Mitä ihmeellistä kammoat/pelkäät?
Mua inhottaa klovnit, en tiiä miksi. Ehkä lukenut liikaa Stephen Kingiä...
Kommentit (20)
tulee aina mieleen se uinu uinu lemmikini -elokuva
Lapsena myös pelotti mennä sellaisten kaverien luokse kylään, joiden kotona oli tosi törkyistä ja likaista. Pelkään myös antaa lasteni syödä ja käydä vessassa epäsiistien ihmisten kotona. Koen myös likaiset ja haisevat ihmiset ensisijaisesti hiukan pelottaviksi.
Todellinen kauhun aihe minulle on talvella traktorit yms. muut aura autot ..
Menen ihan lukkoon jalat vaan toimii kun kipitän alta pois..
Sama täällä, paniikki iskee kun pyörätiellä tulee aura-auto vastaan. Jalat täristen etsin katseellani valmiiksi paikkaa, mihin hyppään kun auto on kohdalla :D
Pelkään KAIKKIA ötököitä. Vaikka ne olis kuolleita, en voi niihin koskea. Esim. kuollut kärpänen saa olla pöydällä niin kauan, et mies tulee kotiin.
Niillä on inhottava karvainen vartalo ja ne lentää naamalle. Olen yleensäkin älyttömän neuroottinen, joten melko monet asiat pelottaa. Melkein kaikki tässä ketjussa mainitut. Nuket, klovnit, aura-autotkin :). Ja hissit ja tunnelit. Nukeista puheenollen muutama vuosi sitten olin töissä Englannissa, hoidin vanhaa mummoa hänen kotonaan. Se oli ollut antiikinkeräilijä, tai sillä oli antiikkikauppa tai jotain, ja koko talo oli täynnä kaikkea kamalaa, hirveän vanhaa kamaa. Sillä oli yksi olohuone täynnä kaikenlaista, mm. elävän ihmisen näköinen ja kokoinen vahanukke. Poikanukke joka seisoi huoneen nurkassa. Tuon huoneen ohi kävelin joka kerta yläkertaan mennessäni ja silmäkulmasta aina näin sen nuken ja kuvittelin että se liikahti tai seurasi minua silmillään. Samaa muuten ajattelen tauluista myös, mitä tällä rouvallakin oli paljon seinillä, ja kuvittelin että niiden silmät seurasi minua. Hrrr....
Pikku hiljaa olen tuosta pelosta toivon mukaan pääsemässä, mielikuvaharjoittelun avulla. Ensin piti oppia sietämään ahdistuksen tunnetta (rupeamatta touhuamaan jotain hullun lailla, esimerkiksi), että sieltä takaa uskalsi tulla ilon tunne esiin. Sitten otettiin avuksi mielikuvaharjoitus, jossa voin tuntea iloa ja hyvää mieltä turvassa, ilman pelkoa että jotain kauheaa tapahtuu, jos uskallan olla iloinen. Nyt en tarvi enää turvapaikkamielikuvaakaan, pikku hiljaa.
Tänään viimeksi kun iski kamala pelko ja ahdistus imuroidessa, suljin imurin ja istuin lattialle hetkeksi kuulostelemaan että mikähän tunne siellä alitajunnassa ei uskaltanut tulla näkyväksi. Ja ilo ja hyvä mielihän se siellä, onnellisuus. Istuin hetken siinä sitten tuntemassa iloa ja jatkoin imurointia =).
Minä kammoan myös nukkeja. En tiedä johtuuko chuckie-leffoista, mutta niissä ja varsinkin niiden tuijotuksessa on jotain karmivaa.
(eläin-pehmoleluja en kammoa)
Toisinaan, varsinkin kun mies on yövuorossa, ja joudun nukkumaan yksin, kammoan makuuhuoneen isoja vaatekomeroita (ja mies on tänään yövuorossa!!) Tässäkin tulee mieleen esimerkiksi kauhuleffa "Ring", jossa se ensimmäinen uhri, jolla oli aivan hirveän näköiset kasvot, löytyi vaatekomerosta...
En myöskään voi katsoa peileihin pimeässä, siis jos vaikka täytyy yöllä käydä vessassa, niin en voi katsoa matkalla olevaan peiliin. Pelkään että joku tuijottaa sieltä. =)
Olen kauhuleffa-friikki, ja katson paljon kauhuleffoja, vaikka aina pari yötä niiden jälkeen on vaikea nukkua kun pelottaa niin paljon! =D
Sammakot ovat kammottavia. Pelkään kuollakseni, että joudun koskemaan sammakkoa.
Pulut ovat likaisia ja eivät pelkää ihmistä yhtään, siksi pelkään niitä.
Semmoset silmät auki töllöttävät nuket,posliininuken tapaiset on pahimpia,semmoset joilla hiukset etteivät ole ihan vauvoja.mollamaijat tms. joilla neulotut tai painetut silmät ei pelota. Nyt tosin olen saanut jo vuosia siedätystä kun lasten nuket töllöttää joka puolella..mut kamalia ovat.
Hyi hitto! Ne lentelee ihan päättömästi eikä koskaan tiedä mihin suuntaan ne on menossa. Säpsyn ja lähden karkuun, jos sellainen on lähellä.
Klovnit ja nuket ovat kamalia. Toki olen sitä S.Kingiä nuoruudessa paljon lukenut... ;)
Ja hissit. Ja luolat. Ja umpikypärät. Klaustrofobia siis. Sukeltaa en voi ollenkaan, ahdistaa ajatuskin.
Kammoksun viemäreitä.
Pitkät kynnet etovat minua.
Uskokaa tai älkää, mutta olen melkein tasapainoinen ihminen ;)))
Eihän ne voi edes purra jos vaikka nenän päälle lentäisikin. Yhdellä tutulla sama kammo ja joka kesä nauran sen ihmeellisille väistöliikkeille ja hyppimisille kun perhosia on näkyvissä. =)
Ampiaiset kyllä saa tulla vaikka kädelle istumaan mutta perhonen jos lähestyy niin loikkaan kyllä "karkuun"! Tummat perhoset on pahempia kuin vaaleat...
Lapsena en muista niitä pelänneeni, mutta joskus varhaisteini-iässä olin jossain etelän reissulla käymässä perhostalossa. Se oli joku järjestetty retki, jossa oli pakko kulkea sellasen jumalattoman isoja perhosia täynnä olevan talon läpi. Ne oli oikeasti aivan kamalan kokoisia ja laskeutui pään päälle ja joka paikkaan. Sen jälkeen oon niitä inhonnut..
Keski-ikäisenä kammoan hieman myös nyt klovneja (kauhutarinan hahmoina), sirkuksia ja huvipuistoja. En kaikkia klovneja tosin automaattisesti, vaan tiettyjä. Jotkut OK. Sekä oudot kumimaskit. Vihaisia tätejä.
Pakko lisätä tähän että joka kevät ilmestyy sirkusmainokset kadunvarsiin ja siinä on klovnin kuva, tällä kertaa oli laiha ja "kuin viekas hymy". Erilainen joka vuosi? Sen jälkeen tulee aina käärmenäyttelyn kyltti. Enää puuttuu käärmeöljykauppias.
Jäätelöauto ja se sointi. Houkuttelee ihmisiä luokseen makealla.
tämä biisin kuulin (J.Karjalainen ) kuumana kesäviikkona mäntyharjulla mökkilomalla . Jossa lenteli törkeen paljon sudenkorentoja Ne olikin tosi kauniita toi biisi avasi mun silmät .
Todellinen kauhun aihe minulle on talvella traktorit yms. muut aura autot ..
Menen ihan lukkoon jalat vaan toimii kun kipitän alta pois..