Lue keskustelun säännöt.
Te joilla "perhe-elämä"helvettiä,hyväntahtoinen KYSYMYS
11.03.2009 |
tuota.. miksi olette hankkineet useamman lapsen? eikö jo ekan tai viimeistään tokan lapsen kanssa huomaa, onko se pikkulapsiperheen elämä se "oma juttu" ja kaipaako ns. muuta elämää rinnalle? en oikein ymmärrä että miten voi olla yhtäkkiä tilanteessa jossa on 4 lasta ja elämä tuntuu surkealta. kysyn tätä siis ihan hyvällä, en vain ymmärrä :)
Kommentit (28)
takia jäänyt jotenkin vajaaksi...näillä keskosilla riittänyt muutenkin murheita. toinen tyttö on ollut vahvempi ja pärjännyt paremmin, mutta olleet kotona vasta kolme kuukautta vaikka sýntyivät 03.01.2008 ja nyt toinen taas sairaalahoidossa... en tiedä mitä odottaa tai jaksaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole itsetunnossa mitään ongelmia, mutta yleisessä inhimillisyydessä kuitenkin jotain häikkää kun pitää sairaan lapsen äidille alkaa mouhoamaan.
Saat kaikki sympatiani, itse olen joutunut sydän sykkyrällään oottelemaan yhden hapenpuute (täysiaikainen) lapsen kehitystä ja pikkuhiljaa tulemaan siihen ymmärrykseen, että ei ole kunnossa. Toivottavasti teidän tienne on erilainen!!
Se on aivan kauhean rankkaa huolehtia tuollaista, koita jaksaa!
Kolmas lapsi saa kyllä kaiken mullin mallin. Esim. autot, lomamatkat, perhepaketit, hotellihuoneet - kaikki on suunniteltu nelihenkiselle perheelle.
Minusta tuntuu, että ihmisiltä on kadonnut todellisuuden taju. Taidetaan olla sitten sitä pullamössösukupolvea, kun lasten kanssa eläminen on vankila. Mitä ihmiset kuvittelevat: että lapsi vain hymyilee ja kujerteleee päivät pitkät, käy jääkaapilla puolivuotiaasta ja vessanpöntöllä saman ikäisenä?
Järkeä hoi! Pelottaa minkälainen uusi sukupolvi on kasvamassa näiden "vangittujen" vanhempien hoteissa.
Totaalinen väsyminen ja masennus voi tulla nopeastikin, mutta siinä on taustalla usein monen vuoden valvominen ja oman itsensä unohtaminen.
Asiat muuttuvat aikaa myöden, sitä näiden kahden pienen lapsen äitien, jotka ovat onnellisessa avioliitossa, on vaikea hahmottaa. K
uten joku aikaisemmin kirjoitti: kun aika kuluu, jossain vaiheessa omat vanhemmat kuolevat. Ja vaikka sen tietää, niin suru voi olla pitkään tosi raskas asia elämässä. Työelämässä tapahtuu muutoksia, ja kun taloudellinen tilanne on epävarma, sekin vaikuttaa perhe-elämään. Asiat vaikuttavat toisiinsa eikä elämäänsä voi suunnitella etukäteen.
sitä, että jos on jo esim. kahden lapsen kanssa ihan rikki ja väsynyt, niin miksi silloin pitää hankkia lisää? (Meillä näitä tuttavapiirissä useampia).
Kaikki ulkopuoliset jo näkevät, että lisälapsista ei hyvää seuraa (niinkuin tällaisissa tapauksissa ei seuraakaan), mutta itsekkäästi vaan hankitaan lisää
kun on joskus päätetty "että kolme/neljä lasta pitää olla"
Nämä tapaukset, jossa elämäntilanne YLLÄTTÄEN muuttuu, ymmärrän tietysti. Ennustajahan ei kukaan voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän todella hyvin että olette väsyneitä. Mullakin on usein ollut sellainen tunne, että olemme aivan omillamme. Meilläkin on taloudellisesti tiukkaa koska erityislapsen takia olen esim. joutunut tekemään työvalintoja, jotka ovat vaikuttaneet rahatilanteeseemme.
Arvosteluja olemme mekin saaneet osaksemme, esim. monien on vaikea ymmärtää että suloinen ja rauhalliselta vaikuttava tyttäremme onkin kehitysvammainen! Esim. oma isäni on ollut kova arvostelemaan ja syyttämään minua. Sellainen ottaa koville kun sitä läheisiltään haluaisi pelkkää tukea ja ymmärrystä.
Meilläkin oli paremmat tukiverkot kun kaksoset olivat pieniä. Silloin monet tarjoutuivat apuun. Kolmannen lapsen kanssa emme ole apua saaneet yhtään. Myös omat vanhempani ovat jo sen verran iäkkäitä etteivät lapsiani jaksa yhtään. Anopilla taas on niin paljon lapsenlapsia ettei häntä voi vaatia ehtimään.
Kaikkea hyvää teille kaikille ja sinulle 23!
jokainen perhehän on oma kokonaisuus ja sen pelaaminen riippuu niin monien asioiden summista.
Tuossa joku sanoi että on sama onko lapsia 3 tai 4...ettei se tunnu siinä.
Rahallisesti toki tuntuu muuten en nää siinä kauheasti eroa.
Mutta sitten taas 4 ja 5. lapsen välinen ero on ollut meidän perheessä se isoin juttu. tosin näitä lapsia on haluttu ja saatu.
Meillä on mun miehen kanssa hyvä tiimi ja ymmärretään toisiamme hyvin. Kaikin puolin hyvä tilanne siis.
Minun elämä ei siis ole perhehelvettiä ja muun elämän kaipaamista ei ole vielä ainakaan tullut (äitinä olen ollut 13 vuotta)...
mutta meillä varmaan perhehelvetiltä välttyminen osaltaan kuittaantuu sillä että olen täysipäiväinen kotiäiti vaikka kaikki lapset ovat jo yli 3v...
Sulle jolla pienet keskoskaksoset, voimia!!!