Masennus ei ole sairaus, vain luonteenheikkoutta.
Kommentit (13)
Kumma kun vaikka Winston Churchill kärsi masennuksesta, ja siinäpä vasta oli luonteeltaan heikko ihminen.
saat sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta ja helpolta aivan kuin masennuksesta voisi parantua pelkästään päättämällä alkaa "vahvaluonteiseksi". :) Et taida tuntea ketään todella masentunutta. Minä tunsin ja täytyy sanoa että kyllä se sairaus vie ihmiseltä voimat. Ehkä jonain päivänä masennukselle löydetään jokin fysiologinen syy, ehkä suru ja stressi aiheuttavat ihmisessä sellaisen ketjureaktion että toisilla se johtaa masennus-nimiseen sairauteen. Eiväthän kaikki sairastu flunssaankaan vaikka olisivat samalla tavalla tartunnalle alttiina kuin jotkut muut ihmiset.
Yritä jotain parempaa.
Vaikka: pulloruokkijat vihaa vauvojaan - jokainen äiti voi imettää joka haluaa!
Masennus on tapa reagoida asioihin, sinänsä kyse on ihmisen aivoista ja aivotoiminnasta, kuten luonnekin (temperamentti). Ne ovat fysiologisia tekijöitä kumpaisetkin.
haittaa olennaisesti normaalista elämästä suoriutumista ja vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn. Siten masennus, olkootkin vain aivokemian tapa reagoida ärsykkeisiin ja siis luonteen heikkoutta, on sairaus. Luonnekin - mitä sillä tarkoitatkaan ap - kun on kiinni aivojen toiminnasta ja siten ihmisen itsensä hallitsemattomissa.
11
ajatelkaa, mulle maksetaan siitä, että hoidan näitä luonteeltaan heikkoja!
(=tuskin yhteiskunta olisi valmis maksamaan "isoja rahoja" vain luonteen heikkouden hoitamiseen)
ja lankesin vastaamaan... mut ei vaan voi tuollaisia juttuja ymmärtää, mitä ap kirjoittaa...
keskusteltu jo aiemmin. keksi jotain uutta.
Jep jep, sitähän se on. Minun luonteeni heikkeni lapsen kuoltua. Nyt olen yhteiskunnan riesa ja rahareikä. Toivottavasti sinun luonteesi kestää. Ihanaa, että maailmassa on myös täydellisiä ihmisiä.
Joo, mun työkaveri oli just tuota mieltä kunnes sen oma nenä alko vuotaa pölystä. Että mulla on ollut sen jälkeen hauskaa.
t. allerginen
Se voi myös olla hormonaalista, mutta ainakin mulla se oli selkeästi sitä, että oli täysin väärät keinot käsitellä asioita tässä maailmassa. Siihenhän se terapiakin auttaa, asioiden käsittelyyn.
Toistaiseksi keinona on lääkkeet, mutta ei kai näitä voi loppuikäänsä syödä? Ja se myös huolettaa, miten tää vaikuttaa lapsiin. Tuleekohan heistäkin minun kasvattaminani heikkoja luonteeltaan?
t.keskivaikea masennus