun taisteluni neuvolaa vastaan jotka väitti toista). Kun piti tehdä päätös myös taloudellisesti niin monta asiaa painoi.



Eka päivähoitohakemus oli vaikein ja päätöksen saatuamme peruutin paikan. Sitten tein uudestaan. Oikeastaan erityislapsen takia oli päiväkoti se paikka. Pienempi ei ollut vielä sitä 3 vuotta mutta uskoin hänen pärjäävän.



Jokainen on kotona niin kauan kuin haluaa, pystyy. Työssäolo on erilaista perheellisenä mutta mielestäni ei huono asia, jos ÄITI viihtyy työssään. Ja niin, itse olen hoitoalalla ja vaikka se pirun rankkaa on, niin antavaa myös.



Annetaan kaikille mahdollisuus omaan ratkaisuun.