Imetyspropaganda sai minut sairastumaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Unohda nuo imetysfanaatikot. Meillä 6 viikkoa vanha on kokonaan korvikkeella enkä korvaani lotkauta niille jutuille. Esikoinenkin oli pullovauva, myt 3 v. ja hyvin voi.



Minulla on tosin krooninen sairaus ja siksi en imetetä enää. 1 kk osittaisimetin.

sekä imetys että pulloruokinta - molemmat käy tai vaan toinen, jokainen tehköön tavallaan



FANAATTISTA on sanoa, että vaan toinen on ainoa ja oikea vaihtoehto



ap, pperheesi voi nyt paremmin, eli oikein tehty!

Onneksi meidän neuvolan terkka oli avarakatseinen ja suvaitsevainen. Vauvani syntyi ennenaikaisena (ei sentään keskosena) ja sai parin tunnin ikäisenä sairaalassa pullosta vastiketta ja korviketta alhaisen verensokerin takia. Lääkäri määräsi 30 ml per syöttökerta, joten ei tullut kuuloonkaan, että pelkkä imetys olisi riittänyt siinä vaiheessa kun maito ei ollut noussutkaan. Pullorumba alkoi siis jo sairaalassa, HUS:in Naistenklinikalla henkilökunnan myötävaikutuksella.



Neuvolan terkka totesi, että on aivan sama onko se äidinmaitoa vai korviketta kunhan vauva kasvaa. Sain siis synninpäästön siinä vaiheessa kun imetys alkoi tökkiä.



Älä ap välitä fanaatikoista. Jokainen äiti-vauva-pari on omanlaisensa tapaus.

Minulle sanottiin lapseni ollessa parin kuukauden ikäinen, että voit alkaa antaa yötä vasten maissivelliä niin nukutte molemmat paremmin. Just, minä kun olen luullut, että vauvan herääminen öisin on normaalia. Jatkoin kuitenkin täysimetystä siihen 6 kuukauteen asti, neuvolantäti oli siitäkin aivan ihmeissään, joka kerta jankkasi kiinteiden aloituksesta... Että voi sitä painostusta olla toiseenkin suuntaan. Sen jälkeen sitten seuraavat puoli vuotta sukulaiset huokaili, että eikö se imetys nyt jo kohta lopu.

Pitää kehittää paineet asiasta kuin asiasta.

Maito ei riittänytkään, vaikka imetin lapsentahtisesti. Vauva kitisi ja kätisi, itki ja karjui. Pidin vauvaa vaikeana ja perustyytymättömänä vauvana, itkin itsekin omaa huonoa äitiyttäni, kärsin unettomuudesta ja ajattelin itsetuhoisia ajatuksia. Kunnes isä päätti antaa imetyksen jälkeen 100 ml korviketta, jonka lapsi simaisi vartissa. Päätös korvikkeen annosta suoraan sanottuna pelasti äiti-lapsi -suhteen. Toki vielä imetän, mutta annamme korviketta siinä ohessa.

Mulla myös kokemusta aiheesta!



Kakkosen synnyttyä mun maito ei riittänyt. Onneksi mulla sattui olemaan maailman paras neuvolantäti (kyllä, sellaisiakin on olemassa!) joka muuten toimi myös imetysohjaajana. Pojan paino ei lähtenyt nousuun toivotusti, ja hän reagoi samantien, ei jäänyt odottelemaan tai ihmettelemään, puuttui ripeästi asiaan ja totesi että nyt osittaisimetetään. Ensin annoin aina 20ml pullosta ja rintaa päälle, sitten määrää nostettiin koska tuntui että poika jäi edelleen nälkäiseksi. Ja näin sitten mentiin, poika oli vihdoin tyytyväinen ja kun annoin aina pullon jälkeen rintaa niin oma maidontuotanto pysyi yllä.



Ja kappas vaan, toisin kun mitä aina kuulee, kolmen kuukauden iässä poika ei enää kelpuuttanutkaan pulloa, vaan rintamaito kelpasi. Luulen että kun oli vähän voimistunut niin jaksoi imeä rintaa pontevammin jolloin taas maidontuotanto lisääntyi jne.



Hyvä että olet päässyt negatiivisesta kierteestä eroon. Ota rauhallisesti ja tutustu vauvaasi, ajan myötä opit kyllä tuntemaan itkut ja inahdukset ja vastaamaan vauvasi tarpeisiin, pullolla tai rinnalla, tilanteen mukaan!

Mullakin oli alkuun tosi huonot fiilikset, kun pakko (lääkärin määräyksestä) oli antaa lisämaitoa. Tiedän, miltä susta tuntuu, tietoa pulloruokinnasta, määristä yms. oli tosi vaikea saada. Ja näillä keskustelupalstoilla kun tuntuu riittävän niitä ihmisiä, jotka tietää, että "kyllä se maito riittää, kun vaan imetät..".



Usko pois, lapsesi kasvaa pullollakin, ja eikös hän saa myös rintamaitoakin. Ole nyt vaan itsellesi lempeä. Tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa (joko rinnasta tai pullosta) ja läheisyyttä!!!

Mun lapselle jouduttiin verensokereiden ym. seikkojen takia antamaan lisämaitoa heti sairaalasta lähtien ja kotonakin oli tarkkaa, että lapsi varmasti syö/saa ravintoa tarpeeksi. Siksi täysimetys jäi lopulta haaveeksi, mutta osittaisimetys on toiminut meillä aivan mainiosti! Vauva on nyt 6 kk, imetän 4-5 krt/vrk + yöllä ja pullosta saa 3 krt/vrk lisäksi. Nyt jopa näyttää siltä, että pullosta ei oikein jaksa enää imetyksen päälle juoda, joten oma maidontuotanto on pysynyt ihan hyvänä. Joten ei se pullo aina imetystä kaada.. Tsemppiä sinulle!

74:



Taas paikalla yksi tyhmä, mutta ylimielinen äiti. Lapsistasi kasvaa varmasti hienoja ihmisiä. Onnea ja tsemppiä sinulle.

Puhuin siis tuosta 75-kommentoijasta, palsta sekoilee. Täällä on ihme sakkia: älyllinen kapasiteetti riittää ehkä vessassa käymiseen ja kenties pyllynkin pyyhkimiseen, mutta on varaa aina arvostella muiden ratkaisuja. Jos joku maksaa muutaman kympin siitä, että saa kenties valtavan helpotuksen arkeensa, niin onhan se aivan hysteerisen hauskaa. Lähes yhtä hauskaa kuin se, että jotkut ovat niin s*tanan simppeleitä, etteivät edes keksi mitään omia ilmaisuja käytettäväksi kirjallisessa ilmaisussaan.



Jotta reps ja kops vaan, valtavan upea ihminen olet ;)

ettette jatkaneet lapsen nälässä pitämistä. Itse alan ammattilaisena

MINKÄ alan ammattilaisena siis?

Synnytyksen jälkeinen masennus voi puhjeta, niin hassulta kuin se kuulostaa, jo ennen synnytystäkin

ap

Mahtoiko sillä vauvalla ihan hirmu nälkä kuitenkaan olla jos vartin söi desinkorviketta?

eikä imettäminen ollut kovinkaan mielenkiintoista puuhaa tulehtuneen sektiohaavan ja eräänlaisen perhekriisin kanssa.

Olisin halunnut pärjätä vain rintaruokinnalla (toinen lapsi), mutta tuli ongelmia lapsen ollessa n8vko, joten annoin pulloa lisäksi, koska lapsi rauhoittui siitä. Läheiseni syyllistivät ja aloittivat syöttämisen vahtimisen. JOs annoin pulloa, sain syytökset. Lopulta oma stressi vähensi maitoa entisestään.. Olen hyvin vahva ihminen, mutta silti muiden syytökset satuttivat ja stressasivat vaikka itse seisoin omien tekojeni takana. Jokainen lääkäri ja hoitaja vakuuttivat, että on ok antaa lisämaitoa, mutta silti vahtinen oli stressaavaa ja vaikutti jokaiseen ruokailuhetkeen.



Kannattaa muuten tarkistuttaa lapsen kielijänne! Tiukka kielijänne voi vaikeuttaa imemistä rinnasta ja joskus ongelmat tulevat vasta parin kuukauden iässä, kun lapsen maidon tarve kovenee.



Tsemppiä sinulle!!! Imetys on henkilökohtainen asia ja se ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle!!

Minulle ei tullut masennusta, mutta olimme aivan loppu ja rikki esikoisen huutaessa ja valvoessa ärtyisänä. No, totuus oli se, että imetyspropagandan vuoksi melkein näännytin lapseni nälkään: ekalla neuvolakäynnilllä hän oli aivan liian hoikka ja jo vähän kuivunut. Jouduimme kiireenvilkkaa tehokkaaseen korvikeruokintaan, ja siihen loppuivat murheet. Vauva oli tyytyväinen ja alkoi kasvaa. Imetin osittain kunnes vauva oli n. puoli vuotta. Varmaan vuoden verran kamala syyllisyydentunne korvikeruokinnasta vaivasi minua, mutta vaihtoehtona olisi varmaan ollut vauvan nälkäkuolema ( - tosin imetysfanaatikkojen mielestä nälkäkuolemakin lienee parempi kuin korvike).



Toisen lapsen kanssa tein jälleen kaikkeni imetyksen onnistumiseski, mutta maito ei riittänyt. Tällä kertaa selvisin onneksi hieman pienemmillä tunnontuskilla, sillä osasin jo käyttää tervettä järkeä ja suodattaa paskapuheet. Oli miten oli, imetyskannustusta ei saa ottaa liian vakavasti: suurimmalla osalla äideistä maito varmaankin riittää ja maidoneritys toimii normaalisti, mutta ei kaikilla. Sitä paitsi onneksi nykyään on sentään laadukkaat korvikemaidot, jotka on kehitetty lasta ajatellen - ennen annettiin vauvoille raakaan lehmänmaitoon tehtyä puolimaitoa, kauralimaa ja hernekeittoa parikuisena!

ennen annettiin vauvoille raakaan lehmänmaitoon tehtyä puolimaitoa, kauralimaa ja hernekeittoa parikuisena!

ihan ok ravintoa verrattuna entisiin lapsiin, joista on tullut kunnon aikuisia moisesta ravinnosta huolimatta.



Vertaukseni on yhtä oikeutettu kuin imetyksen tyrkyttäminen äidille, jonka rinnat vaan eivät tuota tarpeeksi maitoa.

Kylläpä täällä on taas veemäistä porukkaa liikenteessä. Se, että te ette ole imetyspropagandaan törmänneet ei tarkoita, etteikö joku toinen olisi voinut. Ja uskon todellakin, että kova luokan painostus imetysasioissa voi edesauttaa äidin huonommuuden tunteita mikäli maito ei riitä ja sitä kautta laukaista masennuksen. Ainakin pääkaupunkiseudulla on niin kovan luokan imetyspainostus käynnissä neuvolasta ja synnytyssairaalasta alkaen, että on todella vaikea tuoreena, epävarmana äitinä kuunnella sitä omaa järjen ääntä. Kaikki, siis KAIKKI terveydenhuollon ammattilaiset kun koko ajan pauhaavat täysimetyksen jumalallisuudesta. Meille ainakin viime kesänä näytettii Kättärin synnytysvalmennuksessa niin pöyristyttävä 45-minuuttinen imetysvideo, että huhheijaa. Siinä muunmuassa sanottiin, että imetys on kuin antaisi nestemäistä rakkautta lapselleen. Onko se mikään ihme, että tuore äiti tuntee itsensä hieman helevetin epäonnistuneeksi, jos se rakkauden nektari ei pulppuakaan?



Oma imetykseni alkutaival oli todella tuskainen vertavuotavine ja vesikelloisine rintoineen ja tauotta huutavine vauvoineen, että palkkasimme yksityisen imetysneuvojan kahdelle kotikäynnille. Tämä nainen vannotti olemaan antamatta korviketta, olemaan käyttämättä rintakumia, imettämään koko ajan jne. jne. Olin kuukauden kuluttua aivan kuitti, itkuinen, vauvan ja minun vuorovaikutukseenikin imetys vaikutti. Mutta koska olin vasta tullut äidiksi, epävarma, halusin tehdä oikein ja kuuntelin vauvanhoidon auktoriteetteja eli neuvola typerää naikkosta, tätä imetysfanaatikkoa, synnärin kätilöitä, jatkoin imetystä aina vain. Luojan kiitos se helpotti ajan kanssa edes jonkin verran. Nyt, kun lapsi on 7 kk ja itse olen varmempi äitinä, tekisin asiat toisin. Olisin itselleni armollisempi. Koittakaa ymmärtää, että on vaikeaa käyttää sitä "järkeä", kun ei ole vauvoista kokemusta ja JOKAIKINEN ammattilainen huutaa, että jatka jatka imettämistä vaan.



Ja peeäs, tämä yksityinen imetysohjaaja vastailee eräänkin valtakunnallisen vauvainlehden palstalla imetyskysymyksiin ;)

Tuota ei moni hoksaisi... eikä haluaisi