Millä ikäerolla kolmas lapsi kannattaisi hankkia?

Kokemuksia?

Voi itku, mua sitten suututtaa sinun kaltaisesi ihmiset!

Lapseton kolmatta vuotta

Anteeksi, ei ole minun syytäni että ette voi lapsia saada. Olen pahoillani puolestasi, mutta en kykene muotoilemaan kysymyslausettani niin ettei kukaan siitä loukkaantuisi. Eivät nämä asiat itsellenikään helppoja ole olleet. Sanotaanko sitten vaikka, että koska kannattaisi aloittaa yrittäminen?

että jos lasta haluaa, niin ikäero on kohtuullisen pieni asia mietittäväksi ja suunniteltavaksi. Mutta et ole lapseton, joten et ymmärrä.

saavat sylkeä suustansa mitä huvittaa ja itse joudut jokaikisen lauseen piirun tarkalleen miettimään ettet ketään satuttaisi. Ok, en välttämättä itsekään saa enää lapsia. Oletko nyt tyytyväinen?! Tätäkö hait kommenteillasi?

Missä suhteessa? Rahallisesti? Oman jaksamisesi kannalta? Sisarusten välisen siteen kehittymisen kannalta?

asioiden suhteen vielä. Lähinnä sisaruussuhteeseen ja omaan jaksamiseeni liittyen mietin asioita. Nuorin lapsista on nyt 2,5v. vanhempi 4,5 ja ikäero heidän välillään oli aika lyhyt. ;) ap

lapsi olisi tervetullut. Meille tuli kolmas lapsi "bonuksena" samaan aikaan toisen lapsen kanssa, eikä sekään mikään mahdoton yhtälö ollut :-)

täällä kolmen äiti..

Meillä on juuri tuon ikäiset eka ja toinen.. kolmas on 10kk nyt.. Jos näin myöhemmin mietin niin helpommalla olisin ehkä päässyt joinakin päivinä, mutta nyt kun kakkonenkin osaa jo vähän puhua eikä uhmaa ole koko aikaa ja pissii suurimmaksi osaksi pottaan niin alkaa tuntua todella mukavalta kun ovat kaikki tuossa noin. Jotenkin kompakti paketti. :)

Minä (me) mietin ihan samaa, ja meillä juuri samanikäiset lapsetkin! Olen tullut mm. siihen tulokseen, ettei 'oikeaa' aikaa tulekaan, tai jos tulee, olen siinä vaiheessa jo biologisesti liian vanha saamaan lapsia. Miten siis ajatella asiaa, lasten ikäeron kannalt? Työn? Rahan? Oman mukavuuden?

Mitä olette itse asiasta ajatelleet?

Lapsista on enemmän seuraa toisilleen lapsena, ja vanhemmat saa homman pois alta nopeammin.



Itse en jaksaisi kolmatta pienellä ikäerolla. Kaksi riittää. Kolmas saa tulla kun esikoinen menee kouluun, jos silloin vielä lasta halutaan/saadaan. Siitäkin huolimatta, että pienessä ikäerossa on puolensa, ei väsynyt ja kiukkuinen loppuunpalanut äiti ole hyvästä kenellekään. Äidin hyvinvointi ja jaksaminen vaikuttaa niin suuresti lasten hyvinvointiin.

sitten olin välissä töissä vuoden ja nyt olen ollut töissä taas sen vuoden toisen lapseni jälkeen. Mies ei ole aivan yhtä innostunut kuin minä. Juuri aloitin ehkäisynkin. Lisäksi tuon pikku kakkosen kanssa oli aika raskasta, kun hänellä oli korvatulehduskierre + astmaa. Jotenkin nyt arki asettunut, niin tuntuu hullulta toisaalta lähteä kuuta kurkottelemaan...



Toisaalta taas just pelkään samaa, että raskautuminen entisestään vaikeutuu ja kun nämä kuviot eivät itseltäni ole ihan normaalisti menneet, pitäisi käydä varmaan gynelläkin paikat tarkistuttamassa jne. Ja arveluttaa, että jaksaako sitä rumbaa...hui! Silti saan kylmiä väreitä aina kun näen ihanan pienen. Ja minusta olisi ihanaa hoitaa vauvaa, imettää taas jne.



Toisaalta haluaisin opiskellakin joskus vähän lisää jne. Tällaista sekavaa olemme miettineet. Entäs te muut? Malttaisiko odottaa vielä pari vuotta ja sitten?

kun esikoinen menee kouluun! Itse en kannata pientä ikäeroa, koska se voi pahimmilaan olla tosi rankkaa. Omasta kokemuksesta sanon myös, että vauvan valvomisia jaksaa huomattavasti paremmin, kun on saanut nukkua pari vuotta hyvin.



Meillä siis esikoinen ja keskimmäinen syntyivät 1,5 vuoden ikäerolla. Kolmas syntyi 3 kk ennen kuin esikoinen meni kouluun ja se on ollut loistava ajoitus! Tosin jos vauva olisi ollut vaativa, niin sitten tilanne saattaisi olla toinen...

keskity nykyisiin lapsiisi. "Tehkää" se kolmas vaikka sitten kun esikoinen menee kouluun, saat olla kotona ja ottaa lapsesi iltapäivällä vastaan koulusta, ei tarvitse lapsen mennä mihinkään kerhoihin tai muualle.

ja hänen syntymänsä aikaan meillämajailee 3,5v esikoinen aj 1v10kk keskimmäinen. Ja odotan innolla.. isoin on jo niin omatoiminen ja iso, ja näistä kahdesta on seuraa toisilleen... Mutta meillä onkin taustana pitkä odotuksen odotus ennen esikoista, ja se käänsi tämän elämän tekemisen ja hankkimisen saamiseksi ja meille otetaan vastaan lapset juuri niillä ikäeroilla kuin suodaan. Jos näitä asioita alkaa järjellä miettimään niin sitten mun mielestä voi jättää sen kolmannen hankkimatta.. siis ku koskana ei oo kyl järjellä paras hetki.. joku sanoi just mulle ku odottaa kolmatta, et jos nyt olis vasta miettimässä, ei edes hankkis enää ku just nyt ottaa kaks isompaa niin voimillle. ja samaan hengenvetoon totes, että onneks on jo raskaana.

meillä esikoisella ja kakkosella on miltei 3 vuotta ja nyt yritetään kolmatta kanssa miltei 3 vuoden ikäerolla. Meillä nuo lapset on tosi läheisiä keskenään. Olen tykästynyt tuohon ikäeroon. Ehkä sen hohdokkuus on siinä että kun vuoden on raskaana ja jos vuoden imettää niin täytyy vuosi saada olla ihan rauhassa ennen kun taas on raskaana.

ja sillon vaan tuumasin, että kolmatta en enää jaksais ns. samaan putkeen eli taas kahden vuoden ikäerolla. Kolmas syntyi sitten neljän vuoden päästä toisesta eli kolmannen syntyessä oli isommilla ikää 6 ja 4 ja oon ollu kyllä tyytyväinen tilanteeseen.



Tarkotus ois nyt mahdollisesti, että "tehtäis" myös tällä kolmannelle ns. kaveri parin vuoden ikäerolla, nyt pienellä ikää 8kk. Esikoinen aloitti tänä syksynä eskarin niin oon voinu olla kotona ja viedä ja hakea häntä eskarista ja keskimmäinen on käyny pari kertaa viikossa srk:n kerhossa. Vastaavasti jos "tehdään" vielä neljäs niin saan olla kotona ku tämä toisiks vanhin menee eskariin parin vuoden päästä. Ja sen jälkeen takas töihin (tai opiskelemaan, sekin kiinnostaisi myös minua).



Musta oli ihana ku kerkesin olla pari vuotta töissä ennen tätä kolmatta ja sainki sillä välin vakituisen työn johon palata kun aika on taas kypsä ;)

Anna aikaa pienille lapsillesi, ja sitten kun ovat sen ikäisiä että menevät tuolla jo itekseen, voisi olla hyvä aika kolmannelle. Tiedän ja tunnen monia, joilla on kolme lasta 2 vuoden ikäeroilla tai jopa pienemmillä, äiti valittaa kun on niin väsynyt ja lapset kiukuttelee huomiosta. Miksi vetää itseään piippuun?

se käänsi tämän elämän tekemisen ja hankkimisen saamiseksi ja meille otetaan vastaan lapset juuri niillä ikäeroilla kuin suodaan.



Just noin olen ajatellut itsekin erinäisistä syistä... mutta kuitenkin hieman vaistoni sanoo, että hetki täytyisi vielä hengähtää, mutta sinä sanoit ihanasti asian ytimeen! ;)

Ei ole ollut erityisen rankkaa tai työlästä, kiva on kun on leikkikavereita talossa :) Neljättäkin olen miettinyt tähän perään.

Hengissä ollaan ja oikeasti on ollut paljon helpompaa mihin olin varautunut.



Ja vaikka monet tätä eivät usko, niin kolmas menee melkein siinä kuin kaksikin!

Lapsiperhearki ja rutiinit ovat jo olemassa ja meillä kolmas sujahti helpolla niihin mukaan!



Ei ole ollut rankkaa!