Äsyttääkö ketään muuta kun äitien työssäkäyntiä perustellaan mukavuudenhalulla?

on varmaan tämä 40v tuonut sen verran itseluottamusta, ettei tarvitse miettiä kokoajan mitä muut ajattelevat :) Itselläni 3 pientä lasta ja töissä olen

Eikä ärsytä sekään kun töissä käyvät leimataan lapsiaan rakastamattomiksi materialisteiksi.

sekä sitä itsevarmuutta, mitä monelta täällä tuntuu puuttuvan..

riippuu varmaan aika paljon siitä, minkä ikäisiä lapsia on ja miten paljon. Itse koin hoitovapaalla olon jollain tavalla lomaksi, tietysti lasten kanssa on hommaa ja ei se mitään sohvalla makailua ole, mutta saa ulkoilla, on aikaa leipoa, kotityöt pystyy hoitamaan jo päivällä, voi itsekin ottaa välillä päiväunet... Toisaalta itse kyllä aloin kaivata sitä älyllistä aktiviteettia, jota työelämä tuo tullessaan, eli en viihtyisi vuosikausia kotona.

Taloudestakin aina puhutaan ja siitä, onko varaa olla kotona. Jossain mielessä sekin on valinta kysymys. Minulla olisi varaa olla kotona, jos jätettäisiin esim. matkustelu kokonaan pois. Toisaalta viihdyn työssäni ja haluan, että on rahaa muuhunkin kuin vain asumiseen ja ruokaan ja välttämättömimpään. Jos välttämättä haluaisin olla kotona, niin sitten vaan pitäisi jotain jättää pois.

Ovatko isat siis myos kaikkien mielesta mukavuudenhaluisia, kun menevat toihin? Vastatkaa, please.

Olen itse kotiaiti, mutta todellakin menen takaisin toihin noin kahden vuoden kuluttua.

Jarjetonta aitien syyllistamista.

kyllä meillä mies on sen verran ollut lastensa kanssa (2 kappaletta) että sanoo menevänsä lepäämään töihin. on raskassa työssä mutta helpommalla pääsee kuin kotona, kun kaksi lasta kimpussa ja ruoat ja siivoukset tehtävä siinä ohella.

Minusta se on niin järjetön väite kuin olla voi. Jos pienten lasten äitinä valitsisin mukavamman vaihtoehdon, se ei takuulla olisi se, missä joka aamu seiskalta raahataan väsyneitä lapsia päivähoitoon, juostaan tukka putkella töissä koko päivä ja sen jälkeen kotona odottaa kotityöt, joihin oli ennen aikaa koko päivä: ei mitään kahvipausseja, ei omia harrastuksia eikä mitään siitä, mihin kotona ollessa oli aina aikaa ja voimia.

Toisaalta moni myöntää, että pää hajoaa kotona, ei jaksa samaa tiskirätin vääntöä ja sapuskaa pöytään siivoa jäljet. vuosi menee kenellä vain kivasti, mutta pitempi aika ja useampi kuin yksi lapsi perheessä.

Kyllä moni äiti myöntää, että ei jaksa olla kotona. Helpompaa töissä kuin olla jatkuvasti tarvittua ja joku kimpussa 24/7.

vaikka mukavuudenhalu on joillakin syynä, ei se koske kaikkiin.

tietysti kotiin lasten kanssa. Vaan kun en voi.

Mulle mukavimpia ovat työpäivät. Kun pääse sijaiseksi.

tottkai jos on harvoi lastensa kanssa, se on kivaa. Mutta jos se on työtä, se on usein vain työtä ja raskasta.

Onko urheilu työtä? Ei se ole työtä jos käyt illalla juoksulenkin, mutta jos harjoittelet 8 tuntia päivässä, se on työtä.

aivan sama asia lastenhoidon kanssa. jos teet sitä tunnin kaksi illalla, tottakai se on hauskanpitoa. ei työtä. mutta jos olet 24/7 lasten ja kotitöiden parissa, se on raakaa duunia. siis sen jälkeen kun uuutuudenviehätys haihtuu, noin vuodessa useimmilla... ja kun on vaan yksi lapsi perheessä, sitä tuksin työksi voi sanoa kun kotitöitä ym. on niin vähän.

Minusta on ihan käsittämätöntä, että uupuneille kotiäideille annetaan neuvoksi mennä töihin. Ok, kyllä se monilla piristää mieltä ja antaa aikuiskontakteja sekä rahaa, mutta ei se ainakaan kiireettömämmäksi elämää muuta. Sen työpäivän lisäksi kun tosiaan on ne aikaiset ylösnousut, lasten herättelyt ja pukemiset ja hoitoonviennit, kaikki tämä kelloa vastaan juosten, ja sitten työpäivän päätteeksi pillit vinkuen hakemaan lapsia.



Eikä tässä vielä kaikki, sitten pitää kaupassa käydä, laittaa ruoka ja ohops, kello on seitsämän ja pyykit pesemättä ja imuroimatta ja pikku hljaa pitäisi iltatoimille käydä ja katsoa huomiset tarhavaatteet jne jne. Huokaus!

Järjetön väite se onkin.



Ei töissäkäynti ole todellakaan mitään mukavuudenhalua. Jos mukavuutta haluaisin, en varmasti kävisi töissä vaan olisin kotona, jolloin ei olisi koko ajan kiire ja illalla ei odottaisi kotityöt (joita tosin mies tekee varmasti ihan yhtä paljon kuin minäkin).



Kai kotihoitaminen olisi jollain tavalla taloudellisesti mahdollista meilläkin, mutta priorisoin nyt kyllä kaikkien kotiäitien periaatteiden vastaisesti siten, että meillä on varaa ostaa monipuolista ja ehkä hiukan kalliimpaa ruokaa, kunnon vaatteet koko perheelle ja joskus voimme myös käydä jossain lomalla. Olen varmaankin todella paha ihminen joidenkin mielestä, kun käyn töissä...mutta koen sen olevan lapsen etu.

Puolensa kaikessa. Rauhalliset aamut on mukavia, lapset sairastaa rauhassa kotona ja heillä on aina läheinen aikuinen kotona.



Miksi ihmeessä te ihmiset ette rajoita omaa työaikaanne osittaista hoitovapaata käyttämällä? Saisitte olla kotona ja töissä. Kaikkien työhön tuo ei sovi, mutta varmaan useimpien sopii.

Ensinnäkään pph:t eivät tienaa kovin hyvin. Melkein missä tahansa muussa ammatissa tienaa paljon enemmän. Mikä on pph:n palkka? 1300 e/kk? Itse tienaan 2000 euroa enemmän omalla alallani.

Toisekseen, kaikista ei ole perhepäivähoitajiksi. Itse en ainakaan katso olevani pätevä perhepäivähoitaja, vaikka minulla onkin omia lapsia. Ei se, että on äiti, vielä pätevöitä hoitamaan toistenkin lapsia. Muutenhan esim. lastentarhanopettajien ym. koulutus olisi aivan turhaa, otettaisiin vain äitejä töihin sinne.

Eri asia sellaiset, jotka omassa ammatissaan toimivat jo muutenkin lasten kanssa, esim. juuri lastentarhanopettajat, heillä pph:n homma voi ollakin hyvä ratkaisu.

mutta taloudellisesta syistä kerrotte käyvänne töissä. Niin miksi ette ala perhepäivähoitajaksi? Saisitte olla kotona ja samalla tulisi rahaakin.

Olen sairaanhoitaja, ja työssäkäyminen ei todellakaan ole mitään lepoa. Helpommalla pääsin kotiäitivuosina.

Toisaalta moni myöntää, että pää hajoaa kotona, ei jaksa samaa tiskirätin vääntöä ja sapuskaa pöytään siivoa jäljet. vuosi menee kenellä vain kivasti, mutta pitempi aika ja useampi kuin yksi lapsi perheessä.

työelämään kun jäädä kotiin ja sairastua masennukseen?

Lapsia on kaksi 4v. ja 10kk. Jotta voimme hoitaa heidät kotona ilman taloudellista ahdinkoa, teen töitä kolmena iltana. Onneksi tämä on mahdollista.

Luulen, että jaksan vapaa-ajalla paremmin myös esikoisen kovan uhman, kun välillä pääsee ajattelemaan muuta.

Myös lapsille on tärkeää ja mukavaa olla välillä vain isin kanssa.

6 h/päivä tai 4 päivää/vk ei lyhennä työaikaa niin paljoa, että siinä saisi sekä kotonaolon että töissäkäynnin hyödyt. On lähes sama kuin olisi täyden viikon töissä. Palkka vain on pienempi.

Miksi ihmeessä te ihmiset ette rajoita omaa työaikaanne osittaista hoitovapaata käyttämällä? Saisitte olla kotona ja töissä. Kaikkien työhön tuo ei sovi, mutta varmaan useimpien sopii.

6 h/päivä tai 4 päivää/vk ei lyhennä työaikaa niin paljoa, että siinä saisi sekä kotonaolon että töissäkäynnin hyödyt. On lähes sama kuin olisi täyden viikon töissä. Palkka vain on pienempi.

Miksi ihmeessä te ihmiset ette rajoita omaa työaikaanne osittaista hoitovapaata käyttämällä? Saisitte olla kotona ja töissä. Kaikkien työhön tuo ei sovi, mutta varmaan useimpien sopii.

Pitääkö sen olla taloudellisesti kannattavaa, jos se kuitenkin helpottaa lasten ja omaa elämää? Osittainen hoitovapaa tarkoittaa, että ollaan max. 30 h työssä eli voi sitä työaikaa enemmänkin rajoittaa. Hoitomaksut ovat pienemmät ja Kelalta saa ne hulppeat 70 euroa.

Työäidin osa on paljon työläämpi kuin kotiäidin.

Minusta se on niin järjetön väite kuin olla voi. Jos pienten lasten äitinä valitsisin mukavamman vaihtoehdon, se ei takuulla olisi se, missä joka aamu seiskalta raahataan väsyneitä lapsia päivähoitoon, juostaan tukka putkella töissä koko päivä ja sen jälkeen kotona odottaa kotityöt, joihin oli ennen aikaa koko päivä: ei mitään kahvipausseja, ei omia harrastuksia eikä mitään siitä, mihin kotona ollessa oli aina aikaa ja voimia.

Menin takaisin töihin kun lapset oli 11kk ja 2v3kk. Päivääkään en ole katunut. Yhtenäkään aamuna ei ole tuntunut siltä ettö haluaisin jäädä kotiin töihin menon sijaan. Lapsille on hoitaja kotona, ollut koko ajan (töissä olen ollut nyt 2 vuotta, ja lapset jo 3v ja 4v). Siivooja käy kerran viikossa, joten viikkosiivouksia ei tarvitse itse tehdä. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi jotain ihmistä voisi ärsyttää minun työssäkäyntini?

milloin polilla ja milloin lastenosastoilla.. elämää se ei ollut eikä tasan NORMAALIA kotiäidin elämää.. mielelläni menin töihin, tuntui että sain elämänhaluni takaisin.



En valitsisi enää kotona olemista. Lapset 4,5 v ja 3v.

Koska se sotku syntyy minuutissa sen jälkeen, kun lapset ovat kotiin tulleet. Samat pyykit, siivoamiset, kokkaamiset, kauppareissut sun muut on työssäkäyvillä vanhemmilla hoidettavana. Jos välistä jää lounaan tekeminen ja sen tiskit, niin kovin pieni osa se on päivittäisistä askareista.

On paljon kivempaa/helpompaa lykätä lapset hoitopaikkaan syömään, tappelemaan ja sotkemaan, kuin siivota niiden jälkiä päivästä toiseen kotona.