Lue keskustelun säännöt.
Te joilla "perhe-elämä"helvettiä,hyväntahtoinen KYSYMYS
11.03.2009 |
tuota.. miksi olette hankkineet useamman lapsen? eikö jo ekan tai viimeistään tokan lapsen kanssa huomaa, onko se pikkulapsiperheen elämä se "oma juttu" ja kaipaako ns. muuta elämää rinnalle? en oikein ymmärrä että miten voi olla yhtäkkiä tilanteessa jossa on 4 lasta ja elämä tuntuu surkealta. kysyn tätä siis ihan hyvällä, en vain ymmärrä :)
Kommentit (28)
Olisi mielenkiintoista kuulla vastauksia. Onko nykyaikaiset ehkäisymenetelmät epäluotettavampia kuin mainostetaan? Vai onko naiset niin viettiensä armoilla, että vauvakuumeen iskiessä ei mietitä yhtään tulevaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onko se nyt niin vaikea ymmärtää että tilanteet muuttuvat? Voihan elämä yhden kanssa ollakin ihan auvoista, se voi olla sitä ihan toisenkin kanssa vielä. Sitten pari päättääkin hankkia kolmannen lapsen. Samalla kun kolmas syntyy, kuoleekin pari sukulaista, talous huononee miehen työttömyyden takia, mies on ehkä uskoton, oma terveys alkaa lukuisten valvomisten takia reistailla, tukiverkot pettävät jne.
Minusta tuota on nyt ihan simppeli ymmärtää!
Itse sain kaksoset ensin ja heidän kanssaan oli rankkaa mutta silti halusimme ihan vapaasta tahdostamme kolmannen. No kun kolmas syntyi niin hän ei ollutkaan niin helppo vauva kuin olisin luullut, olin masentunut asuinpaikkamme takia (olin siellä todella eristäytynyt) ja lisäksi selvisi että toinen kaksosista on kehitysvammainen. Kaikki tällaiset seikat vaikuttavat ihmiseen negatiivisella tavalla.
Nyt olen jo päässyt kaikesta yli ja mielestäni elämänhallintani on nyt paremmalla mallilla. Mutta se johtuu siitä että pienin lapsi on jo isompi, olen hyväksynyt lapseni vammaisuuden ja olemme myös muuttaneet ihanalle paikkakunnalle jossa minulla on ystäviä ja mahdollisuus harrastaa!
millaista on olla kolmen tai neljän äiti. Elämässä voi tapahtua muutakin kuin se lasten saanti. Avioliitto voi mennä huonoon jamaan, perheessä voi olla työttömyyttä tai muuta mikä masentaa tai rasittaa tai aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistusta. Psyyke voi alkaa oireilemaan just kun kaiken pitäisi olla hyvin.
On mielestäni aika hassua ihmetellä tuollaista.
millaista on olla kolmen tai neljän äiti. Elämässä voi tapahtua muutakin kuin se lasten saanti. Avioliitto voi mennä huonoon jamaan, perheessä voi olla työttömyyttä tai muuta mikä masentaa tai rasittaa tai aiheuttaa epävarmuutta ja ahdistusta. Psyyke voi alkaa oireilemaan just kun kaiken pitäisi olla hyvin.
On mielestäni aika hassua ihmetellä tuollaista.
tapahtunut juuri siinä vaikka kolmannen lapsen kohdalla. monella noista ketjuun vastanneista arki vaan tympii, ei jaksa enää innostua lasten jutuista jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee odottamattomia asioita eteen.
Toisekseen, eihän se, jos sattuu huono päivä ja tänne kirjoittaa kuinka haluaisi maailman ääriin ja eroon koko perheestä, tarkoita suinkaan sitä että niin todellakin haluaisi. Voihan olla vain hetkellinen potutus ja haluaa purkaa itseään jonnekin.
Meille on lapsettomuushoitojen kautta kaksi lasta saatu ja ovat taatusti toivomalla toivottuja lapsia enkä mihinkään vaihtaisi. Mutta niin se vain väsymys joskus on nostanut päätään ja siinä väsymyksen sumussa tullut vähän ajateltuakin "miksi ikinä kaksi lasta teimmekään"... Ajatukset ovat kuitenkin toista kuin teot ja ajatuksiahan tänne usein kirjoittelee, niitä joita ei ääneen halua koskaan sanoa.
Tehtiin sitten 4v ikäerolla. Toinen lapsi ei ole terve, mikä lisää "helvettiä". Ja kumpikaan ei ole kovin rauhallinen jne.
Toisekseen kyllä ne silti on rakkaita ja välillä ilmaisen tunteitani dramaattisesti kuten "perhe-elämä on helvettiä". Sillä hetkellä se saattaa ollakin vaikka seuraavassa hetkessä ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan aluksi sanoisin, että ensimmäinen lapsi oli todella helppo tapaus verrattuna tähän toiseen, mutta olin jo ensimmäisenkin kanssa helisemässä. Siispä plussa raskaustestissä ei ollut aluksi kovin iloinen yllätys (tiedän, pahasti sanottu, mutta ei todellakaan ollut suunnitelmissa).
Ehkäisyn kanssa oli takkua, joten sen "ansiosta" tulin raskaaksi. Juu, tiedän että aina on riski olemassa, jos ei ehkäisy ole kunnossa. Senpä takia juuri en pystynyt aborttiin, vaikka oikeasti käväisi mielessä.
Mies oli ensimmäisen lapsen kanssa jutussa mukana tosi kiitettävästi ja oli muutenkin asiat parisuhteessa kunnossa. Raskauden myötä asiat alkoivat mennä vähän.. no pieleen, sillä tavalla huomaamatta. Ja toisen syntymän jälkeen olin väsynyt valvottujen öiden vuoksi ja kierre jatkui.
Tällä hetkellä en tiedä ollaanko menossa parempaan suuntaan vai petämmekö vain itseämme.
Mulla ei. Kun saa esikoisena täydellisen terveen täysiaikaisen lapsen niin mitä odottaa kakkosena = täysiaikainen terve lapsi.
Kakkosena syntyi kaksi lasta viikolla 24+1= ennuste?
Sairaalajaksojen jälkeen perheeseemme kuuluu terve viriili esikoinen 2 v
ja kaksoset 1 v 1 kk ennuste tuntematon...toinen konttaa, toinen ei edes yritä, kumpikaan ei puhu yhtään tunnistettavaa sanaa...
Mä olen todella väsynyt, peloissani (samoin mies joka on aina töissä) mutta miestä en jaksa laskea tähän tiimiin.... esikoisen kanssa en jaksa mitään touhuta ( tällä palstallahan on tuomittu isomman tarhaan vienti kun nuorempia syntyy, ei siihen ole mitään rajaa annettu mistä se on "sallittuikäraja?."Samaa paskaäiti tasoatunnen olevani jos haen apua jostain!) Kun ootan että kaksoset edes vähän kehittyis joskus....jos toinenkin edes konttais vähitellen ja sanois edes muutaman sanan jonka ymmärtäisin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sen on elämä opettanut että ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat!
Meillä perheonni ja ilo jatkuivat muuttumattomana kahden lapsen jälkeen ja kolmannen saimme suunnitelmiemme mukaan. Raskaus oli mulle yllättäen fyysisesti ja psyykkisesti vaikea, muutuin kovasti....Samoin käsitykseni miehestäni....Myös miehellä oli tuolloin vaikeaa töissä. Vauva-aika ei ollut perheeme helpointa aikaa, jolloin aloin ymmärtää ap:n ihmettelemää tilannetta.
Onneksi meni pian ohi meillä ja nyt kaikki taas ok.....
Jos elämä menee liian rankaksi niin viet sen 2-vuotiaan hoitoon. Etkä todellakaan välitä siitä että joku siitä jäkättää.
Voimia pikkukeskosten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sympatiasta....
toinen kaksosista taas sairaalahoidossa...keuhkot ei toimi kuinka pitäis ja voi olla että hapenpuute aivoissa aiheuttanut lisävaurioita... Mä en tiedä mitten jaksaa...tyttö oli jo kotona yli kuukauden ja mä...rakastuin siihen kunnolla...kehityksen edistys täysi arvoitus...
mies lopettaa olemasta isä ja vaan istuskelee, niin minkäs teet? 2 lasta tuli tehtyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sympatiasta....
toinen kaksosista taas sairaalahoidossa...keuhkot ei toimi kuinka pitäis ja voi olla että hapenpuute aivoissa aiheuttanut lisävaurioita... Mä en tiedä mitten jaksaa...tyttö oli jo kotona yli kuukauden ja mä...rakastuin siihen kunnolla...kehityksen edistys täysi arvoitus...
sanoiko lääkäri että hapenpuute on voinut aiheuttaa vaurioita?
vielä masennuksen, sitä en edes tajunnut mainita, kun olen niin tottunut tähän kurjuuteen. Ja miehelle kehittynyt mm. alkoholiongelma. Kyllä se aika helvetiltä tuntuu, kun jo valmiiksi väsynyt ja masentunut joutuu heräilemään tunnin-parin tunnin välein yöllä ja mies on irtisanonut itsensä perheestä...
ensin tulee vauva, semmoinen normaali ihana ja helppohoitoinen. Sitten tuleekin seuraavaksi kaksoset, jotka valvottaa ihan eri tavalla ja harvemmin nukkuvat edes samaan aikaan. Samaan syssyyn se esikoinen sairastuu vakavasti (jotkut sairaudet kun puhkeavat vasta "vanhemmalla" iällä, kaikki ei näy vielä vauvana.)
Siinähän sitten olet. Harmi että kaikki eivät ole samanlaisia ennustajia kuten esim ap.
On HIEMAN eri asia viedä 2-vuotias hoitoon, koska haluaa vaan nukkua päikkäreitä terveen normaalin vauvan kanssa, kuin viedä 2-vuotias hoitoon, koska kotona on keskosina syntyneet kaksoset... Ihan oikeasti sitä omaa järkeä voi käyttää. JA jonkinlaista itsetuntoa kehittää, ettei olisi niin toisten sanomisten armoilla.
Sen 2-vuotiaan näkökulmasta sinänsä on sama, miksi hän on hoidossa, mutta jos koet, että hänellekin olisi parempi olla hoidossa teidän tilanteen takia, niin mitä vielä mietit?
Ja kolmanneksi, onko tuo 1-v 1kk kaksosten virallinen ikä, ei korjattu ikä? Jos virallinen ikä, niin miten ihmeessä voit edes odottaa, että tuon ikäiset puhuisivat jotain? Hehän ovat käytännössä 4kk "jäljessä" jo muutenkin, joten konttaamattomuuskaan ei ole mikään ihme.
Joten lienetkö provo, joka taas yritttää "herätellä" tyhmiä?
Joten lienetkö provo, joka taas yritttää "herätellä" tyhmiä?
Mun mielstä nää ona hyviä ketjuja, on niin samantapaista kuin meillä :).
Meilläkin syntyi ensin 1 lapsi, sitten perään toinen. Oltiin onnellisia, palasin töihin aikanani. Päätettiin tehdä iltatähti, saimme hänet, sitten ulin vahingossa heti perään raskaaksi, samaan aikaan rakas äitini kuoli, masennuin. Neljäs lapsi on ollut kovin sairas, miehellä käv ityötapaturma, joka vaikutti miehen psyykkeeseen ja meidän tuloihin. Samaan syssyyn vielä esikoinenkin sai yllättäen diagnoosin jok tule vaikuttamaan loppuelämäämme.
Nyt yritämme kerätä elämäämme takaisin. Helppoa ei ole. Meillä ei ole enää tukiverkkoa kuten oli silloin kun 2 ensimmäistä olviat pieniä. Olemme aivan omillamme, rahat loppu ja voimavarat myös.
Ymmärrän erittäin hyvin että elämä muuttuukin yllättäen!!
Me saamme paljon arvostleua ulkopuolelta joka on ehkä se suurin syy mikä minua yhä masentaa. mutta kukaan näistä arvostelijoista ja neuvojista ei auta meitä mitenkään?
Kunpa hyvä haltia tai edesmennyt äitin kävelisi ovesta sisään ja auttaisi.
t. 4:n äiti
ihan erilaista kuin yhden kanssa. Siitä eteenpäin (2, 3 vai 4 lasta) ei varmaan ole niin eroja...
Yksi lapsi menee paljon enemmän aikuisten ehdoilla. Kun lapsia on kaksi, tulee ihan eri dynamiikka perheen sisällä, ja menot helpommin ohjautuu lasten tekemisten mukaan.
Ei meillä ole "perhehelvettiä", mutta muuten 2 lapsen äitinä vastailen.